Kolumnit

Joulun makuja maistellessa: piirakkatalkoot ja piparkakkutaikinan maistelu tuovat tunnelman

Lapsuudenkodissa piparkakkutaikinaa tehtiin isoon ämpäriin, joka nostettiin viileään tekeytymään. Kun leipomaan viimein päästiin ämpäristä paljastui sormilla, ellei peräti kourilla vedettyjä syviä uria. Piparkakkutaikina oli lasten mielestä parasta joulunalusherkkua — oikeaa joulun makua!

Nyt meillä suunniteltiin taas piparkakunleivontaa ja suosittelin tekemään vähintään kolminkertaisen annoksen, koska hävikki tulisi olemaan suurta jo ennen taikinan kaulimista. Olihan siellä taikina-astialla käytävä taas. Ei se samanlaista makuelämystä tuottanut kuin kolmekymmentä vuotta sitten, mutta perinteen jatkuvuus on tärkeintä. Oli mukava pyöritellä viileästä taikinasta sormien välissä vihreän kuulan kokoinen möntti ja nautiskella se välipalana. Poikani sanoin taas oli jääkaapissa vadillinen vatsakipua.

Joulun ruokaperinteissä usein muistot ja perinteet tuntuvat olevan makua tärkeämpiä kriteerejä. Kotona meillä oli harvoin, jos koskaan possukinkkua, enkä osaa sitä oikein syödä vieläkään. Aika monelle se maistuu, sillä joulukinkkua syödään pyhien ympärillä kuutisen miljoonaa kiloa. Itselleni maistuisi joulupöydässä paremmin kala, kalkkuna ja poro.

Sen sijaan maksalaatikko on kuulunut joulupöytääni aina. Se on useimpien mielestä outoa, mutta pinnasta rapeaksi paistettuna kyseessä on mahtavan tumma makuelämys yhdessä muiden laatikkoruokien kanssa.

Rooleja löytyy jokaiselle rypyttäjästä riisipuuron annostelijaan ja taikinan kaulijaan.

Ruoka ja sen yhdessä laittaminen on näin aikuisena ehkä parasta joulussa. Ja mikä hienoa, koskaan ei ole myöhäistä käynnistää uusia perinteitä ruokakokeiluissa. Aloimme muutama vuosi sitten leipoa ystäväpariskunnan kanssa karjalanpiirakoita. Rooleja löytyy jokaiselle rypyttäjästä riisipuuron annostelijaan ja taikinan kaulijaan. Piirakkatalkoot keskeyttää mukavasti muut valmistelut ja hössötykset hetkeksi — ja on muuten hyvää! Myös jälkiruokapannacotta on hiipinyt jouluruokien joukkoon aivan vaivihkaa.

Ensimmäiset joulutortutkin on leivottu. Ensi kerralla voisi kokeilla työkaverilta tullutta vinkkiä, että joulutorttutaikinan voi kaulita isoksi ja levittää hillon siihen. Taikinan voi sitten kääriä rullalle ja pätkiä palasiksi. Ei tarvitse enää murehtia avautuvista tähtien sakaroista.

Suomalaiset ovat syöneet jouluna saman kaavan mukaan jo aika monta vuosikymmentä. Millainen mahtaa olla tulevaisuuden joulupöytä, kun Tatu ja Patukin ovat vaihtamassa ruokavaliotaan uusien ravintosuositusten myötä? Tuskin suuria muutoksia on edessä, sen verran vahvat ovat perinteet — maksalaatikostani en luovu!

Suosittelen kokeilemaan jouluna rohkeasti uusia reseptejä ja ennen kaikkea hakeutumaan yhteiseen ruokapöytään. Toivottavasti mahdollisimman monella on kerrankin aikaa istua yhdessä rauhassa saman pöydän ääressä!