Paikallisuutiset

Kaunisvaara otti kemikaalit käyttöön – aktiivista vesienkäsittelyä ei yhtiön mielestä tarvita

Vesiasiantuntijan mielestä yhtiö testaa Muonionjokea puhdistamattomilla jätevesillään.

Lumi turvasaappaiden ympärillä on raudanharmaata.

Kaunis Ironin kaivosalue Pajalassa on tänään erityisen harmaa, sillä pilvet roikkuvat matalalla siniharmaiden teollisuushallien päällä. Isot ja vielä isommat dumpperit taivaltavat avolouhoksen pohjan ja murskaamon sekä sivukivikasojen väliä. Vastaantuleva dumpperikuski nostaa kättään.

Kettu on kiivennyt rikastamon toisesta päästä ulos tulevan malmikasan päälle tähystämään. Kasa on kasvanut korkeaksi, sillä malmirata Ruotsin Pitkäjärveltä Norjaan Narvikin satamaan on ollut kiinni joulukuun puolivälistä lähtien sen jälkeen, kun täydessä lastissa ollut malmijuna suistui kiskoilta Kiirunassa. Rata avattiin hetkeksi ja suljettiin jälleen uuden suistumisonnettomuuden vuoksi.

Siniharmaan toimistorakennuksen eteisessä turvasaappaat pitää vaihtaa mustiin muovisandaaleihin.

Neuvotteluhuoneeseen kokoontuvat kaivosyhtiö Kaunis Ironin varatoimitusjohtaja, Pietarsaaresta lähtöisin oleva geologi Åsa Allan, yhtiön ympäristöjohtaja Lars Wallgren ja hänen alaisuudessaan työskentelevä kolarilainen kenttäteknikko Jyrki Vaattovaara. Haastateltavat kaivosyhtiö on valinnut etukäteen toimittamieni kysymysten perusteella.

Minua kiinnostaa vesi.

Jos ylitämme raja-arvot, emme voi toimia. Lars Wallgren

Kaivoksen toiminnassa on meneillään iso muutos. Tapulin avolouhoksen pohjalta ylös kuljetettava malmi ei ole enää murskaamalla ja magneeteilla rikastettavaa magnetiittia vaan rikkipitoista sulfidimalmia, jonka rikastamiseen tarvitaan kemikaaleja. Rikastamoa on laajennettu, jotta tarvittaville kuudelle kemikaalille, muun muassa rikkihapolle ja kahdelle erilaiselle ksantaatille, on saatu varastointitilat.

– Flotaatioon emme valitettavasti pääse katsomaan. Siellä ollaan kiireisiä prosessin käynnistämisen kanssa, Allan kertoo heti alkuun.

Flotaatiolaitoksen näkeminen oli yksi toiveista, jotka esitin ennen vierailua. Muun muassa ksantaateilla toimivaa malmin vaahdotusta on haastatteluhetkellä otettu käyttöön kahden viikon ajan, nyt jo puolitoista kuukautta. Sitä ennen rikastamoon sijoittuvaa laitosta rakennettiin noin vuoden ajan.

– Siellä sujuu hyvin, Allan toteaa.

Vettä laitoksesta ei tule ulos ennen huhtikuuta, hän lupaa. Rikastamo saa vetensä avolouhokseen tihkuvasta pohja- ja pintavedestä. Rikastamosta ulos tuleva vesi johdetaan prosessivesialtaaseen, jota ympäröi Allanin mukaan ”asianmukainen pato”. Siitä vettä kierrätetään takaisin rikastamoon.

Rikki- ja ksantaattipitoista rikastushiekkaa yhtiö aikoo aluksi säilöä Navettamaan pieneen kivilouhokseen rikastamon läheisyyteen. Myöhemmin rikastushiekalle rakennetaan oma alueensa suolle maantien toiselle puolen. Samalle alueelle läjitetään tällä hetkellä rikastushiekkaa, jota syntyy kemikaalittomasta rikastamisesta.

Kaivoksella ei ole vedenpuhdistuslaitosta tai aktiivista vesienkäsittelyä. Laitos on suunniteltu Sahavaaraan tehtävän laajennuksen yhteyteen tulevina vuosina. Allanin ja Wallgrenin mielestä aktiivista vesienkäsittelyä ei kaivoksella tällä hetkellä tarvita, koska kaivokselta pois lähtevän veden laadussa ei ole ollut ongelmia.

