Ihmiset

Eväskorissa on ideaa, Emilia Rautiainen mietti ja päätti ostaa perinteisen pitserian keskeltä Äkäslompoloa

Kop kop.

Pitseria Eväskori ei ole vielä avautunut kesäpäivään, mutta koputus oveen tuo ravintolan pitkäaikaisen työntekijän Liisa Palosaaren ovelle.

Hän tarjoaa kahvia. Keittiössä Pekka pyörittelee päivän ensimmäisiä pitsapohjia valmiiksi. Hän haluaa esiintyä jutussa vain etunimellään.

Palosaari on työskennellyt Eväskorissa liki 20 vuotta ja Lehtinenkin yli 10 vuotta. He pitävät huolen siitä, että Ylläksen lomakansa saa pitsansa ravintolan perinteiden mukaisina myös uudessa komennossa.

Mutta missä on uusi yrittäjä Emilia Rautiainen?

Odotellessa katse kiertää hirsipintaisia loosseja ja huomaa niiden katolle sirotellut asiakkaiden lahjoittamat lippalakit. Seinille on ruuvattu pitsalautasia sieltä ja täältä. Pubin puolella katto on täynnä suomalaisten joukkueiden jääkiekko- ja jalkapallopaitoja.

Pitserian seinällä on kuva ensimmäisestä, puuverhoillusta Eväskorista Tunturintien risteyksessä. Sen hirsiloossit muuttivat kylälle rakennettuun uudempaan Eväskoriin samoin kuin iso osa seinillä olevasta rekvisiitasta.

Sieltä ovat peräisin pitsatkin, Toroksi esittäytyvä ravintolan toinen pitsakokki tietää. Hänen pitsauransa on pian 30 vuoden mittainen. Siitä Eväskorin keittiössä on kulunut 19 vuotta. Omintakeinen pitsalista on alkuperäinen ja sen loi yrityksen perustaja Helena Mattila.

Tämän hetken kolmen pitsakärki on selvä. Kiistaton ykkönen on savuporolla, sipulilla, aurajuustolla ja ananaksella päällystetty Kuningas joikhaaja. Kakkonen on kylmäsavulohen ja aurajuuston yhdistävä Kuningatar lohi. Kolmanneksi suosituimman pitsan täytteenä on karhua ja poroa.

Listalta löytyy myös vaikkapa päärynän ja kalkkunan sekä savulampaan ja leipäjuuston yhdistelmät.

– Aikamoista härdelliä tää alku, haastattelun unohtanut Rautiainen sanoo ja pyytää anteeksi.

Yrittäjän taival on alkanut 50-tuntisilla työviikoilla ravintolassa, minkä päälle Rautiainen on hoitanut hallinnon ja ottanut uutta yritystä haltuun. Moni tieto löytyy ainoastaan pitkäaikaisten työntekijöiden muistista.

– Onhan tämä opettelua. Meidän täytyy modernisoitua, Palosaari kertoo.

Eväskorin yrittäjät ovat sen historian alusta lähtien tulleet Ylläkselle jostain muualta. Sellainen on Rautiaisenkin tarina.

Hänet toi Äkäslompoloon kymmenisen vuotta sitten veli Jussi Pusa, jonka Ylläs Experiences -ohjelmapalveluyrityksessä Rautiainenkin on mukana omistajana. Nyt oli sopiva hetki muuttaa kylään pysyvästi, sillä 18-vuotias tytärkin totesi, että tämä on hyvä idea.

Eväskorin avaimet Rautiainen sai 15. toukokuuta, eli noin vuosi sen jälkeen, kun kaupan tekeminen alkoi. Ensimmäisen kerran aiempi yrittäjä Esa Luukinen heitti ajatuksen Rautiaiselle jo kuusi vuotta sitten.

– Ei vitsit, tässä vois olla ideaa, Rautiainen mietti jo silloin.

– Legendaarinen paikka, pitkä historia, hyvä maine.

