Ihmiset

Joulukalenterin ensimmäinen luukku: Kolarin entinen kunnanjohtaja puhui suunsa puhtaaksi – Vuoden 1995 joulukalenteri kuvattiin Äkäslompolossa

”Kolarissa on tuhlattu viisi vuotta, yksi kunnanjohtaja sekä suunnattomasti aikaa ja vaivaa,” kuuluu Luoteis-Lapin perustajan Markus Peuran kirjoittaman entisen kunnanjohtajan Juhani Kunnarin pitkä henkilöhaastattelun otsikko.

Jutun ensi metreillä kuvaillaan Kunnarin olleen kunnanjohtajauransa loppumetreillä Kolarin haukutuin mies ja muutama vuosi taaksepäin hyvin pidetty kunnanjohtaja. Mitä sitten tapahtui?

Juhani Kunnari valittiin Kolarin kunnanjohtajaksi vuonna 1982 kansanedustaja Niilo Koskenniemen ja häntä virassa sijaistaneen Aaro Tiilikaisen seuraajaksi ja hän erosi virastaan huhtikuussa 1995. Jutun tekoaikaan hän asui Espoossa. Ennen 12 vuoden kunnanjohtajuutta Kunnarilla ei jutun mukaan ollut siteitä Kolariin.

”Toki hän tiesi Kolarin olevan yksi länsirajan ja koko Lapin nopeimmin kehittyviä ja suurimpien mahdollisuuksien kuntia, sehän oli hyvin pitkälle teollistunut, kiitos Partekin ja Rautaruukin ja matkailu elinkeinona marssi sisään hyvää vauhtia.”

Jutussa kerrotaan, että kunnanjohtajan paikka on Kolarissa perinteisesti kuulunut vasemmistolle. Kunnan virat täyttivät Kolarissa pitkään poliittiset puolueet. Kunnarin valinta oli jutun mukaan kuitenkin valtuustossa ”hyvin yksimielinen”.

Ihmissuhteet tulehtuivat, huhuja lähti liikkeelle, nimilistoja ja ryhmiä kerättiin milloin minkäkin asian taakse.

”Viime vuosikymmenen lopulla elämä Kolarissa alkoi kiristyä nopeaan tahtiin, tapahtui suuria kielteisiä asioita, suurteollisuus lopetti ja matkailun valtakunnallinen hullu kausi päättyi kovaan krapulaan,” Peura taustoittaa Kolarin 1980-luvun tapahtumia.

Vaikeudet alkoivat kasaantua kunnanviraston pöydille.

”Julkinen salaisuus on, että Kolarin kunnan organisaatio, ennen kaikkea keskusvirasto, juuttui jauhamaan lähes paikallaan, ihmissuhteet tulehtuivat, huhuja lähti liikkeelle, nimilistoja ja ryhmiä kerättiin milloin minkäkin asian taakse. Vuosikymmenen alussa virallinen Kolari seisoi jo varpaillaan pidättäen henkeään. Sitten paineet ryöpsähtivät ulos ja kunnanjohtaja oli hyvä maalitaulu,” Peura kirjoittaa.

Mistä tässä kaikessa oli kysymys?

Kerropa siitä muutama sana, Juhani Kunnari. Tässä ja nyt, Peura kirjoittaa.

– Minun kohdallani kyse on ollut hyvin paljossa myös selkeistä henkilöristiriidoista, Kunnari lausuu.

Peura kirjoittaa, että kolarilaiset pelkäsivät ikuisiksi kuviteltujen työpaikkojen menetystä, ja väki kunnanvirastolla jakaantui klikkeihin. Saneerausta pelättiin.

– Minua vastaan virkamiesvaltuutetut nousivat ymmärtääkseni päällimmäisenä motiivinaan juuri vuonna 1991 tekemäni eräiden virkojen lakkauttamisesitykset. Sieltä se lähti liikkeelle ja pallo kasvoi aika nopeasti, Kunnari kertoi jutussa.

– Heti vuoden 1992 kunnallisvaalien jälkeen käytännön tilanne Kolarissa muuttui sellaiseksi, että tein minä mitä tahansa ja esitin mitä tahansa niin mikään ei oikein mennyt lävitse, Kunnari kertoi.

Hallituspeli muuttui kunnanjohtajan mukaan äänestyspeliksi ilman yhteistoimintaa. Hallitus ei päässyt asioissa eteenpäin ja puhui entisen kunnanjohtajan mielestä toisarvoisista asioista. Esittelijä jätti päätöksiin hyvin usein eriävän mielipiteen. Kunnanjohtaja turhautui valtataisteluun.

– Työnteko alkoi suuntautua aivan toissijaisuuksiin ja sehän ei voi tyydyttää ketään, Kunnari kertoi.

Minulla on ollut joku hassu uskomus siihen, että ihmisillä on pohjimmiltaan tarkoitus tehdä itse jotakin hyvin.

Riitoja Kunnarin Kolarin uran loppupuolella aiheuttivat muun muassa kunnan yhtiöt: Sieppijärvelle teollisuushallia puuhannut Kaamosvalo Oy, kunnalle ostetut Rautaruukin ”kerros”talot, Ylläksen vesihuollon yhtiöittäminen ja kunnan vuokratalojen yhtiöittäminen.

Kunnari analysoi epäonnistumistaan kunnanjohtajana muun muassa pohtimalla, olisiko hänen pitänyt suuntautua enemmän kunnantalon sisältä ulospäin tai olisiko hänen pitänyt manipuloida ihmisiä enemmän.

– Minulla on ollut joku hassu uskomus siihen, että ihmisillä on pohjimmiltaan tarkoitus tehdä itse jotakin hyvin tai että he sitten pyrkisivät joihinkin, sanotaanko hyviin päämääriin, Kunnari pohti haastattelussa.

Hän ennakoi ongelmien Kolarissa jatkuvan muun muassa sen vuoksi, että asiat ja ihmiset kytkeytyvät toisiinsa tiiviisti.

– Kunta on myös tavallaan hiukan ihmeellinen organisaatio, kun joku ihminen voi olla kunnan palveluksessa ja olla tekemässä samaisten palvelujen osin kunnan päätöksiä, Kunnari mietti.

Kunnari piti selvänä, että väki Kolarissa vähenee, rahahanat sulkeutuvat ja sen vuoksi kunnan hallintoa on pienennettävä. Jälkiviisaudellakaan hän ei keksinyt, miten Kolarin olisi pitänyt valmistautua kaivosten loppumiseen.

– Mitä ja miten? Ei minulla ole, edes näin jälkikäteen yhtäkään ratkaisumallia.

Pommi ja Gommi seikkailivat Äkäslompolon lasten kanssa

Äkäslompololaiset lapset ja nuoret esiintyivät Ylen joulukalenterissa, joka näytettiin joulukuussa 1995 ja kuvattiin helmikuussa 1995 Äkäslompolossa. Joulukalenteria kuvattiin muun muassa Äkäslompolossa ja Äkäslompolojärvellä yhteensä pari viikkoa ja lisäksi Pasilassa studiossa, jossa äkäslompololaiset vierailivat tutustumassa.

Pääosissa olivat tarinan käsikirjoittanut M.A. Numminen Pommi-jäniksenä ja Pedro Hietanen Gommi-kissana. Koululaiset esiintyivät tonttuina paksut ja kuumat tonttupuvut päällään.

Katso Youtube-video joulukalenterin kuvauksista:

Luoteis-Lapin joulukalenteri avaa lehden vanhat vuosikerrat joulukuun ajan.