– Pystymme täyttämään luvan vaatimukset, Wallgren sanoo.

– Selkeytysaltaan vesi on myös tulvan aikaan niin hyvälaatuista, että se ei vaikuta jokeen, hän lisää.

Entä nyt, kun malmin rikastaminen muuttuu kemikaaleja käyttävän flotaation myötä täysin erilaiseksi?

– Pystymme silti täyttämään vaatimukset, Wallgren uskoo.

– Jos ylitämme raja-arvot, emme voi toimia.

Ja jos niin tapahtuisi, mitä yhtiö sitten tekisi? Allan ja Wallgren vilkaisevat toisiinsa hiukan hämmentyneen näköisinä.

– Kysymys on tosi teoreettinen, Allan sanoo.

Allan laittaa pyörimään kaivoksen vesienkäsittelyä esittelevän videon. Videolla kerrotaan muun muassa, että näihin aikoihin vuodesta kaivos joutuu ottamaan lisää vettä prosessiinsa Muonionjoesta. Allan ja Wallgren kertovat, että suurempi määrä vettä liikkuu toiseen suuntaan, kaivokselta jokeen.

Kaivosalueella on prosessivesiallas, josta vesi kiertää rikastamoon, ja selkeytysallas, jonka kautta ylimääräinen vesi puretaan Muonionjokeen. Selkeytysallas sijaitsee Kaunisvaaran kaivosalueen ohi kulkevan maantien itäpuolella lähellä rikastushiekan läjitysaluetta.

Rikastushiekka johdetaan rikastamosta putkea pitkin suolle, jolla ei ole pohjarakenteita. Hiekan mukana kulkeva vesi kootaan alueen laidoilla olevilla ojilla selkeytysaltaaseen.

Kaivokseen vesienkäsittely perustuu altaaseen, jossa kiinteät aineet ja samentuma painuvat altaan pohjaan.

Yhtiö purkaa altaasta vettä Muonionjokeen etenkin kevättulvien aikaan huhti-toukokuussa ja kesällä. Talvella kaivosalueelta ei Allanin ja Wallgrenin mukaan johdeta vettä jokeen.

Videolla kerrotaan, että purettavan veden väri voi olla joen vedestä poikkeavaa, mutta se ei johdu kemikaaleista tai myrkyistä vaan luonnollisista aineista, joita vedessä on mukana. Video kuvaa magnetiittirikastuksella toimivan kaivoksen vesienkäsittelyn. Siinä ei kerrota uudesta ksantaatteja käyttävästä flotaatiosta.

Vesienkäsittelyä mieluisampi puheenaihe pöydän ääressä istujille on työ, jota ympäristöosastolla tehdään. Vaattovaara ja toinen vesinäytteistä vastaava kenttäteknikko ottavat vuosittain 4 000 pulloa vesinäytteitä eri puolilta kaivosaluetta pinta- ja pohjavedestä sekä Muonionjokeen johtavasta purkuputkesta ja Väylästä Kolarin rajasillalle saakka.

Wallgren ja Vaattovaara johdattavat minut ympäristöosastolle, jonka seinällä oleva näytteenottosuunnitelma kertoo, kuinka usein mistäkin näytteenottopisteestä haetaan pullollinen vettä.

Luulajassa asuva Wallgren tuli töihin Kaunis Ironin logistiikkajohtajaksi neljä vuotta sitten. Kaivos ei ollut Luulajassa tunnettu ja Pajalassakin oli paljon epäilyksiä: Toimiiko kaivos tällä kertaa?

Wallgrenin varsinainen titteli on kaivoksen kehitysstrategi. Ympäristöjohtajan työtä hän tekee väliaikaisesti, ilman alan koulutusta, kunnes työhön löydetään pätevä tekijä.

Wallgren haluaa kertoa, mitä yhtiö tekee kaivoksen ympäristövaikutuksia korvatakseen. Kaivosalueen alle jää monenlaisia luontotyyppejä, joita yhtiö korvaa kunnostamalla lähialueella muita saman luontotyypin elinympäristöjä.

185 hehtaaria on jo toteutettu ja suunnitelmissa on ennallistaa esimerkiksi ojitettuja soita ja muita lähialueen muokattuja luontotyyppejä yli 800 hehtaarin edestä.

