Ajankohtaista

Jessica Kylmämaan Viikon kirje: Raamatulla päähän ja aamen kaikille

Tämä oli kieltämättä omakin ennakkokäsitys kirkon työstä ja olen huomannut, että niin on monella muullakin. Olen sairaanhoitajaopiskelija ja harjoittelussa Kolarin seurakunnalla, pääasiassa diakoniatyöntekijä Tiian (Helander) matkassa. Harjoittelun aihe on tutustua kolmanteen sektoriin ja sen merkitykseen sosiaali- ja terveysalalle.

Kirkkoon kuulumattomana tunsin, että menen aivan väärään paikkaan. Sain kuitenkin nopeasti huomata, että työpaikkanahan se on aivan tavallinen. Minut on otettu hyvin vastaan, juuri sellaisena kuin olen, eikä harjoittelun kannalta ole ollut mitään merkitystä, mihin uskontokuntaan kuuluu. Harjoitteluni on aiheuttanut hilpeyttä tuttavissa, jotka tietävät, etten kuulu kirkkoon. Huumorin kautta olen kuitenkin saanut ujutettua keskusteluun myös tietoutta seurakunnan työstä.

Se ei ole pelkkää kahvittelua, jumalanpalvelusta ja rukoilua.

Diakoniatyö on avautunut aivan uusin silmin minulle. Se ei ole pelkkää kahvittelua, jumalanpalvelusta ja rukoilua (ja ei, diakoniatyöntekijät eivät esitä pappia, vaan valkoinen kaulus kuuluu virka-asuun myös diakonian vihkimyksen saaneilla).

Diakoniatyöntekijöillä on joko sosionomin tai sairaanhoitajan pätevyys, joten he ovat sosiaali- ja terveysalan rautaisia ammattilaisia! He tekevät vielä sitä vaativinta ja tärkeintä työtä sote-alalta eli ihmisen arvokasta kohtaamista.

Monesti heidän työtään kuitenkin väheksytään ja heidän pitää todistella olevansa ammattilaisia. Vaikka heidän työhönsä kuuluukin uskonnollisuus, ei se silti tuputtamista tarkoita. En ainakaan itse törmännyt tähän, vaan uskonto ja hengelliset asiat tulivat esille yleensä silloin, jos asiakas itse otti ne puheeksi. Ne näkyvät myös tavassa kohdata ihminen.

Arvostan suuresti kykyä mukauttaa vuorovaikutusta tilanteeseen ja asiakkaalle sopivaksi, ja tämä toteutui erinomaisesti. Raamatun tekstejä ja oppeja avattiin selkokielelle ja arkeen sopivaksi erilaisissa toiminnoissa.

Kerhoissa on aivan mahtava yhteisöllisyyden ja välittämisen tunnelma.

Kolmannen sektorin merkitys on yllättävän suuri sote-alalle, mutta seurakunnan osuutta ei varmaan huomata saati tunnusteta. Yhteistyötä voisi tehostaa monessakin kohtaa.

Seurakunnalla on hyvin huomioitu kaikki ikä- ja asiakasryhmät sekä monipuolista toimintaa. Esimerkiksi siellä on tarjolla paljon erilaisia kerhoja ja ryhmiä, kuten porina- ja kutomispiiri, näkövammaisten kerho, sururyhmä, Nuottavaaran virkistyspäivä sekä paljon erilaisia kerhoja ja tapahtumia lapsille, perheille ja nuorille.

Halutessaan seurakunnasta löytyy siis aina jotain sopivaa koko elämänkaareen ja -tilanteeseen. Kerhoissa on aivan mahtava yhteisöllisyyden ja välittämisen tunnelma, sekä niistä saatava vertaistuki on tärkeää.

Kiitos seurakunnalle ja varsinkin Tiialle antoisasta harjoittelusta ja toivon, että yhteistyö jatkuu!

Jessica Kylmämaa, sairaanhoitajaopiskelija