Muualta Lapista

Ivalolainen Taimi Seurujärvi palkittiin Muistiliiton stipendillä – ”Muistiasia on kaikkien yhteinen asia”

Lapin Muistiyhdistys on myöntänyt tänä keväänä kaksi Muistiliiton stipendiä pitkäaikaisille toimijoille. Pohjoisin stipendi, Muistiliiton kunniapuheenjohtaja Pekka Laineen nimikkorahaston stipendi, tuli Ivaloon Taimi Seurujärvelle.

Lapin Muistiyhdistyksen kevätkokouksessa todettiin, että Taimi Seurujärvi oli keskeinen toimija yhdistyksen Ivalon alaosaston perustamisessa 15 vuotta sitten. Miehensä Vilhon sairastumisen myötä Taimi halusi kehittää yhdessä muistiyhdistyksen kanssa paikallista toimintaa muistisairautta sairastaville ja heidän läheisilleen.

Vilhon kuoleman jälkeen Taimi toimii edelleen aktiivisena alaosastotoiminnassa. Kevätkokouksessa mainittiin, että hän on mukana järjestämässä vuosittaisia retkiä ja virkistystilaisuuksia muistisairaille ja heidän läheisilleen, muistikahvilatoimintaa sekä teemaviikkojen tilaisuuksia. Hän toimii myös monissa muissa alueen järjestöissä vieden muistiasiaa näissäkin verkostoissa ihmisten tietoisuuteen. Hänellä on laajat verkostot myös päättäjätahoille.

Kevätkokouksessa mainittiin niinikään, että Taimi toimii luotettavana tukena monelle alueensa lähi-ihmiselle ja on valmis kuuntelemaan sekä jakamaan omia kokemuksiaan. Hän saa alueellaan muistisairauteen sairastuneita ihmisiä ja heidän läheisiään osallistumaan ja lähtemään ”toisten joukkoon”. Hän on saanut myös alaosastotoimintaan mukaan uusia toimijoita.

Taimi Seurujärvi kertoo, että muistiyhdistys oli erittäin tärkeä hänelle silloin, kun Vilho-puolisolla todettiin Alzheimerin tauti.

– Me pääsimme kulkemaan erilaisilla kursseilla yhdessä ja kyllä ne olivat antoisia ja siellä sai vertaistukea uudessa tilanteessa. Kurssit on järjestetty sillä tavalla, että omaiset ovat omassa tilaisuudessa ja muistisairaille on sitten oma tilansa, jossa ohjaajat järjestävät heille toimintaa. Nuo kurssit ovat tosi hyviä siinäkin mielessä, että onhan se uusi tilanne perheessä, kun joku sairastuu. Silloin tarvitaan tietoa ja vertaistukea.

Ivalon alaosasto kokoontui viimeksi viikko sitten ja Taimin mukaan koolla oli parikymmentä henkeä.

– Meillä on toiminnassa koko ajan yhä enemmän väkeä. Se kertoo siitä, ihmiset haluavat pitää huolta muististaan. Ja kertoo se siitäkin, että muistiasiat ovat meidän kaikkien yhteinen asia, sanoo Taimi.

– Joskus kymmenen vuotta sitten kuljetin vanhuksia kotoa tilaisuuksiin, kun ei silloin ollut taksipalveluita niinkuin nyt. Osa siitä väestä on jo nukkunut pois ja aika moni on laitoksissa. Olen käynyt heitä tervehtimässä ja olen hyvilläni siitä, että heillä on hyvä niissä hoitolaitoksissa ja siellä he saavat sitä hoivaa mitä tarvitsevat.

Lapissa on yli 5600 muistisairauteen sairastunutta asukasta. Heistä valtaosa on ikääntyneitä, mutta noin 200 on sairastunut jo työikäisenä.

– Lapissa määrä kasvaa vuosittain 900 henkilöllä. Kun ihmiset elävät yhä pitempään ja vanhemmaksi, niin se lisää muistisairauksien määrää.

Taimi haluaa olla yhä mukana vapaaehtoisena Ivalon alaosaston toiminnassa. Kokoontumisissa keitellään aina päiväkahvit ja vapaaehtoiset ovat apuna kahvinkeitossa ja muissa tehtävissä kokoontumisen aikana.