– Toivomme, että linnut jäävät kaivosalueelle, mutta jos ne eivät jää, teemme niille uusia paikkoja, Wallgren sanoo.

Vaattovaaran työtehtäviin on kuulunut esimerkiksi äänimittarin asentaminen tulevan Sahavaaran louhoksen läheiselle Ahvenvuomalle, jossa pesii metsähanhia.

– Varmistamme, että meidän toiminta ei vaikuta hanhiin, Wallgren kertoo.

Teen tätä hyvällä omallatunnolla, käsi sydämellä. Jyrki Vaattovaara

Metsätalousinsinööriksi opiskeleva Vaattovaara on työskennellyt kaivoksella kaksi vuotta.

– Mie tykkään, hän sanoo.

Työ tehdään isoilta osin ulkona luonnossa, mikä sopii Vaattovaaralle. Hän saa soveltaa työssä metsätalousopinnoissa oppimaansa. Vaattovaaran mielestä kaivoksen vaikutus luontoon on kohtuullinen, kun huomioidaan kaivoksen iso ennallistamisohjelma.

– Mie näen, kuinka kaikki tapahtuu. Teen tätä hyvällä omallatunnolla, käsi sydämellä, Vaattovaara sanoo.

Toisaalta, Vaattovaara jatkaa, me tarvitsemme rautaa. Hänelläkin on auto ja traktori.

– On hyvä, että materiaaleja tuotetaan lähellä. Me todistamme, että teemme tämän hyvällä tavalla, Wallgren sanoo.

Kaivosyhtiön tarjoamien lounaslihapullien äärellä myös Wallgren ja Allan laittavat kätensä sydämille. Siitäkin huolimatta, että kaivoksella on vaikutuksia luontoon.

Yhtiötä on kritisoitu sen aiheuttamista ympäristövaikutuksista, muun muassa isosta pohjaveden pinnan laskusta Kokkovuomalla.

– Ei tästä tule enää sitä Kokkovuomaa, joka se oli, Allan myöntää.

Ja toisaalta:

– Emme voi olla riippuvaisia Kiinasta ja Kongosta. Ihmiset nousevat köyhyydestä keskiluokkaan. Tarvitsemme lisää metalleja, hän sanoo.

Ihan sama, minne menee, juthuun tulhaan ja autethaan. Olen tosi tyytyväinen, ko hain ja onnellinen ko pääsin. Jyrki Vaattovaara

Hyppäämme pakettiautoon, jonka ratin taakse istuu vasta muutaman viikon kaivoksella työskennellyt tiedottaja Ebba Wettainen. Hän on valmistunut toimittajaksi, mutta tiedottajan työ mahdollisti paluun kotikuntaan Pajalaan. Ensimmäinen pysäkki on avolouhoksen laidalla. Wettainen nappaa kuvan seurueesta yhtiön omaan käyttöön.

Kuoppa on kenties harmaan päivän harmain näky. 180 metriä syvän louhoksen räjäyttäminen kerran viikossa syvemmäksi jatkuu vielä neljä vuotta, suunnitelmien mukaan vuoden 2028 alkuun.

Alas laskettelee peräkkäin isompi ja pienempi dumpperi. Kaikkiaan niitä on 15. Viisi isoa kuljettavat enimmäkseen sivukiveä, kymmenen pienempää malmia.

Kaivos kisaa työntekijöistä muiden Pohjois-Ruotsin kaivosten kanssa. Allan kertoo, että työtä tehdään erityisesti työilmapiirin kanssa. Kaunis Iron ei halua olla perinteinen kaivosyhtiö. Siitä kertoo esimerkiksi naisten suuri määrä, 27 prosenttia. Yritys kisaa pienuudellaan ja matalalla organisaatiolla.

– Meillä on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa ja kehittää työtään, Allan sanoo.

– Tämä on kuin iso perhe.

Kaivoksen ilmapiiriä kehuu myös Vaattovaara.

– Ihan sama, minne menee, juthuun tulhaan ja autethaan. Olen tosi tyytyväinen, ko hain ja onnellinen ko pääsin, hän sanoo.

Selvä, jatketaan matkaa rikastamolle. Kiven jauhamisesta syntyy huumaava jyrinä. Ihmisiä ison laitoksen käyttämiseen tarvitaan kerrallaan viisi.

