Ihmiset

Kaupunkivuosina metsällä käyminen tuntui Ari Ylitalosta vain tekohengitykseltä ‒ kotiseudulla tehdään oikeita asioita

Hettaan paluumuuttaja toi mukanaan perheen ja fysioterapeutin palvelut.

Puuro ja makaroni.

Muuta ruokaa nuori 16-vuotias Ari Ylitalo ei osannut valmistaa lähtiessään Vuontisjärveltä Ounasvaaran urheilulukioon Rovaniemelle kolmisenkymmentä vuotta sitten. Pyykinpesukin oli niin ja näin, mutta hiihtoa harrastava, urheilullinen poika halusi kokeilla, miten sukset luistavat suuremmilla laduilla.

Ensimmäinen vuosi oli rankka pienen kylän pojalle, kun samaa asuntolan asuntoa kahden muun pojan kanssa asutettiin.

– Kerrostaloja ikkunasta, kuvailee Ari silloista maisemaa ja mielialaa.

Kun Ari valmistui Rovaniemeltä fysioterapeutiksi 2001, hän teki töitä Veljessairaskodilla vuoteen 2004 asti. Keski-ikä asiakkaissa oli 83 vuotta, eikä Ari päässyt käyttämään kaikkea keräämäänsä oppia, joten hän perusti toiminimen ja pääsi töihin NeuvoSet-yritykseen. Viisi vuotta sitten hän päätti perustaa yhdessä viiden työkaverin kanssa oman yrityksen, Fysiokeskus Koudan Rovaniemelle.

Kokkolasta Rahkosen kylästä kotoisin oleva Marjukka Ylitalo oli ehtinyt asua ja tehdä sairaanhoitajan töitä Helsingissä kymmenisen vuotta, ja sitten tuli Lapin poika koulutusmatkalle pääkaupunkiin. Muuta ei juuri tarvittu, Marjukka kun jo oli aavistellut muutenkin, ettei sille seudulle ole loppuiäksi jäämässä.

Vuonna 2014 pariskunta sitten laittoi pyyhkeet saman saunan naulakkoon Rovaniemellä.

Muutto Enontekiöllekin olisi ollut mahdollinen, sillä jo tuolloin aukeni tilaisuus Fysio-Hetan tiloihin. Marjukka olisi jo silloin ollut valmis muuttamaan miehensä kotikuntaan, mutta Ari ei vielä tohtinut ottaa sitä askelta.

Terho-isän kuolema viime syksynä pani hänet kuitenkin miettimään elämän tärkeitä asioita.

Matkalla hautajaisista kotiin Rovaniemelle Ari pohti, ettei taida puhua vaimolleen heränneistä muuttohaluista, eihän kahden lapsen, Saanan, 5, ja Väinön, 3, kanssa olisi enää niin helppo muuttaa. Marjukka kuitenkin yllätti miehensä samaisella kotimatkalla kysymällä, josko muutettaisiin Enontekiölle.

Asiaa mietittiin syksy yhdessä.

– Plussia tuli enempi ko miinuksia.

Kaikki palaset ovat pudonneet nyt kutakuinkin omiin koloihinsa. Rovaniemellä ollut omakotitalo saatiin alkusyksystä myytyä, Enontekiöltä löytyi uusi koti, ja Ylitalot pääsivät muuttamaan takaisin Arin kotiseudulle. Toimipiste hänen fysioterapeutin työlleen löytyi poronkusemaakin lähempää Hetasta samaisen Fysio-Hetan tiloista, ja Marjukka on saanut töitä omalta alaltaan.

Saana ja Väinö ovat nyt jo muutamassa viikossa sopeutuneet hyvin Enontekiön pienempiin hoitopaikkoihin, Rovaniemellä kaikki alkoikin olla liian suurta Ylitalon mieliin.

Enontekiöllä asuvat edelleen Arin äiti Marja-Leena ja Sami-veli perheineen sekä muu suku.

