Kolumnit

Janina Kotavuopion kolumni: Miksi sana feminismi aiheuttaa negatiivisen reaktion?

”Haluan kyllä tasa-arvoa, mutta en ole feministi” – Lause, johon törmään usein keskusteluissani. Mielestäni ajatus on hieman ristiriitainen ottaen huomioon feminismin määritelmän naisasialiikkeenä, joka pyrkii edistämään tasa-arvoa sukupuolten välillä. Ja kyllä, liikkeen historia on lähtenyt naisten aseman parantamisesta, mutta se on paljon muutakin. Feminismillä halutaan taata kaikille samat lähtökohdat ja sama turvallinen elämä ilman sukupuolesta, seksuaalisuudesta tai muista tekijöistä johtuvaa häirintää. Siksi kysyn, miksi feminismi on paha asia?

Ja miksi kuva feminismistä ovat miehiä vihaavat naiset, jotka elävät kissojensa ympäröiminä? Kun todellisuudessa feministejä on yhtä paljon erilaisia, erinäköisiä ja eri taustan omaavia kuin ketä tahansa muitakin ihmisiä. Eikä se ole miesvihan voimalla rakennettu, niin kuin usein ehkä ajatellaan. Eli onko jokainen meistä kuitenkin sisimmässään enemmän feministi kuin arvaakaan?

Miksi kuva feminismistä ovat miehiä vihaavat naiset, jotka elävät kissojensa ympäröiminä?

Naisten ja heikommassa asemassa olevien oikeuksia puolustava liike aiheuttaa miltei aina vastareaktion, kun se tuodaan mukaan keskusteluun. Johtuuko se liikkeen naisiin viittaavasta nimestä vai onko liike väärinymmärretty?

Itse uskon, että me ihmiset emme kestä, kun meille osoitetaan epäkohtia, joita meidän lähellämme tapahtuu. Se herättää meissä ehkä epämukavuutta, jos tunnistamme itsessämme samoja piirteitä tai ehkä kyse on halusta pitää kiinni omista etuoikeuksistamme tai ajatusmalleistamme, jolloin voi olla helpompi sulkea silmät lähellä tapahtuvista vääryyksistä. En osaa sanoa varmaa syytä, mutta minua silti hämmästyttää, miten vahvoja reaktioita feminismi yhä edelleen saa meissä aikaan. Loppujen lopuksi Suomessa asuu suurimmaksi osaksi keski- tai matalapalkkaisia ihmisiä, joita jokaista feminismi hyödyttäisi.

Usein ajaudun ihmettelemään, että eivätkö ihmiset todella tiedä, mitä feminismin ansiosta on saavutettu, ja mitä tapahtuisi, jos feminismin kaltaisia liikkeitä ei olisi. Minä en olisi tässä nyt kirjoittamassa tätä juttua, meillä ei olisi ollut naispresidenttiä tai pappeja, eikä miehillä olisi mahdollisuutta pitää isyysvapaita. Minä istuisin nyt kotona hoitamassa lapsia, kun mies olisi töissä tienaamassa perheen leivän. Itselleni tämä ei kuulosta ideaalitilanteelta tai maailmalta, jossa haluaisin elää. Haluan pystyä vaikuttamaan omaan elämään ja uskon, että muutkin haluavat.

Ihminen, jokainen meistä, on ennakkoluuloinen ja siksi olisi tärkeää, että tarkastelisimme omia ajatuksiamme. Sillä ehkä siten pystyisimme siirtämään negatiiviset tai ennakkoluuloiset ajatuksemme syrjään, ja sitä kautta antamaan mahdollisuuden feminismin kaltaisille liikkeille.

Suomessa usein kuulee, että meillä on jo saavutettu tasa-arvo, vaikka näin se ei suinkaan ole. Suomessa on paremmin asiat kuin esimerkiksi Afganistanissa tai Yhdysvalloissa, mutta Euroopan unionin perusoikeusviraston tekemän tutkimuksen mukaan Suomi on silti yksi Euroopan väkivaltaisimmista maista naiselle. Meillä ei myöskään ole vielä 2020-luvulla samat palkkatasot naisten ja miesten välillä, ja sukupuoliroolien jakautuminen perinteisesti vaikeuttaa sekä naisten että miesten kotitöiden jakautumista ja perhevastuuta, ja se vaikuttaa myös ammatinvalintaan.

Näistä syistä feminismi on mielestäni erittäin tervetullut ilmiö Suomessa: Ennen kuin kaikilla on hyvä olla, jokaisen tulisi tarkastella omia etuoikeuksiaan.

Juttua korjattu 24.7.2025 kello 16.30: Viimeinen kappale lisätty ja vaihdettu kappaleiden paikkoja.