Paikallisuutiset

Joulun välipäivinä liikuntahallin valtaavat vanhat pelikoneet, retropelejä saa myös pelata

Mihku Näkkäläjärvi ja Juho Similä tuovat oman harrastuksensa aarteet kaikkien katsottavaksi, eikä koskeminen ole kielletty. Nuorille liikuntahalliin avataan pop up -nuorisotila .

– Mehän olemma toisista tietämättä keränneet, korjanneet ja hamstranneet vuosikauet näitä retrokonneita, nauraa Juho Similä.

Nuoruuden kavereilla, Similällä ja Mihku Näkkäläjärvellä, meni melkein 15 vuotta, etteivät he olleet tekemisissä toistensa kanssa.

– Sitte Mihku laitto muutama vuosi sitte viestiä, että lähtisinkö Ouluun matkaan laittamaan näyttelyä pystyyn.

Sillä kertaa Similä ei mukaan päässyt, mutta lupasi olla valmis toisella kertaa, ja kahtena kesänä he ovat yhdessä samaisella reissulla olleetkin.

Nyt Näkkäläjärvi ja Similä järjestävät yhteistyössä Enontekiön kunnan nuorisopalveluiden kanssa vanhojen pelikoneiden näyttelyn Hetan liikuntahallilla joulun välipäivinä.

Similä tunnustaa heti kättelyssä, että tapahtuman idean kanssa hänellä ei juurikaan ole mitään tekoa, vaan ajatus on lähtenyt Näkkäläjärven päästä. Mukaan hän kuitenkin oli valmis heti.

– Mie sanoin, että pistetään kamppeet kasaan ja mie köröttelen täältä Rovaniemeltä paikan päälle, Similä kertoo.

Näyttelyssä on esillä pelikoneita peräti kuudesta ensimmäisestä pelikonesukupolvesta, yhteensä noin 35 kappaletta. Vanhin on Näkkäläjärven Mustang 9009, Atarin Pong-pelin kotiversio 70-luvun loppupuolelta, ja Similän vanhin on pari vuotta nuorempi, vuodelta 1979.

Ennen näkymä oli sivulta ja ylhäältä, mutta harvassa ovat nyt semmoset pelit, joissa on suuntanäppäimet.

Kaikki koneet ovat näyttelyssä kuvaputkinäyttöihin liitettyinä, ja kaikilla koneilla voi pelata. Kullakin konsolilla on kattava pelivalikoima.

Pelimaailma on neljässäkymmenessä vuodessa muuttunut hurjasti.

– Ennen vanhaan ko pistettiin peli päälle, se oli heti siinä. Nyt sie ensin lattaat jotaki, sitte sie päivität konsolia ja sitte sie päivität peliä ja ko saat pelin päälle, sie kattot ensin puoli tuntia jotaki dialogia pelistä, tuskailee Similä.

Graafianen ulkoasu on muuttunut elokuvamaisemmaksi, ja sitä hyödynnetään.

– Ennen näkymä oli sivulta ja ylhäältä, mutta harvassa ovat nyt semmoset pelit, joissa on suuntanäppäimet ja yksi nappi, jolla jotaki tehhään.

Siitä mie aina vaimolle sanon, että toiset kerrää postimerkkejä ja toiset putkitelkkareita.

Jos on koneita paljon, niin saman verran se vaatii myös putkitelkkareita - ja sen myötä tilaa.

– Siitä mie aina vaimolle sanon, että toiset kerrää postimerkkejä ja toiset putkitelkkareita, nauraa Similä.

Similä asuu perheensä kanssa Rovaniemellä, ja on kymmenkunta vuotta ollut jo Rovaniemen seurakunnassa seurakuntamestarina.

Hän kertoo omistavansa talonsa yläkerrassa miesluolan, jossa on lämmintä tilaa jouduttu jo jatkamaan juuri säilytystilaksi koneille.

– Kyllä ne tillaa viepi, eikä niitä viitti kovin huonostikaan pittää, uusia ei nimittäin taho saaha.

Käyttää koneita kannattaa, sillä pelkkä lepo ei hyvää koneille tee. Similän koneet ovat kaikki aika helposti käyttöön otettavissa, ja kolme putkitelkkaria koko ajan hollilla, joihin pelikoneet voi laittaa paikoilleen ja käyttää.

5-vuotiaan poikansa kanssa hän harvakseltaan retropelejä pelailee.

– Poika saa seinältä valita konsolin, jota kokeillaan.

Vanhat pelit poikaa kiinnostavatkin enemmän kuin uudet, sillä ne ovat niin helposti lähestyttäviä. Ei Similä pojalleen pelaamista tyrkytä eikä pidä ykkösharrastuksena, mutta eipä sen näyttämiseltä juuri välttyäkään voi. Tarkasti hän kertoo kuitenkin miettivänsä, kuinka paljon aikaa pelaamiseen voi käyttää.

– Hinku pelaamiseen kyllä selvästi jo olisi.

Harrastus ei silti Similän mukaan pelaamista varten ole vaan ennemminkin pelikoneiden korjaamista ja säätämistä. Näkkäläjärven kanssa hän kertoo vitsailevansa, että rikkinäinen kone on melkein toimiva konetta arvokkaampi.

Similällä koneita on 25, eikä monta retroa enää puutu. Pari harvinaista ja siksi hyvin kallista, jotka käytännössä olisivat vain koristeena, eivät käytössä.

Käydessään näyttelyssä ihmiset muistavat, että tämä meillä oli ja tätä mie olen joskus silloin pentuna pelannu.

Super Mario Bros. Tuon legendaarisen ensimmäisen 8-bittisen pelin Similä sanoo mielipelikseen.

– Se on jättänyt lähtemättömimmän jäljen.

Tai ehkä kuitenkin Metroid.

Similä toteaa, että muistoja vanhoista koneista ja peleistä jää, jopa vahvempia kuin mitä itse pelikokemus on ollut. Juuri siitä näyttelyssäkin on paljolti kyse: alkuperäisillä laitteilla pelatessa pääsee lähimmäksi alkuperäistä tunnetta.

– Käydessään näyttelyssä ihmiset muistavat, että tämä meillä oli ja tätä mie olen joskus silloin pentuna pelannu.

Similän mukaan heistäkin on mahtavaa laittaa esille näyttely, jossa on näin paljon pelikoneita.

– Emmehän mekkään näe näitä koneita koskaan yhtä aikaa. Harvoin sitä tapahtuu, ja harvoin näitä näyttelyjä on, Similä sanoo.

Tapahtuma on maksuton ja päihteetön, ja nuorisopalveluiden Miika Saukkosen ja Oskari Tourusen järkkäämänä tapahtuman yhteyteen ilmestyy pop up -nuorisotila. Paikalla myös mahdollisesti kahvio, joten hiluja kannattaa taskun pohjalle pudottaa mukaan.

Vanhojen videopelikoneiden näyttely Hetan liikuntahallilla 28.-29. joulukuuta. Näyttely on avoinna kumpanakin päivänä kello 12-22.