Hän näkee Eväskorissa ison potentiaalin. Tänä kesänä potentiaalia testattiin kesäkuun aukiololla. Juhannustanssit olivat nekin ensimmäiset. Ravintolan väki ruuvasi terassiin vanerin tanssilattiaksi. Oli musiikkia, perheitä, lavatanssitunnelmaa.

Rautiaisen ja Palosaaren mielestä tanssit yllättivät niin väkimäärällään kuin tunnelmallaan. Moni asiakas kävi tervehtimässä ja sanomassa käsipäivää uudelle yrittäjälle. Tanssit olivat samalla uuden aikakauden avaus.

– Ne olivat esimerkki siitä, että voi tuoda jotain lisää ilman, että rikkoo vanhaa, Rautiainen sanoo.

Eväskorin ja Joikupubin perinteistä luopuminen ei ole hänellä käynyt mielessäkään. Ei sittenkään, vaikka Rautiaisen elämän suunnitelmiin ei vielä vähän aikaa sitten kuulunut karaokepubin ja pitsaravintolan omistaminen.

Kun avaimet olivat käsissä, Rautiainen kävi ensimmäisenä testaamassa karaokelaitteet. J. Karjalaisen Telepatiaa on Rautiaisen omia suosikkilauluja. Hän totesi, että laitteet ovat hyvät. Niin kertovat myös asiakkaat.

– Laitteilla voi aika paljon tukea laulajaa, Rautiainen sanoo.

Hänestä Joikun karaoke on tunnelmaltaan hyvin erilainen kuin kaupunkien karaoket. Tarjolla on paljon muutakin kuin synkkää ja hidasta melankoliaa. Kesän avajaisissa kuultiin esimerkiksi Erika Wikmanin Ich komme.

Loppuviikon Ylläs Soikoon -tapahtuman ajan Joiku ottaa vastaan karaokelaulajat ja illanviettäjät jo iltaseitsemästä lähtien. Sekin on Rautiaisen kokeilu.

Tunnetun paikan yrittäjäksi alkaminen oli Rautiaiselle aluksi jännittävää. Hän käveli suljetussa ravintolassa ja mietti, mitä jos kukaan ei tulekaan enää tänne töihin.

– Lissu tuli ja fiilis rauhottu. Lissu tuntee koko talon, Rautiainen kertoo.

Palosaaren ja muiden työntekijöiden kanssa Rautiainen on myös ideoinut ravintolan uusia kokeiluja ja muutoksia toimintatapoihin.

Rautiainen osti Eväskorin kiinteistön ja liiketoiminnan sillä ajatuksella, että saa lainan maksettua ja laittaa yli jäävän yrityksen kehittämiseen.

– Mä tiedän, että ensimmäiset viisi vuotta tehdään aika paljon töitä. Ensimmäinen vuosi tulee olemaan todella kova, Rautiainen sanoo.

Ravintolan ostaminen Ylläkseltä oli Rautiaisen mielestä silti paljon pienempi riski kuin ravintola isosta kaupungista.

– En kuuna päivänä olisi ostanut ravintolaa Helsingistä. Ravintola-ala sukeltaa, Suomi on taantumassa, Rautiainen miettii.

Ylläkseltä käsin taantumaa ei näe, koska täällä yritykset investoivat uuteen. Ylläs tulee menestymään jatkossakin, Rautiainen uskoo.

Uutisissa Eurooppa hikoilee. Eurooppalaiset pakenevat helteitä pohjoiseen. Luonnon luksus myy.

Juuri nyt Rautiainen keskittyy kuitenkin ravintolan jokapäiväisiin rutiineihin. Keittiössä pino pitsoja leviää eväskorimaisiin mittoihinsa kokin käsissä. Palosaari vaihtaa työvaatteet päälleen. Pihaan kaartaa kolme moottoripyörää. On aika avata ovet jälleen uuteen kesäpäivään.