Ihmiset 

Kengät jalkoihin ja menoksi — äkäslompololainen Tomi Oulujärvi kouluttautui hevosten kengittäjäksi: ”Kengitys on ihmisen luoma tarve”

Hevosenkengät suojaavat kavioita kulumiselta sekä estävät eläintä liukastumasta.

Hevosten kengittäminen on toimenpide, jonka tarkoituksena on suojata kaviota liialliselta kulumiselta, auttaa hevosta mahdollisissa rakenneliikevirheissä sekä parantaa eläimen pitoa jääalustoilla ja viheriöillä.

Kolarin Äkäslompolossa sijaitsevan Konijänkän hevosten kengittämisestä huolehtiva Tomi Oulujärvi on yksi Tunturi-Lapissa kengityksiä tekevistä alan ammattilaisista.

Opin työhön hän on saanut Lahdessa sijaitsevassa koulutuskeskus Salpauksessa ja on tehnyt kengityksiä vuodesta 2018.

Sitä ennen Oulujärvi teki ainoastaan kavioiden vuoluja, joita tehdään hevosille, jotka eivät tarvitse kenkiä.

– Jos hevonen pärjää ilman kenkiä, niin silloin pelkkä kavioiden vuoleminen riittää. Konijänkällä suurin osa hevosista on talvella ilman kenkiä, mutta kesäksi laitetaan lähes kaikille rautakengät koska kaviot kuluvat muuten turhan paljon, Oulujärvi kertoo.

– Kengitys on ihmisen luoma tarve, sillä villihevoset määrittelevät itse liikkumisen määrän ja kuluttavat kavion itselleen sopivaksi, Oulujärvi kertoo.

Kengitykset tehdään vähintään kahdeksan viikon välein koska kavio on sama kuin ihmisen kynsi, se kasvaa koko ajan.

Kengittäminen on monivaiheinen työ, joka aloitetaan katsomalla kengittämisen tarve, askellajien liikkeet ja hevosen rakenne. Tämän jälkeen valitut kengät muokataan kavion mukaisiksi.

Toisinaan pelkkä kenkä ei riitä vaan kavion ja kengän väliin laitetaan lisäksi nahka- tai muovipohjallinen. Aukinaisiksi jäävät välit täytetään lian sisälle pääsemisen estämiseksi silikonin tyyppisellä täyteaineella.

– Kengitykset tehdään vähintään kahdeksan viikon välein koska kavio on sama kuin ihmisen kynsi, se kasvaa koko ajan. Liian iso kavio alkaa halkeilla ja rasittaa niveliä ja jänteitä. Joskus olen joutunut pienentämään kaviota jopa sahaamalla koska se oli päässyt kasvamaan liian pitkäksi, Oulujärvi muistelee.

– Jos on oikein helppo kengitettävä, eikä kenkiä tarvitse vaihtaa, niin sellaisessa tapauksessa työ vie noin tunnin. Yleensä hommaan kuluu parisen tuntia rauhallisesti tehden.

Kengittämisen haastavimmaksi työvaiheeksi Oulujärvi kertoo hevosen tarpeiden ja kasvulinjojen lukemisen. Myös voimakkaan ja painavan eläimen kanssa työskenteleminen tuo omat haasteensa.

Kengittämisen sujumisesta hän heittää vastuuta myös hevosten omistajille.

– Kengittäjän tehtävä ei ole opettaa hevosta kengittämiseen vaan eläin tulisi totutella toimenpiteeseen nuoresta saakka nostelemalla ja koputtelemalla sen jalkoja. Minulla on ollut sellaisiakin hevosia, joita on joutunut rauhoittamaan kengityksen ajaksi, Oulujärvi toteaa.

Ihminen on siinä hetkessä kuin pieni heinänkorsi lennolle lähtiessä.

Vaaratilanteet ja potkut ovat kengittäjän työn arkipäivää.

Riskien eliminoimisen kengittäjä tekee tiedostamalla hevosen käyttäytymisen ja löytämällä eläimelle soveltuvat yhteiset toimintatavat.

– Pitää pyrkiä omaan rauhallisuuteen, jotta hevoselle ei aiheudu pelkotiloja, Oulujärvi sanoo ja muistuttaa jokaisen hevosen olevan käyttäytymisensä osalta yksilö.

– Voi olla, että eläin ei välttämättä tarkoita mitään pahaa, mutta kun esimerkiksi etujalka on kengittäjän haarojen välissä työstettävänä ja hevonen päättää nostaa jalan, niin ihminen on siinä hetkessä kuin pieni heinänkorsi lennolle lähtiessä.

Hevosenkenkien valikoima on erittäin laaja. Pelkän materiaalinsa osalta tarjolla on muun muassa raudasta, alumiinista ja muovista valmistettuja kenkiä, joista yleisimpiä ovat rauta- ja alumiinikengät.

Kengät poikkeavat toisistaan myös esimerkiksi paksuutensa, viisteydensä ja hevosen käyttötarkoituksen mukaan.

– Naulaamisen lisäksi kengät voidaan kiinnittää liimaamalla, jolloin käytetään kumista ja muovista valmistettuja liimakenkiä. Puukenkien kohdalla kiinnitys tapahtuu normaaleilla puuruuveilla. Jos on hevonen, joka ei aina tarvitse kenkää, niin niitä varten on kavion päälle remmeillä kiinnitettäviä bootseja, Oulujärvi sanoo.

– Tarpeen vaatiessa kengittäminen aloitetaan varsaiässä, jolloin sillä tuetaan tai korjataan rakenne- tai kasvuvirheitä.