Paikallisuutiset

Hiihtäjät luultavasti eksyivät Hetta–Pallas-reitiltä Pyhäkuruun – paikallisten vapaaehtoisten rooli etsinnöissä oli suuri

Pelastuslaitos ja poliisi kertoivat torstai-iltana yksityiskohtia kahden lumivyöryyn joutuneen hiihtäjän maastoetsinnöistä Pallaksen Pyhäkurussa.

Pallaksen Pyhäkurussa lumivyöryn alle jääneet ja menehtyneet äiti ja lapsi olivat hiihtämässä useamman yön omatoimisella hiihtovaelluksella Hetta–Pallas-kesäretkeilyreittiä pitkin Pallaksen suuntaan ennen joutumistaan lumivyöryyn tiistaina iltapäivällä.

Pyhäkurun onnettomuuspaikka sijaitsee useamman sata metriä kesäretkeilyreitin itä- ja alapuolella. Paikasta on matkaa Pallakselle linnuntietä kolmisen kilometriä. Sää onnettomuuspäivänä oli erittäin huono myrskylukemiin yltyneen tuulen, yli 20 asteen pakkasen ja heikon näkyvyyden vuoksi.

Etsintäpartioiden johtajana toiminut vanhempi konstaapeli Antte Lauhamaa kertoi torstai-illan tiedotustilaisuudessa, että näkyvyys onnettomuuspaikan yläpuolella tunturissa oli tiistai-iltana niin huono, että 50 metrin välein reittiä merkkaavat puutikut eivät näkyneet. Näkyvyys oli hänen mukaansa noin viisi metriä, ja moottorikelkalla eteneminen oli mahdollista vain GPS-laitteen avulla.

Lauhamaa esitti valistuneen arvauksen, että hiihtäjät olivat eksyneet reitiltä Pyhäkuruun, sillä reitti kulkee monta sataa metriä kurun jyrkän osuuden yläpuolella.

Mitään suksen jälkiä ei jäänyt. Antte Lauhamaa

Äiti ja hänen poikansa olivat lähteneet Nammalakurun autiotuvalta, noin 13 kilometrin päästä Pallakselta, tiistaina aamupäivällä. Äiti soitti hätäkeskukseen sääoloista johtuneiden ongelmien vuoksi noin kello 14. Lapin pelastuslaitos sai ei-kiireellisen avunantotehtävän kello 14.20. Pallakselle lähti Muoniosta maastopelastusyksikkö ja apua Raattaman kyläosastosta. Ensimmäinen yksikkö saapui hätäilmoituksen tekopaikalle noin 50 minuutin kuluttua hälytyksestä.

Vaeltajien kulkemaa reittiä ei pystytty varmentamaan, koska myrskytuuli oli pyyhkinyt heidän jälkensä lumesta. Etsintää laajennettiin hälytyspaikalta kauemmas ja tarkistettiin kaikki lähialueen tuvat ja reitit.

– Tuulen nopeus oli myrskyn luokkaa. Mitään suksen jälkiä ei jäänyt, Lauhamaa sanoi.

Pelastajat haastattelivat etsintää tehdessään Nammalakurussa olleita retkeilijöitä, jotka kertoivat kaksikon lähteneen sieltä noin kello 10 kohti Pallasta hyvillä varusteilla. Säätilasta Nammalakurussa aamupäivällä viranomaisilla ei Väliheikin mukaan ole tietoa.

– Onko sitten käynyt niin, että on tämä paha sää yllättänyt heidät vai mikä siinä on ollut. Siitä ei ole tarkkaa tietoa, Väliheikki kertoi.

Väliheikki kertoi, että hätäkeskuksella oli tarkka tieto äidin hätäpuhelun soittopaikasta, jonka pelastuslaitos kävi tarkastamassa. Pelastuslaitos ajoi moottorikelkoilla äidin puhelussa kertoman reitin, mutta ei löytänyt hiihtäjiä.

Poliisi liittyi tehtävälle tiistaina kello 16. Poliisi käynnisti etsinnät alueella yhdessä Lapin pelastuslaitoksen ja Vapepan kanssa. Tehtävä siirtyi poliisin johdettavaksi tiistai-iltana kello 18.30.

Etsinnöissä kävi ilmi, että Pyhäkurussa oli tapahtunut noin 400 metriä leveä lumivyöry. Äiti löydettiin kuolleena lumivyöryn alta tiistai-iltana noin kello 22. Hän oli löytyessään noin puolen metrin syvyydessä.

