Kolumnit

Juhani Holman viikon kirje: Oppe nyt wanha ia noori

Kirjoitan tätä Mikael Agricolan päivänä, suomen kielen päivänä, liputuspäivänä. Mikael Agricola on Suomen kirjakielen isä. Hän oli ensimmäinen, jonka suomentamia tekstejä on julkaistu painettuina kirjoina. Agricola oli ahkera mies. Hän uurasti talvisin päreen valossa, kesäisin pienen ikkunaruudun ääressä. Vuosikymmeniä hän ahkeroi kehittääkseen suomen kieltä kirjalliseen muotoon.

Kaikki Agricolan julkaisemat kirjat tulivat kirkon käyttöön. Hän käänsi Raamattua, rukouksia ja jumalanpalvelustekstejä, jotta Suomen niemelläkin voitaisiin lukea ja kuulla evankeliumia kansan omalla kielellä. Toki keskiajallakin kansalle oli saarnattu kansankielellä, eihän saarnaamisessa muuten olisi ollut mitään mieltä. Mutta Agricolan näky oli, että Raamattua ja kaikkia muitakin kirkollisia tekstejä piti saada kuulla ja lukea omalla kielellä.

Hänen rukouskirjansa oli 1500-luvulla maailman laajin lajissaan. Siinä on 678 eri pituista rukousta!

Agricolan ensimmäinen, vuonna 1543 ilmestynyt kirja oli aapinen, ”Abckiria”. Se alkaa näin: Oppe nyt wanha ia noori, joilla ombi Sydhen toori. Jumalan keskyt ia mielen iotca taidhat Somen kielen. Vapaasti nykysuomennettuna se tarkoittaa: Opi nyt vanha ja nuori, joilla on tuore sydän, Jumalan käskyt ja mieli, jotka osaat nyt suomen kielellä.

Olen tutkinut Mikael Agricolan elämää ja tuotantoa yli 30 vuoden ajan. Se on ollut kiehtova matka lahjakkaan ja päämäärätietoisen miehen elämään.

Omana aikanaan Agricolan kääntämien tekstien määrä hakee vertaistaan. Hänen rukouskirjansa oli 1500-luvulla maailman laajin lajissaan. Siinä on 678 eri pituista rukousta!

Vaalitaan äidinkieltämme huolella, luetaan sitä ahkerasti ja puhutaan kauniisti keskenämme.

Miksi julkaista noin valtavan suurta rukouskirjaa lukutaidottomalle kansalle? Pappien lisäksi vain pieni joukko suomalaisia osasi tuohon aikaan lukea. Niin, miksi tehdä jotakin niin ylimitoitettua?

Agricola oli visionääri. Hän ymmärsi, että kansan hyväksi pitää joskus tehdä jotakin poikkeuksellisen suurta, jotta se kantaisi aikanaan hedelmää yhteiseksi hyväksi. Näin on käynytkin.

Siksi 9. huhtikuuta juhlitaan suomen kielen päivää. Tuo päivä on Mikael Agricolan kuolinpäivä. Meille se on elävän kielen päivä. Vaalitaan äidinkieltämme huolella, luetaan sitä ahkerasti ja puhutaan kauniisti keskenämme. Niin kunnioitamme Agricolan elämäntyötä parhaiten.

Juhani Holma,

Muonion v.s. kirkkoherra