– Erilaiset aivotreenit kuuluvat aina ohjelmaan. Me teemme kaikenlaisia tehtäviä, että aivot joutuu töihin. Aivojahan täytyy treenata. Aivotreeneissä saatetaan täytellä porukalla vaikka ristikoita, ja ristikoiden täyttäminen on tietysti hyvä harrastus myös kotona omin voimin, sanoo Taimi.

Taimi Seurujärvi tunnetaan Ivalossa aktiivisena vapaaehtoisena. Muistiyhdistyksen lisäksi hän toimii aktiivisesti kuuloyhdistyksessä ja syöpäyhdistys Sädettärissä.

– Olin perustamassa kuuloyhdistystä 40 vuotta sitten. Sädettäriä olin perustamassa vuonna 2005, joten toiminta täyttääkin tänä vuonna 20 vuotta.

SPR:n ystäväpalvelun toiminnassa Taimi ehti olla 30 vuotta, josta osan aikaa vetäjänä.

– Tuota SPR:n ystäväpalvelutoimintaa ei Ivalossa enää ole. Tilalle on tullut seurakunnan vapaaehtoinen diakoniatyö ja sen vapaaehtoiset tekevät niitä tehtäviä mitä ystäväpalvelu aikoinaan. Minäkin olen mukana seurakunnan vapaaehtois- ja diakoniatoiminnassa. Se on hyvinkin tärkeä osa minun elämää, samalla lailla kuin aikoinaan ystäväpalvelun toiminta.

Kuuloyhdistyksen kautta Taimi on myös Inarin vammaisneuvoston jäsen. Nyt on tosin tehty päätös, että vammaisneuvosto ja vanhusneuvosto liittyvät yhteen yhdeksi neuvostoksi.

– Molemmilla neuvostoilla on paljon samanlaisia asioita, joten on varmasti ihan hyvä liittää voimat yhteen.

Moni kanssaihminen on kysellyt Taimilta, miten hän ehtii tehdä niin paljon vapaaehtoistyötä. Taimi on vastannut, että hän on eläkkeellä, eikä kotona ole enää ketään odottamassa, joten aikaa on hyvinkin.

– Kun voi olla avuksi ihmisille, niin kyllä siitä itsekin saa jotakin. Ja minähän olen koko ikäni palvellut ihmisiä. Menin kauppaan töihin nuorena tyttönä vuonna 1965. Päivähoitajaksi aloin -76 ja vuonna 1990 lähdin koulumaailmaan koulunkäynninohjaajaksi. Eläkkeelle pääsin vuonna 2014. Kolme ammattia minulla on ollut ja jokaisessa palveltiin ihmisiä.

– Kun sain koulunkäynninohjaajana tehdä töitä Akujärvellä, Ivalossa ja Inarissa, niin siinä työssä oppi tuntemaan paljon kylien väkeä. Kaupassakin oppi tuntemaan nuorena ihmisiä, mutta minusta tuntuu, että juuri koulumaailman kautta opin erityisesti tuntemaan paljon väkeä syrjäkyliä myöten. Ja tietysti tunnen ihmisiä sitäkin kautta, että täältähän minä olen syntyisin, Koppelon kylästä, Taimi sanoo.

Vaikka Taimin aika kuluu paljon vapaaehtoistoiminnassa, niin kyllä hän osaa antaa aikaa myös itselleen.

– Ivalon urheilutalon salilla minä käyn ahkerasti. Sinnehän on meillä yli 65-vuotiailla vapaa pääsy, joten ilman muuta siellä pitää käydä terveyttä ja kuntoa hoitamassa. Ja Kuulaassa minä käyn tuolijumpassa kerran viikossa. Se on tuolijumppa siksi, että jalat ei kestä enää kaikilla seisomista. Ja yritän katsoa televisiosta aamujumpan ja se onkin tosi tehokas jumppa, kun tekee samalla liikkeet olohuoneessa. Uimahallissakin kävin aikoinaan, mutta nyt se aamuvuoro tuntuu niin aikaiselta, että uimahalli on jäänyt.

Taimi kertoo, että viimeisen kymmenen vuoden aikana hän ei ole käynyt Rovaniemeä etelämpänä, mutta nyt on kesäkuun aikana luvassa oikein lomamatka Mikkelin suunnalle:

– Pojan nuorimmainen tyttö pääsee ripille ja mummo lähtee lentokoneella reissuun. Takaisinpäin tullaan sitten kaikessa rauhassa junakyydillä yhdessä kummipojan kanssa.