Lauhamaa kertoi tiedotustilaisuudessa, että hiihtäjillä ei ollut lumivyörypiippareita. Hän ei tiedotustilaisuudessa osannut varmuudella sanoa, oliko hiihtäjillä hätägps-lähettimiä.

Etsijät eivät ole päässeet paikkaan, josta lumivyöry lähti liikkeelle, mutta se on Lauhamaan mukaan tapahtunut kohdassa, jossa Pyhäkurun rinteen jyrkkyys on 35–40 astetta. Lumi lähti vyörymään kurussa noin 350 metrin leveydeltä. Lumivyöryalue oli noin 270 metriä pitkä ja 85 metriä leveä. Yhteensä sen pinta-ala oli noin 2,2 hehtaaria.

Se, että toinen löydettiin aikaisemmin, oli ihan puhtaasti sattumaa. Antte Lauhamaa

Etsintöjä jatkettiin keskiviikkona ja torstaina Lapin poliisin, Lapin pelastuslaitoksen, Lapin rajavartioston, Vapepan, pelastuskoirien ja pelastushelikopterin voimin. Mukana etsinnöissä oli kahden päivän aikana Lauhamaan mukaan ainakin 30 ihmistä. Etsinnät keskitettiin Pyhäkurun lumivyöryalueelle.

Lauhamaa kertoo, että lapsen löytyminen kesti paljon pidempään sen vuoksi, että keliolosuhteet olivat erittäin huonot.

Keskiviikkona etsintälue jouduttiin rajaamaan kapeammaksi, jotta etsijöiden turvallisuus pystyttiin varmistamaan, Lauhamaa kertoi. Myöskään koiria ei voitu keskiviikkona kovan tuulen vuoksi käyttää. Niiden sijaan etsinnässä käytettiin ihmisen paikantamiseen tarkoitettuja Recco-laitteita.

– Se, että toinen löydettiin aikaisemmin, oli ihan puhtaasti sattumaa. Kun vyöryaluetta haettiin, osuttiin oikeaan paikkaan ja löydettiin ahkio, Lauhamaa kertoi.

Hänen mukaansa lapsi oli ajautunut vyöryalueen toiseen, pohjoisenpuoleiseen laitaan, mistä johtuen häntä oli hankalampi löytää.

– Tälle päivälle, kun sinne mentiin, säätila oli täysin eri, melkein tuuleton, kirkas keli ja pystyttiin samantien näkemään koko vyöryalueen todellinen suuruus, Lauhamaa kertoi torstain etsinnöistä.

Lapsi löytyi kuolleena torstaina noin kello 11.30 noin 150 metrin päässä äidin löytöpaikasta, noin puolentoista metrin syvyydestä. Lauhamaa kertoo, että lapsi löytyi, kun ahkio näkyi vyöryalueen laidalla olevien tuulen tekemien laineiden seassa.

– Lapsi oli ahkiossa kiinni, hän kertoi.

Poliisi jatkaa tapauksen tutkintaa kuolemansyyn selvittämisenä, jonka yksityiskohdat ovat salassa pidettäviä. Poliisi ei kerro enempää kuolemiin liittyvistä yksityiskohdista tai uhreihin liittyvistä tiedoista. Syynä on uhrien yksityisyyden suojeleminen.

– Poliisin puolesta kiitämme etsintään osallistuneita henkilöitä ja yhteistyötahoja. Ilman viranomaisten, vapaaehtoisten ja lumivyöryihin perehtyneiden asiantuntijoiden tiivistä yhteistyötä etsinnät näin haastavissa olosuhteissa olisivat olleet mahdottomat, tutkinnanjohtaja Kirsi Huhtamäki sanoi Lapin poliisilaitoksen tiedotteesta torstai-iltana.

Paikallisten vapaaehtoisten rooli oli suuri

Mukana etsinnöissä oli aiempien tietojen mukaan kymmeniä etsijöitä. Pelkästään vapaaehtoisia on kerrottu olleen tiistain etsinnöissä mukana noin 70.

Lauhamaa kertoi tiedotustilaisuudessa, että paikallisten vapaaehtoisten rooli etsinnöissä oli erittäin suuri.

– Muun muassa vapaaehtoisten lumivyörykoirakkoja oli käytössä kaksi. Paikallisia tosiaan alkupään etsinnöissä oli paljon, en lukumääriä pysty sanomaan, Lauhamaa sanoi.

Väliheikki kertoi, että Vapepa-ryhmissä oli mukana eri ammattien osaajia, muun muassa poronhoitajia.

