Urheilu

"Kiekkokoulu on seuran kaikkein tärkein joukkue" – jäähalli täyttyi luistelevista lapsista ja mukaan mahtuu edelleen

Enni Salmen tavoitteena on oppia luistelemaan hokkareilla. Jääkiekkokulttuuri kasvaa Leijona-kiekkokoulussa lapsiin tarttuvasta innostuksesta.

Nikke Nurmesniemi kutsuu isommat leijonat rinkiin ja aprikoi lasten kanssa, tunteekohan toimittaja jäämies-leikkiä. Fanni Ruokojärvelle (oik.) ja muille kiekkokoululaisille leikki on tuttu. Nurmesniemen apuna jäällä on useampi nuori apuohjaaja. Kuva: Milla Salo

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Seitsemänvuotias Enni Salmi istahtaa Kolarin jäähallin vaihtopenkille ja riisuu kypäränsä. Tunnin luistelun jälkeen posket ovat punaiset ja suu hymyssä.

– Kivaa! Salmi kommentoi syksyn ensimmäistä Leijona-kiekkokoulun harjoituskertaa.

Jalassa ovat nyt ensimmäistä kertaa hokkarit, ja Salmen tavoitteena on saada uudet, vähän erilaiselta tuntuvat luistimet tänä syksynä haltuun. Ensimmäisellä kerralla kärkipiikkien puuttuminen vielä johti muutamaan kaatumiseen jäällä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Kurtakossa asuva Salmi aloitti kiekkokouluharrastuksen viime vuonna, ja jatkoi luistelua mielellään.

– Saa luistella joka viikko ja harjoitella luistelua, Salmi perustelee.

Kurtakossa asuva Enni Salmi on mukana isompien kiekkoleijonien ryhmässä. Hän aloitti harrastuksen viime talvena. Kuva: Milla Salo

Hän nostaa jalan penkille, ja äiti Tuire Nikunen alkaa löysätä luistimen nauhoja. Perheen kiekkotausta rajoittuu Nikusen mukaan penkkiurheiluun, mutta samankaltaisia liikkumisen taitoja Enni-tyttärelle on karttunut kolmevuotiaana alkaneesta lasketteluharrastuksesta.

– Tasapaino kehittyy, Nikunen miettii luisteluharrastuksen hyötyjä.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Tuire Nikunen seuraa tyttären Enni Salmen luisteluharjoituksia vaihtopenkillä ja auttaa luistinten kanssa. Kuva: Milla Salo

Kauden ensimmäiset harjoitukset päättyivät vauhdikkaaseen jäämies-leikkiin, jossa yritetään päästä kentän päästä toiseen ilman, että keskellä olevat jäämiehet saavat kiinni.

Katso video jossa isot leijonat leikkivät jäämiestä:

Video: Milla Salo

Leikkimisen lisäksi luistelutaidot palautuivat mieleen ja karttuivat, kun lapset tekevät erilaisia harjoituksia.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Leijona-kiekkokoulun pääohjaaja Nikke Nurmesniemi käy levittämässä luistelemisen ilosanomaa myös päiväkodissa, jossa hän on ohjaajana lapsiryhmien luistelupäivinä.

KoTU Hockey tarjoaa luisteluopetusta tänä syksynä myös esikoululaisille. Seura-aktiivi ja johtokunnan jäsen Eija Kuru kertoo, että apua luisteluohjaukseen on tarjolla muillekin kouluille ja luokille, jotka voivat olla yhteydessä seuraan.

Pienten luistelutaito ja innostus lajiin ovat seuralle ensiarvoisen tärkeitä.

– Kiekkokoulu on seuran kaikkein tärkein joukkue, Kuru sanoo.

Harjoitusten päätteeksi kypärään liimataan yksi leijonatarra lisää. Kuva: Milla Salo

Innostus lajiin syttyy kiekkokoulussa ja johtaa joukkueisiin, joita ei synny ilman matalan kynnyksen luistelukoulua.

Esimerkiksi alle 12-vuotiaiden joukkue lähti liikkeelle kuudesta kiekkokoululaisesta, Kuru kertoo. Nyt pelaajia on enemmän kuin kokoonpanoon mahtuu, 23.

Alle yhdeksänvuotiaiden joukkueita on kaksi. Intoa riittää myös ohjaamiseen ja valmentamiseen. U9-joukkuetta ohjaa 6–7 valmentajaa.

Lasten taidot ovat lisääntyneet nopeasti, joukkuetta valmentava Tapio Ovaskainen kertoo.

– Rohkeutta tullee, ovat hanakampia menheen kiekolle, hän sanoo.

Fakta

Leijona-kiekkokoulusta joukkueisiin

Kolarilaisen KoTU Hockeyn pienet ja isot leijonat harjoittelevat Kolarin jäähallilla tiistaisin kello 17–17.45 ja 17.45–18.45.

Pienissä leijonissa harjoittelevat alle kouluikäiset, isoissa leijonissa eri-ikäiset taitotason mukaan.

Mukaan voi tulla kokeilemaan ilman ennakkoilmoittautumista.

Seuralla on neljä juniorijoukkuetta, jotka kaikki ovat tyttöjen ja poikien yhteisjoukkueita: kaksi U9-joukkuetta, U12-joukkue ja kilpasarjaa pelaava U14-joukkue.

James Kinnunen spurttasi jäämiehenä luistelukoulukavereiden perään. Kuva: Milla Salo

Kurua ilahduttaa myös kaukalon ulkopuolelle leviävä kiekkoinnostus. Joukkueet ovat pelanneet tälle syksylle jo useita pelejä ja turnauksia, joissa talkoolaiset ovat pitäneet hodari- ja herkkukahviota runsaslukuiselle yleisölle.

Toissa viikonloppuna jäähallille kokoontui kymmeniä alle yhdeksänvuotiaiden kiekkoilijoiden huoltajia ja katsojia seuraamaan kotiturnausta. Kentällä pelaaville omien vanhempien ja tuttujen läsnäolo katsomossa on tärkeää ja näkyy vilkutuksina.

– Pienet onnistuvat yhessä jäällä. Se ilo on ihan huikeaa, kuinka se luo tunnelmaa kotipeleissä, Kuru kertoo.

Isompien peleissä jännitys tulee myös pelitapahtumista ja kilpasarjassa maaleista. Kilpasarjaa pelaava U14-joukkue kohtasi toissa viikonloppuna sarjakärki RoKin kotihallissa. Ottelua seurasi 70 ihmistä.

– Se oli tosi jännittävä peli, Kuru sanoo.

Pelin kruunasi kotijoukkueen voitto.

Jäämiehet valmistautuivat kajauttamaan Kuka pelkää -huudon treenien päätteeksi. Kuva: Milla Salo

Seura hoitaa kopit

Kolarin jäähallin luisteluolosuhteet paranivat vuosi sitten, kun KoTU Hockeyn talkootyönä ja EU-hankkeena rakentamat pukukopit valmistuivat.

Kopit ovat seuran omaisuutta ainakin viisi vuotta valmistumisesta. Seura hoitaa koppien siivoamisen.

Silloin, kun koppien ovet ovat avoinna, niitä voivat käyttää myös muut jäähallin käyttäjät, Eija Kuru kertoo.

– Täytyy muistaa kuitenkin toisten tavaroiden kunnioittaminen. Pelaajien varusteet ja henkilökohtaiset mailat ovat siellä, Kuru muistuttaa.

Jäähallissa on myös lainamailoja kaikkien käyttöön, ja ne löytyvät toiselta puolen kenttää, jäähyaitiosta.

Kommentoi  (0) Ilmoita asiavirheestä