Kuikuilemme teräsrakenteiden takaa hallin takanurkkaan, jossa Northland Resources -yhtiön rakennuttama toinen rikastuslinja pysyy käyttämättömänä. Sen sijaan tilaan on rakennettu vaahdotuslaitos kemikaalitankkeineen. Niistä ei näy juuri mitään.

– Kemikaalit ovat Kaunis Ironille uusia, mutta tällä teollisuudenalalla kuitenkin tuttuja ja käytettyjä, Allan toteaa.

Olen joka päivä ylpeä siitä, mitä olemme saaneet aikaan. Åsa Allan

Ajamme ulos kaivosalueen portista, maantien toisella puolen olevalle suolle, Tapulivuomalle. Tänne yhtiö johtaa rikastamosta putkea pitkin sen, mitä ei myydä.

Laakean rikastushiekkakasan ja tien välissä on jäljellä vielä vähän kitukasvuista suometsää. Sekin jää hiekan alle, jos kaivos laajenee Sahavaaraan.

– Se on paras suunta. Kyläläiset eivät tykkää, että Kaunisjärven suuntaan laajennetaan, Allan sanoo.

Rikastushiekka lasketaan suoraan suolle. Suota kuvasi muun muassa Ylen toimitus kevättulvan aikaan vuonna 2019. Allanin mielestä kuvat tulvivalta suolta johtivat harhaan.

– Kaikki kuvat olivat kaivosalueen sisäpuolelta, tältä alueelta, Allan sanoo.

Rikastushiekka-alueen takana on selkeytysallas, josta yhtiö johtaa vettä Muonionjokeen. Talviaikana vesiä on vaikea hahmottaa, sillä kaikki on jään ja lumen peitossa. Allan kertoo, että yhtiö aikoo laajentaa allasta vuonna 2026.

Kierroksemme on lopuillaan. Allan ja Wettainen jatkavat myöhäistä perjantai-iltapäivää vielä palaverilla kunnan kanssa. Asunto-ongelmaan etsitään ratkaisuja yhdessä. Asuntoja tarvittaisiin lisää.

Allan autoilee Kaunisvaaraan Pajalasta. Metsäisen ja soisen maiseman keskeltä näkyviin ilmestyvä teollisuuslaitos sykähdyttää häntä kerta toisensa jälkeen.

– Olen joka päivä ylpeä siitä, mitä olemme saaneet aikaan, Allan hymyilee.

Vesiasiantuntija: Yhtiö sai luvan käyttää Muonionjokea täyden mittakaavan koetoimintaan

Kaunis Iron sai joulukuussa 2022 ympäristöluvan Uumajan käräjäoikeudelta. Luvasta valitti 18 tahoa Suomessa ja Ruotsissa. Suomalaisiin valittajiin kuuluivat esimerkiksi Lapin ely-keskus, Muonion paliskunta, Ylläksen Ystävät, Äkäslompolon kyläyhdistys, Lapland Hotels ja Destination Lapland. Svean hovioikeus myönsi valitusluvan 13 valittajalle.

Monessa valituksessa tuodaan esille kaivoksen vesipäästöjen aiheuttamia riskejä Muonionjoelle ja sen kaloille. Myös luvan kaivostoiminnalle asettamaa 3–5 vuoden koeaikaa kritisoidaan.

Ylläksen alueen valittajien yhteisenä asiantuntijana on Ylläksen vapaa-ajan asukas, kemisti-insinööri ja työuransa jätevesien parissa tehnyt Leif Ramm-Schmidt Espoosta. Hän kertoo tehneensä asiantuntijalausunnot vapaaehtoistyönä, jota motivoi huoli Tornion-Muonionjoesta sekä laajemmin kaivosten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta.

Ramm-Schmidt perehtyi Kaunisvaaran kaivoksen asiakirjoihin saadakseen selville kahden kaivoksen yhteisvaikukset Muonionjokeen.

– Löysin hyvin vakavia virheitä ja ajattelin, että minun täytyy näistä huomauttaa. Yksi virhe oli rikastamon rikkihapon käytön unohtuminen laskelmista. Tätä yhtiö joutui korjaamaan, hän kertoo.

Vähintään tämä, että saostetaan raskasmetallit pois jätevedestä, pitäisi tehdä.

Erityisesti Ramm-Schmidt on viime vuosina hankkinut tietoa ksantaateista.

