Viihde
Joulukalenterin viidestoista luukku: Hollantilainen Wim juoksi sortseissa ja sandaaleissa talvisen ennätysjuoksun, koska halusi todistaa mielensä voiman
Hollantilainen talvisten ennätysten tehtailija Wim Hof oli jälleen vauhdissa Kolarin teillä maaliskuun alkupuolella vuonna 2009. Hän halusi juosta kokomaratonin pelkissä sortseissa.
Kaksi vuotta aiemmin hän juoksi Kolarin Nuottavaarassa avojaloin puolimaratonin pakkasessa, mutta tällä kertaa Hofin jaloissa olivat sandaalit.
Luoteis-Lappi seurasi ennätysmiehen maratonjuoksua tarkoin, vaikka se tapahtui lehden painoonmenopäivänä. Lehti kertoi pääuutisenaan, että Hof lähti liikkeelle Äkäslompolon laskettelurinteiltä Y1-huoltorakennukselta keskiviikkoaamuna ennen kymmentä.
Ennen lähtöä juoksija oli käynyt lääkärintarkastuksessa. Hänet saattelivat juoksulle vaimo Carolina ja kuusivuotias Noah-poika. Carolina kertoi lähtöpaikalla, että maraton oli Hofille ensimmäinen.
Juoksureitti kulki Äkäslompolosta Maisematietä Ylläsjärvelle, Luosuun, Hannukaiselle ja Pakasaivolle. Sää oli kolme astetta pakkasella.
Wim Hofin hyytävät ennätykset
1999 jään alla sukeltaminen ilman apuvälineitä Äkäsjoensuun vanhalla kalkkikaivoksella.
2007 puolimaraton avojaloin pakkasessa Nuottavaarassa.
2009 maraton pakkasessa Ylläkseltä Pakasaivoon.
Lisäksi Hof on istunut kaulaa myöten jäämurskassa toista tuntia ja roikkunut yhden sormen varassa kahden kuumailmapallon välisessä narussa.
Lähde: Luoteis-Lappi 5.3.2009
Seuraavalla viikolla Luoteis-Lappi kertoi, kuinka juoksijan kävi. Hof saapui Pakasaivolle viisi tuntia ja 25 minuuttia myöhemmin.
– Tämä oli hengen voitto aineesta, juoksija julisti maaliin päästyään.
Hän kertoi, ettei ollut harjoitellut maratonia varten juuri yhtään, koska halusi todistaa, että sen voi viedä läpi tahdonvoimalla.
– Haluan selvittää elämän mysteerin – sen, mitä kaikkea voi tehdä mielen voimalla, Hof kertoi erikoisista ennätyksistään.
Carolina-vaimo kertoi maalissa olleensa huolissaan miehestään, joka ei ollut juossut maratonia edes kesällä.
– Viimeksi, kun hän juoksi täällä puolimaratonin, hän tuli kotiin jalat pahasti paleltuneina. Silloin sanoin, että nyt tällaiset saa riittää.
Eipä riittäneet, mutta vaimo oli silti ylpeä maaliin päässeestä miehestään ja ymmärtäväinenkin.
– Ei häntä voi toisaalta muuttaa. Tämä on osa häntä, muuten hän ei olisi Wim.