Ennen maastoetsintöjä niiden turvallisuus varmistettiin poliisin oman asiantuntijan lisäksi ulkopuolisen asiantuntijan avulla. Varmistaminen tapahtui näköhavainnoilla. Etsintäalue myös rajattiin hyvin tarkoin, Lauhamaa kertoi.

– Käytiin tarkistamassa alue ja todettiin, että ei ole vaaraa, joka uhkaa etsijöitä, hän kertoi.

Etsijät ovat Lauhamaan mukaan saaneet ja saavat tukea ”olemassa olevan prosedyyrin mukaan”.

Lauhamaa kertoi, että ihmisen etsinnät eivät Lapissa ole mitenkään poikkeuksellisia, vaan niitä on useita vuosittain.

Väliheikki kertoi, että johtosuhteet etsinnässä olivat selkeät ja johtovastuun siirtyminen poliisille sujui joustavasti ja mutkattomasti.

– Ehkä meidän pitäisi pikkuisen vielä enempi olla toistemme kanssa tekemisissä, että me tietäisimme toistemme resurssit, tietäisimme jopa henkilöt, toimintatavat, varusteet, valmiudet, kaluston ja muut. Tämmöisen asian kehittämiselle olisi nyt ihan hyvä aika, Väliheikki sanoi.

– Lapin viranomaisten vahvuudet eivät ole suurensuuria, joten siinä varmasti yhteistoiminta, yhteistyö on valttia kyllä tässäkin tapauksessa.

Mitä luontoon lähtijän pitää huomioida nyt?

– Jokaisen pitää tietää omat rajat ja kykynsä, palopäällikkö Pekka Väliheikki sanoi torstaina.

Hän muistutti, että retkeilijän pitää kertoa suunnitelmistaan läheisille ja täyttää tupien päiväkirjoihin tiedot etenemisestä.

Hän muistutti myös olosuhteiden huomioon ottamisesta ja hyvistä varusteista.

– Ei uhmata luontoa, ei mennä vaarallisille reiteille, tai jos haluaa mennä, hankkii koulutuksen, mitä Suomessa on saatavilla, Väliheikki sanoi.

Olosuhteiden muuttumiselle retkeilijä ei voi mitään, mutta Väliheikki kehotti retkeilijöitä pysymään tuvissa, jos näyttää siltä, että omat taidot eivät riitä.

Antte Lauhamaa vastasi toimittajan kysymykseen tiedotustilaisuudessa, että ei lähtisi määräämään lumipiippareita pakollisiksi, sillä pelkkä välineiden omistaminen ei pelasta onnettomuudelta.

Väliheikki kertoi, että takamaahiihtoa harrastaneiden osaaminen ja varusteet ovat menneet eteenpäin. Hän suositteli harrastajien lähtevän maastoon pareittain.

– Jos jotain sattuu, toinen pystyy toisen pelastamaan.

– Meillä on kylmä totuus pelastuslaitoksella todeta se, että välttämättä me emme kerkeä sitä ihmistä pelastamaan, jos se lumivyöryyn jää. Silloin on se ryhmän tai kaverin apu kaikista paras ja nopein, jos vain osaa oikein toimia, Väliheikki sanoi.

Miksi lumi vyöryi?

Tiistain lumivyöry tapahtui erittäin jyrkässä Pyhäkurussa, jonne lumeen oli syntynyt pitkään säilyvä heikko kerros. Maanpinnan ja lumipeitteen välissä on ollut paksu kuurakerros, joka Lauhamaan kertoman mukaan on todennäköisesti tiistaina alkanut rasittua siksi, että kova länsituuli on tiputtanut lumikerroksen päälle uutta lunta. Pohjan tuntumassa ollut heikko kerros on pettänyt.

– Se on vienyt koko tän talven lumipeitteen kerralla mukanaan noin 350 metrin leveydeltä, Lauhamaa kertoi.

Lumivyöry oli kooltaan huomattavan suuri, käytännössä koko kurun pohjan levyinen. Lumivyöry ei Lauhamaan mukaan kuitenkaan ollut poikkeuksellinen.

Juttua on täydennetty 5.1. kello 9.58: Juttuun on lisätty tiedotustilaisuudessa kerrottuja tietoja pelastuslaitoksen saaman hälytyksen kiireellisyydestä ja pelastajien saapumisesta onnettomuuspaikalle tiistaina sekä alkuvaiheen etsinnöistä lähialueella. Juttuun on lisätty tieto onnettomuusalueen pakkaslukemasta. Juttuun on lisätty tietoja lumivyöryn aiheuttaneista syistä.