Paikallisuutiset

Hae haudalta pois kynttilät, mitkä viet – jokainen voi osallistua seurakunnan ympäristötyöhön hautausmaalla

Kolarin seurakunta hakee kirkon ympäristödiplomia. Perjantaina auditoija tarkasti sen ympäristöteot.

Auditoija haluaa kurkata siivouskomeroon.

– Se tuntuu hassulta, mutta sieltä se kemikaalien vähentäminen lähtee, Anu Ainasoja sanoo.

Kolarin seurakunnan siivouskaappi on ojennuksessa. Seinällä on lappu, jossa lukee siivoustyössä käytettävien ympäristömerkittyjen pesuaineiden nimet.

Seurakuntatalon kävijät riisuvat kenkänsä eteiseen, mikä vähentää siivoamisen tarvetta ja on ympäristöteko, Ainasoja huomaa.

Hän on ylivieskalainen puutarhuri ja ympäristötieteilijä, joka tekee seurakuntien ympäristödiplomien tarkastuksia sivutoimisesti Oulun hiippakunnan alueella. Oulun hiippakunta on Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa aktiivisin ympäristödiplomien hakija, Ainasoja kertoo.

Työntekijät ja luottamushenkilöt kuulevat seurakuntatalon pitkän pöydän ääressä, miten Kolarin seurakunta on tähän mennessä onnistunut ympäristötyössä.

Puolitoista vuotta kestänyt diplomipunnerrus ei ole tuonut isoja muutoksia arkeen. Eniten on kasvanut ymmärrys ja tietoisuus.

Biojäte kompostoitiin Kolarissa jo aiemmin. Nyt kompostoreja on useampi, jotta tilaa riittää talven yli kaikissa tiloissa syntyvälle jätteelle. Lajittelu sujuu, ja nyt seurakunnan tiloissa on toimintaohjeet myös tiloja käyttäville ulkopuolisille. Ripari on vihreä ja pari kirkkoakin täysin luomuja.

– Vanha kirkko on luomukirkko jos joku, kirkkoherra Jussi Ollila toteaa.

Kirkkoa ei lämmitetä, eikä siellä juuri käytetä sähköä. Se on kesäisin ja jouluna käytössä.

– Laavukirkko on poikkeuksellinen. Sellaista ei ole joka paikassa. Luonto on jo kiinteä osa seurakunnan toimintaa, Ainasoja sanoo Sieppijärvellä Laestadiuspolun varrella sijaitsevasta kirkosta.

Öljylämmitteisiä kirkkoja tai taloja ei ole. Metsäisillä hautausmailla ei leikata nurmikkoa.

Tällä hetkellä paras valinta on lasilyhty, jonka sisälle laitetaan kynttilä ilman muovia. Anu Ainasoja

Hautausmaa on seurakunnan jätteen tuottajana ehkäpä ylitse muiden. Muovilyhtyjätettä syntyy kuutiokaupalla. Haudattujen muistoksi viedyistä kynttilöistä syntyy myös metallijätettä ja palamatta jäänyttä kynttilää. Muovit kynttilänjämineen menevät sekajätteeseen, metallit keräykseen.

– Tällä hetkellä paras valinta on lasilyhty, jonka sisälle laitetaan kynttilä ilman muovia, Ainasoja sanoo.

Pöytäkynttilä kestolyhdyssä toimii erityisesti haudoilla, joilla kävijä käy säännöllisesti.

– Nouda pois kynttilät, jotka olet vienyt, Ainasoja antaa toisen ympäristöohjeen hautausmaalla kävijöille.

Ja lajittele kynttiläjäte seurakunnan ohjeiden mukaan.

Ainasojan kanssa tarkastusta tekevä auditointiharjoittelija Mikko Pyhtilä pohtii, että hautakynttilätkin tarvitsisivat panttijärjestelmän, jotta kynttiläjäte muistettaisiin tuoda pois haudoilta.

– Muovimäärä on pyhien jälkeen ihan älytön, Ainasoja sanoo.

Kynttilät muuttuvat ympäristösyistä kasvipohjaiseksi, mutta sekään ei ole luonnolle pelkästään hyvä. Kynttilät alkavat kiinnostaa ruokaa etsiviä oravia ja lintuja, minkä vuoksi hautausmaalla voi tulla vastaan orava, joka on juuttunut kynttilään.

Mitä sinä teet? Mitä kirkko tekee?

Ympäristöasiat nousevat puheeksi esimerkiksi rippikoululaisten kanssa, jotka ovat hyviä haastamaan: Mitä sinä teet? Mitä kirkko tekee?

Diakoniatyöntekijä Tiia Helander kertoo, että nuorten kysymykset kannustavat myös aikuisia käytännön ympäristötekoihin.

Vihreällä riparilla kestävyys on läsnä teemoissa sekä siinä, mitä ja miten touhutaan. Se näkyy esimerkiksi ruuassa ja materiaaleissa.

Vihreiden ripareiden tavoitteena on vahvistaa kristillistä ympäristökasvatusta, ekoteologiaa ja kestävää elämäntapaa rippikoulussa ja isostoiminnassa, Helander kertoo.

Pyhtilä neuvoo ottamaan nuoret mukaan seurakunnan ympäristötyöhön ja ympäristötyöryhmään. Konkreettinen tekeminen on paras lääke ilmastoahdistukseen, hän sanoo.