Kulttuuri

Katso videolta, kuinka se käy – räsymaton värit kirkastuvat ja ympäristö säästyy Muonion uudella matonpesupaikalla: ”On nautittu!”

Muonion martat esittivät pesupaikkaa kunnalle vuonna 2020. Pekosenrannan matonpesupaikka maksoi 10 000 euroa.

Tällä kertaa Ritva-Liisa Ahoniemi on varautunut vedenpitävällä essulla.

Muonion marttojen puheenjohtaja testasi Pekosenrannassa 27. kesäkuuta käyttöön otetun, pitkään toivotun matonpesupaikan ensimmäisten joukossa. Silloin hänen tarkoituksenaan oli käydä samalla reissulla kaupassa, mutta mattopyykin jälkeen Ahoniemi oli haaruksia myöten märkä. Kauppareissu sai jäädä.

Ahoniemi ottaa auton takakontista punaharmaan räsymaton. Hän on kutonut sen vuonna 1966 Tornion kotiteollisuuskoulussa, jonne lähti Muoniosta keskikoulun jälkeen. Isolta osin villakangasta, olisiko siihen leikottu takkia, Ahoniemi miettii.

Sitten hän esittää ensimmäisen parannusehdotuksen uudelle matonpesupaikalle.

– Olisiko jollain joutilaita maitokärryjä?

Matka parkkipaikalta matonpesulaiturille on varsinkin iäkkäämmille painavia, märkiä mattoja kantaville työläs. Jotain parannettavaa, mutta paljon hyvää Ahoniemi löytää matonpesupaikasta:

– Nyt meillä on huippupaikka. Kunnan verkostosta tulee vesi ja sinne menee vesi, hän sanoo.

Laiturilla konttaamisen sijaan mattopyykki onnistuu nyt selkä suorana.

– Ihmiset on kyllä tyytyväisiä. On nautittu!

Kyllä matonpesupaikka täytyy saada Muonioon, joka puhasta luontoa mainostaa.

Matka tähän pisteeseen on jopa vuosikymmeniä pitkä. Viimeisimmän esityksensä matonpesupaikasta Muonion martat tekivät 27. helmikuuta 2020. Lobbausta he ovat tehneet poliitikkojen lisäksi lohensoutajillekin. Haluavatko kalastajat tosiaan kalastaa joessa, jonne lasketaan sellaisenaan laiturilta matonpesuvedet?

– Me vedottiin lakiin ja asetukseen. Kyllä matonpesupaikka täytyy saada Muonioon, joka puhasta luontoa mainostaa.

Räsymatto pestään niin, että harjataan kutheen suuntaan.

Teräksinen matonpesuallas ja mankeli kiiltelevät kuukauden käytön jälkeen vielä uututtaan.

Ahoniemi laittaa altaan pohjalle tulpan ja vääntää hanasta rivin vesisuihkuja päälle. Maton hän kierrättää pesulautojen päältä altaan pohjalle kostumaan. Vierekkäin mahtuu kaksi pesijää ja toisella puolen on tilaa kahdelle muulle.

Samassa altaassa vierekkäin pesevien on pestävä samaa tahtia.

– Räsymatto pestään niin, että harjataan kutheen suuntaan, Ahoniemi neuvoo.

Kokeneen kutojan lattialla ei muunlaisia mattoja olekaan.

Ahoniemi kertoo, että kansalaisopiston kudonta kuuluu opiston suosituimpiin kursseihin. Martat ovat vahvasti toiminnassa mukana, sillä molemmat opettajat ovat marttoja. Tänäkin syksynä 12-henkinen kudontaryhmä tuli täyteen muutamassa minuutissa.

Räsymatto perustuu vanhojen kuteiksi leikattujen tekstiilien käyttämiseen. Paras reuna ja matto syntyy Ahoniemen mukaan kolmella sukkulalla. Maton värimaailma syntyy kolmea eri kudetta loimien läpi vuoron perään kuljettaen.

– Se on rentouttavaa, terapeuttista, Ahoniemi muistaa kutojien sanoneen.

Hyvällä ilmalla valitsen pisimmät matot.

Ahoniemi pruuttaa pullosta nestemäistä mäntysaippuaa ja harjaa punaisia raitoja kirkkaiksi. Matto kantaa muistoa koirasta, jota ei enää vuoteen ole ollut, mutta jonka kynsien rapinaa Ahoniemi joskus vieläkin on kuulevinaan. Viime talvena matto palveli auton tuulilasin suojana.

Toinen puoli on pesty, ja Ahoniemi kiepauttaa maton toisen puolen ylös altaasta juuriharjan alle. Jos matossa on tahroja, ne lähtevät liottamalla, hän sanoo. Vaikeisiin voi kokeilla jo kotona tahranpoistoainetta.

– Hyvällä ilmalla valitsen pisimmät matot, hän kertoo.

Nyt tihuttaa vettä, joten pesuun valikoitui lyhyt matto.

Ahoniemi on kotoisin Muoniosta, ja ”pakollisten mutkien jälkeen” hän palasi kotikuntaansa. Hänen lapsuudenkodissaan oli mattopuut aina esillä, ja kutominen oli tuttu työ.

Käsitöistä tuli ammatti, kun Ahoniemen koulupolku jatkui Torniosta maan arvoistetuimpaan kotiteollisuusopistoon Hämeenlinnan Wetterhoffin opettajaopintoihin. Sen jälkeen opiskelu jatkui Riihimäellä askarteluohjaajaksi, mikä Ahoniemen mukaan vastaa nykyisin toimintaterapiaa.

Koulujen välissä Ahoniemi oli hoitanut poikaansa, jolla on Downin syndrooma, ja jatkoi koulun jälkeen töihin Ylöjärvelle kehitysvammaisten kuntoutuskeskukseen. Perheen hän perusti Muoniossa, jossa työtä löytyi ensin kansalaisopiston opettajana ja sen jälkeen Kolpeneen kuntayhtymältä.

Ahoniemi on saanut molemmat puolet puhtaiksi, päästää pesuvedet viemäriin ja viruttaa mattoa vesisuihkujen alla kädellä valellen. Vesi on kylmää, mutta Ahoniemen sormet eivät siitä kohmetu.

Ahoniemi nostaa maton mankeliin, jonka kyljessä kerrotaan käyttöohjeet. Hän rullaa maton mankelin läpi pari kertaa. Vesi lorisee maahan. Mankeli on hyvä, hän sanoo.

Pekosenrantaan on siirretty vanhalta matonpesupaikalta mattojen valuttamiseen tarkoitetun telineet, joita Ahoniemi kutsuu uluiksi.

– Nämä pitäisi olla kiinteät ja pystyssä päin, hän vinkkaa irrallisena päätyjen päällä lepäävistä kakkosnelosista.

Irralliset puut lähtevät liikuteltavien mattojen mukana. Ahoniemi ei tarvitse ulkuja, kiitos mankelin.

Matonpesijöille hänellä on neuvo: ulut eivät ole sitä varten, että matot kuivatetaan niissä vaan ainoastaan valuttamista varten. Jos matot jätetään kuivumaan päiväkausiksi, toisille ei jää tilaa.

Matonpesupaikan hinnaksi Muonion kunnalle tuli 10 000 euroa. Pesupaikka laitetaan talviteloille syyskuun aikana.

– Vielä ei olla päätetty, siirretäänkö vehkeet varastoon vai annetaanko talvehtia taivasalla, elinvoimajohtaja Jussi-Pekka Tammilehto kertoo.