Kolumnit

Kolarin monitoimitalo on pala kaupunkia keskellä kylää

Päiväkodin pihalla tuttu vanhempi kertoi vääntäneensä itkua, kun lapsi piti tuoda ensimmäisen kerran uuteen motitoimitalon päiväkotiin. Myönnän, että surua aiheutti minullekin puiden vaihtuminen metalliaitoihin, asvalttiin ja tekonurmeen.

Koripallokenttä päiväkodin pihan nurkassa ja metalliaidan sisällä oleva pannakenttä koulun pihalla tuovat mieleen kaupungin. Samoin päiväkodin kestokäsipyyhkeiden vaihtuminen kertakäyttöpapereihin.

Kolari kertoo kasvavansa luonnostaan ja kestävästi, mutta kaupunkipiha vie tunteeni muuhun suuntaan.

Ovet ovat iltaisin lukossa, koska tiloihin ei haluta ylimääräisiä kulkijoita.

Uusi monitoimitalo toi hienot vapaa-ajan harrastamisen tilat, mutta harrastuksiin pääseminen aiheuttaa päänvaivaa. Ovet sulkeutuvat kolmen jälkeen eli ovat illat lukossa. Vanhempainiltaan pääseminen oli työn takana samasta syystä.

Kunnasta kuulen, että ovet ovat iltaisin lukossa, koska tiloihin ei haluta ylimääräisiä kulkijoita. Ohjaajat päivystävät siis ovella päästämässä harrastajia sisään.

Eikö luotto enää riitä kolarilaisiin, kun on pala kaupunkia keskellä kylää?

Onko Kolari liian pieni ollakseen osaava ja liian iso ollakseen joustava?

Viikot kuluvat ja alan miettiä, miksi ärsyynnyn pienistä kummallisuuksista, kun edessä on valtavasti uuden talon mahdollisuuksia. Tunnistan samaa joissakin kanssaihmisissäni. Kun Luoteis-Lappi kertoi kunnan nimikilpailusta uudelle talolle, somepäivityksen alle alkoi sadella ideoita. Siellä ehdotettiin kutsumanimeksi ökyinvestointia, kallista kotamonsteria ja kolloosia.

Huomaan ajattelevani, ettei jokin varmaankaan onnistu kovin hyvin, koska se tehdään juuri Kolarissa. Välillä on vaikea uskoa ja luottaa siihen, että Kolarin kunnassa halutaan tehdä asiat hyvin ja loppuun asti, kuntalaisia varten. Epäilen sen sijaan, että tehdään mallin vuoksi ja niin, että paperilla näyttää hyvältä.

Onko Kolari liian pieni ollakseen osaava ja liian iso ollakseen joustava? Vai onko minut vallinnut vanha kolarilainen ei se kannata -asenne, joka saa näkemään huonot puolet hyvässäkin.

Olen melkein liikuttunut opettajien kertomasta.

Yhtenä aamuna päiväkodin pihaan on ilmestynyt kukka ja aurinkokompassi, ruutuhyppelyruudut ja ajokaistat. Lapsi innostuu tutkimaan ja hyppimään ruudut läpi. Iltapäivällä posket punottavat uusien vempeleiden innoittamista leikeistä.

Kunnasta kuulen, että pihoissa olevien muurien sisään istutetaan sittenkin, harkinnan jälkeen, kaikki suunnitellut puut ja pensaat. Sinne tulee esimerkiksi puistosyreenejä, raudus- ja punakoivuja sekä herukoita. Ovien sähkölukituksiakin saatetaan vielä viilata toimivammiksi.

Vanhempainillassa kuulen, että yläkoululaisten puhelimettomuus on tuonut käytäville korttipelit, pöytätenniksen sekä juttelu- ja lukuringit. Olen melkein liikuttunut opettajien kertomasta.

Asiaa kysyttiin keväällä vanhemmilta, koulu teki päätöksen ja nyt näkyvät tulokset. Hyvä Kolari, mietin mielessäni.