Rovaniemellä asuessa sekä Arin että Marjukan vanhempien luokse oli yhtä pitkä matka, ja elämä oli parin viikon välein yhtä ajamista. Mummi on nyt lähellä, ja vaikka toinen mummola siirtyikin vielä etäämmälle Pohjanmaalle, on sillekin matkalle Ylitaloilla positiivinen näkökulma: matkalla voi pysähtyä lasten sedän, Arin toisen veljen Mikan luona Ylitorniolla.

Terho-isän vei liian aikaisin muistisairaus.

– Isäle lapset oli tärkeitä. Vaikka loppuajasta ei varmasti ennää niin muistanu tai tuntenu, niin joka kerta ko menimä lasten kans käymään, niin isä sano, että "vaarin kullat".

Täälä tehhän niitä oikeita asioita.

Luonto ja sen antimet ovat tärkeitä Arille, tietenkin, sillä siihen hän on kasvanut. Vaikka Rovaniemelläkin on metsälle päässyt, ei se sama ole.

– On se semmosta tekohengitystä ollu, Ari sanoo.

Perinteisten kalastuksen ja hirvenmetsästyksen lisäksi Ari jo odottaa riekonansojen laittamista ja talviverkkokalastusta. Riekostusta voi opettaa jo lapsillekin.

Verkkokalastuksen opit hän on saanut omalta isältään, samoin hillastuksen. Muuttaessaan nuorena pois hän kertoo vannoneensa, ettei ikinä heitä vapaaehtoisesti yhtään verkkoa tai lähde jänkkiä tarpomaan.

Nyt verkot on mettäreissuilla aina mukana, ja hillastuksen hyvistä puolista Saana on jo omat luentonsa saanut.

– Täälä tehhän niitä oikeita asioita, Ari pohtii.

Tuntuu hullulta, että pittää muuttaa kauemas, että kaikki on lähempänä.

Luonnossa rentoutuu, ja etenkin lasten kanssa yhteisillä retkillä on mukavaa ihmetellä kaikkea sieltä löytyvää.

– Ulkotouhuja on tosi paljon, vaikka yhteiset pitemmät hiihtoreissut ovat viime aikoina jääneet, kun ahkiossa on jo vähän raskaampaa vetää lapsia, Marjukka sanoo.

Lasten hän meinaa muutenkin olevan niin vauhdikkaita, etteivät he kovin pitkiä aikoja jaksaisi ahkiossa enää istuakaan.

Hettaan Ari ja Marjukka lastensa kanssa ovat asettuneet hyvin.

Kaikki tuntuu olevan lähellä. Kun kaupungissa ei kaupasta selvinnyt ilman autoa saati alle tunnin reissulla, niin nyt voi käväistä kävellen ostoksilla ja silloinkin sukkelammin kuin tunnissa.

– Tuntuu hullulta, että pittää muuttaa kauemas, että kaikki on lähempänä, Ari nauraa.

Perusarkea, sitä Ylitalot nyt odottavat.

– On ollu niin kauheaa haipakkaa viimisen puoli vuotta, Marjukka miettii.

Ari haaveilee myös oman terveyden ja kunnon ylläpitämisestä. Suunnitelmissa on, että vanhemmat voisivat käydä vuorotellen lenkillä ja hiihtämässä, ja kuntosalillekin on avainkortti hommattu.

Siinä missä Marjukan ylimääräinen aika kuluu ompelun parissa, niin Arilla aika menee mukavasti viiden vuoden soittopaussin jälkeen rautalankabändin Original Huntersin kitaristina. Noin vuosi sitten muilta bändin jäseniltä kävi käsky, että nyt saisi pölyt kitarasta pyyhkiä. Jousiammunta puolestaan on harrastus, josta voisi ammentaa tulevaisuudessa vaikka opetusta muillekin.

Yllättävän paljo täälä näyttää olevan lapsile tekemistä.

Kotiseuduille paluu on Aria jännittänyt, sen hän myöntää. Asiakkaita kuitenkin on jo hyvin ollut, joten ehkä Plan B:tä ei tarvitse ottaa käyttöön, ainakaan turhan usein.

– Voi olla, että kuitenki jouvun aina silloin tällöin olemhan Ollin (Mäkelä) tai Samin varamiehenä tienhoitohommissa.

