Ihmiset

Kittiläläinen perhokalastaja valmistautuu kilpaperhokalastuksen SM-finaaliin Kapsajoella

Tuurilla on kalastuksessa paikkansa, mutta kilpaperhokalastuksessa pärjätäkseen vaaditaan osaamista.

Kittiläläinen Teemu Hettula kiskoo helteisessä säässä kahluusaappaita jalkaan. Metsätien varressa valuu hiki, mutta pian helpottaa, sillä Hettula lähtee kahlaamaan vyötäröään myöten viileään ja virtaavaan veteen.

– Kyllä kalsarit saa olla jalassa, kun tuonne lähtee, Hettula sanoo.

Veden lämpötila on Kapsajoessa maltilliset 16 astetta, kun esimerkiksi Ounasjoessa lukemat huitelevat yli kahdessakymmenessä. Viime päivinä Hettula on kalastanut ahkerasti Kapsajoella. Hän on ansainnut viime syksyn karsintakilpailuissa finaalipaikan kilpaperhokalastuksen SM-finaalista, joka järjestetään tänä vuonna Kittilässä Kapsajoella.

Kilpailualue on Korpelan yläpuolella. Sinne ei osallistujilla ole vielä menemistä, mutta rauhoitusalueen ulkopuolella on paljon harjoituspaikkoja.

Teemu Hettulalle finaalit ovat viidennet peräkkäin. Viime vuosina kalastusalue on ollut Iijoella. Kapsajokea koekalastettiin viime kesänä, ja todettiin, että kaloja on riittävästi kilpailun järjestämiseksi.

Hettula on harrastanut perhokalastusta 15-vuotiaasta asti, hän kävi ensimmäiset kilpailunsa vuonna 2018.

– Kaksi ensimmäistä vuotta meni harjoitellessa, että sain finaalipaikan. Aluksi tuli melkoinen pudotus maanpinnalle, kun tuntui, että ei osaakaan yhtään mitään. Vuosien aikana olen saanut paljon tietoa ja olen kehittynyt, Pohjanmaan kilpaperhokalastajia edustava Hettula sanoo.

Alussa kaikki saa kalaa, mutta sitten pitää vielä saada kalaa paikasta, jota on monta kertaa ongittu. Ei ole ihan helppoa. Teemu Hettula

Ukkoskuurot ovat nostaneet vedenpintaa ja virtauksia reilusti Kapsajoella. Tulvaisessa vedessä kahlaaminen käy jo kuntoilusta.

– Vesi oli pitkään hyvällä korkeudella, on tullut ongittua paljon matalaa. Moni juttu meni nyt uusiksi.

Hettula kahlaa jokea rannalta toiselle ja tekee lyhyitä ja vippaavia heittoja. Pieniä harjuksia nousee rantojen läheltä sieltä täältä. Mitallisia, yli 30-senttisiä harjuksia hän kertoo saavansa joka reissulla. Vaikka usein perhokalastajat laskevat saalinsa takaisin jokeen, Hettula ottaa tarvittaessa syömäkalatkin. Hän käy mielellään kalassa myös Ounasjoella. Tällä hetkellä vesi on vain joessa niin lämmintä, että lohikalat rasittuisivat kalastuksesta turhan paljon.

– Ounasjoelta löytyy mittakalaa. Päivän päätteeksi voi ottaa ruokakalat kotiin hyvillä mielin, Hettula sanoo.

Kilpailualue on Hettulan mukaan rauhallista ja hidasta nivaa. Kilpailua edeltävänä päivänä paikalle merkitään lippusiimoilla 20 eri osuutta. Osallistujat arvotaan ryhmiin, ja jokainen kiertää poolit tietyssä järjestyksessä. Ensin saa paikan, jossa kukaan ei ole vielä kalastanut, mutta sitten ollaankin poolissa, jossa on onkinut viisi muutakin.

– Siihen se perustuu. Alussa kaikki saa kalaa, mutta sitten pitää vielä saada kalaa paikasta, jota on monta kertaa ongittu. Ei ole ihan helppoa, Hettula sanoo.

Onnellakin on kalastuksessa paikkansa, mutta Hettula sanoo, että kilpailussa top-kympissä kuitenkin tapaavat olla aina ne samat ukot — se ei ole enää sattumaa.

Kun numerolappu laitetaan rintaan ja ongitaan kilpaa, siitä tulee ihan eri jännitys. Teemu Hettula

Suomi voitti perhokalastuksen MM-kultaa kotikisoissa Kuusamossa vuonna 2021. Hettula kertoo, että hänen tavoitteenaan on kansainväliset kilpailut. Se vaatisi kahtena peräkkäisenä vuotena onnistumista SM-finaaleissa.

Mikä lajissa kiehtoo eniten Hettulaa?

– Oppii uusia juttuja ja kehittyy. Kun numerolappu laitetaan rintaan ja ongitaan kilpaa, siitä tulee ihan eri jännitys.

Kilpailijat tuntevat toisensa ja vaihtavat kuulumisia yhteismajoituksessa. Vinkkejä vaihdetaan ainakin seurakavereiden kesken.

Lapissa olosuhteet lajin harrastamiseen ovat mainiot. Esimerkiksi tämän kesän helteillä Keski-Suomen taimenkosket on laitettu kiinni. Muutenkin kalastus koskissa on vilkkaimmissa kohteissa kiintiöity niin, että luvat on varattava aikaisin keväällä, jos mielii kalastamaan.

– Täällä voi mennä milloin vain, kun etelässä tuskailevat, että eivät pääse kalalle.

Hettula sitoo itse omat perhonsa. Kilpailuissa ongitaan vaikeita kaloja, joten kalastuksessa käytetään hyvin ohutta perukesiimaa ja pikkuruisia perhoja.

– Kisaperhot alkavat olla selvät: kolme hyvää pinturia ja viisi kuusi nymfiä eli uppoperhoa. Painotuksen kanssa sitten pelataan ja kuulien väriä vaihdellaan, Hettula sanoo.

Hän kertoo, että kilpailun alussa kalaa voi saada värikkäillä ja kirkkailla perhoilla, mutta kilpailun edetessä perhot tummenevat ja pienenevät. Samalla myös jokaisen ylös saadun kalan merkitys kasvaa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun tärkeä kisakala on tipahtanut haavin vanteelta takaisin.

– Siitä on vain päästävä sitten yli, Hettula sanoo ja muistelee, että yhdessä kilpailussa voitto jäi yhdestä pikkusärjestä kiinni.