– Valmistajat ja kaivosyhtiöt saattavat väittää, että niissä ei ole mitään vaaraa. Muiden tutkijoiden dokumenteissa todetaan, että ne ovat myrkyllisiä ja arvaamattomia yhteisvaikutuksia löytyy. Pitäisi kehittää vähemmän myrkyllisiä ratkaisuja flotaatioprosesseihin, Ramm-Schmidt sanoo.

Ksantaatit eivät hänen mukaansa välttämättä vaikuta kerralla dramaattisesti, vaan vähitellen esimerkiksi kalojen ja vesieliöiden lisääntymiseen ja ravintoon kohdistuvien vaikutusten kautta.

Kaunis Iron ilmoittaa ksantaattien käyttömääräksi 3 250 tonnia vuodessa, mikä on Ramm-Schmidtin mukaan kahdeksan kertaa enemmän kuin Suomen suurin ksantaatin käyttäjä Kevitsa tällä hetkellä käyttää. Hannukaisessa ksantaatteja on arvioitu tarvittavan vielä enemmän, 3 750 tonnia. Molemmat kaivokset päästävät jätevetensä samaan jokeen.

Tällä hetkellä Ramm-Schmidtiä huolettaa eniten se, että Kaunisvaaran kaivoksen jätevesiä ei puhdisteta millään aktiivisella menetelmällä, vaikka uusi flotaatioprosessi on jo otettu käyttöön ja kaivos käyttää isoja määriä rikkihappoa ja ksantaatteja.

– Perusprosessi on kalkkisaostus, mitä käytännössä kaikki suomalaiset metallikaivokset käyttävät. Vähintään tämä, että saostetaan raskasmetallit pois jätevedestä, pitäisi tehdä, Ramm-Schmidt sanoo.

Enimmillään 10 miljoonaa kuutiometriä jätevettä päästetään puhdistamatta jokeen. Se on aika iso päästö.

Kaivosyhtiö suunnittelee jätevedenpuhdistamon rakentamista Sahavaaran laajennuksen yhteyteen tulevina vuosina.

Ramm-Schmidtiä huolettaa myös kaivoksen selkeytysaltaan pieni koko ja tulvan aikaan veden lyhyt viipymä altaassa. Ramm-Schmidtin mukaan vesi viipyy tulva-aikaan altaassa vain muutamia päiviä.

– Kaksi asiaa on vakavasti pielessä: Eivät puhdista raskaammin likaisia vesiä, eivätkä ole laajentaneet selkeytysallasta lupauksesta huolimatta. Tavara ei selkeydy siellä, vaan menee sameana Väylään.

Kaikkein isoin Ramm-Schmidtin huolista on kaivoksen ympäristöluvan koeaika. Hänen mukaansa toimintaa tuskin keskeytetään, vaikkei se yltäisikään päästörajoihin koeajalla. Lopulliset raja-arvot ja puhdistustarve määrätään vasta koeajan jälkeen.

– Saivat luvan käyttää Muonionjokea täyden mittakaavan koetoimintaan.

Ramm-Schmidt vertaa Kaunisvaaran kaivoksen jätevesipäästöjä kotikaupunkinsa Espoon ja toisaalta Ylläksen päästöihin. Kaunis Ironin kaivokselta lasketaan Muonionjokeen kolmannes Espoon kaupungin jätevesimäärästä ja 30 kertaa enemmän kuin Ylläkseltä, jossa on Väylän suurin kunnallinen puhdistamo.

– Enimmillään 10 miljoonaa kuutiometriä jätevettä päästetään puhdistamatta jokeen. Se on aika iso päästö.

– Miksi ottaa nyt huomattavat riskit ja jättää vesi puhdistamatta, se on minulle kysymysmerkki. Tämä ei ole vastuullista toimintaa, Ramm-Schmidt sanoo.

Yhtiö kiistää omassa vastineessaan valituksissa väitetyt virheet ja puutteet ja vaatii, että oikeus hylkää valitukset ja vahvistaa käräjäoikeuden alaisen maa- ja ympäristötuomioistuimen tuomion. Valittajilla ja yhtiöllä ei ole tietoa, milloin hovioikeus ratkaisee asian.

Oikaisu 20.3. kello 11.19. Korjattu yksi valittajista oikeaan muotoon: Äkäslompolon kyläyhdistys, ei Ylläksen kyläyhdistys.