Ari nauraa, että onneksi Marjukallakin on kuorma-autokortti, niin hänkin voi hypätä ajamaan aura-autoa tarvittaessa.

– Ambulanssia varten se on ajettu, Marjukka kuitenkin tarkentaa.

Muuten sopeutumista ei ole tarvinnut pelätä, kun lapsetkin ovat paikkansa päivähoidossa löytäneet.

– Hiihtämistä ja luistelua, siinähän sitä on lapsillekin talvelle tekemistä. Yllättävän paljo täälä näyttää olevan lapsile tekemistä, Ari ja Marjukka kiittelevät.

Ulkosalla on aivan erilainen rauha kuin kaupunkimaailmassa, mistään ei kuulu mitään.

Sitäkään Ylitalot eivät pahakseen pistä.

Jokainen asiakas on aivan oma juttunsa, ei ole kahta samanlaista tilannetta.

Aijaijai, joku... joka paikka on kipeä!

Fysiokeskus Kouta toimii Rovaniemellä, ja siellä Ari Ylitalo käy muutaman päivän kuukaudessa omien asiakkaidensa ilona. Muuten hän on nyt asettunut Enontekiöllä Pirjo Järvistön Fysio-Hetan entisiin tiloihin ja pitää siellä sivutoimipistettä.

Työ tuntuu edelleen mukavalta, ja erityisesti hän tykkää siitä, että saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Haaveena Arilla onkin, että voisi käydä myös Enontekiön eri kylillä hoitamassa asiakkaita.

– Ettei tarttis ihmisten lähteä mihinkään. Vois käyä kotona tai sitte olis joku paikka, jossa käyä, hän pohtii.

Jos vaiva ehtii pitkään jylläämhän, sitä voi olla hankalampi hoitaa.

Ylitalo on erikoistunut tuki- ja liikuntaelinten kuntoutukseen.

Osaamistaan hän päivittää lähes vuosittain, se pitää mielenkiintoa ja uteliaisuutta lisätietoon yllä, ja repertuaari onkin laaja. Siihen kuuluvat muun muassa manuaalinen selkäterapeutti, kinesioteippaus, manuaalisen terapian opinnot, fasciakoulutus, urheilufysioterapia, välilevyn ja purentalihasten hoito.

Ylitalo on opiskellut myös esimerkiksi akupunktiohoitoja, joita hän antaa Ruotsin menetelmän mukaan. Jaloille hän tekee Footbalance-pohjallisia. Jalkojen virheasento kun kääntää helposti nilkan, sitten polven ja lopulta lonkan, ja sen jälkeen onkin selkä kipeä.

Ylitalon mielestä on mielenkiintoista, että ihmisen oire saattaa olla sama, mutta johtua erilaisista asioista. Ensin on löydettävä kaiken alku, oireen tai kivun aiheuttaja. Useasti voi olla jo niin monta kohtaa lukossa, ettei esimerkiksi kuntoutusliikkeillä edes voi heti aloittaa.

– Jokainen asiakas on aivan oma juttunsa, ei ole kahta samanlaista tilannetta.

Fysiikka on saatava sille tolalle, että ihminen voi itse alkaa kotona edistämään parantumista. Se on niin sanottu yya-sopimus, Ylitalo meinaa, sillä ilman asiakkaan omaa apua ei monestikaan pitkälle pötkitä. Jos hyötyä haluaa pidemmäksi aikaa, fysiikkaa on myös kotikonstein pidettävä kunnossa.

Ylitalon mukaan fysioterapiassa on valtakunnallisestikin olemassa tavoite, että päästäisiin siihen, ettei ihminen odota liian pitkään fysioterapeutille lähtöä.

Ylitalo kertoo itse käyneensä myös suoravastaanottokoulutuksen, jonka vuoksi hän pystyy arvioimaan, onko asiakas hänelle sopiva vai pitäisikö käydä ensin lääkärillä. Näin asiat voivat sujuvammin myös edetä.

– Jos vaiva ehtii pitkään jylläämhän, sitä voi olla hankalampi hoitaa.

Fysiokeskus Koutaan voi tutustua osoitteessa fysiokouta.fi, ja sieltä Ylitalonkin löytää.