Kolumnit

Eva Kajánin kolumni: Kun turisti tulee kylään pyytämättä – Matkailun ongelmat ovat meillä vasta nupullaan, mutta kasvavat kausi kaudelta

Lapin matkailun sosiaalisesta kestävyydestä on tänä talvena kirjoitettu valtakunnallisesti paljon – ja etenkin sen kestämättömyydestä. Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu aivan olennaisesti paikalliskulttuurin, sääntöjen ja normien kunnioittaminen.

Rovaniemen ongelmat, joissa pihoihin tullaan hyvän kuvan toivossa, ovat levinneet jo ympäryskuntiin ja Tunturi-Lappiin asti. Koti ja piha-alue ovat meille pyhiä, eivätkä kuulu jokaisenoikeuksien piiriin. Näistä oikeuksista kuullaan myös matkailijoiden suusta. Niiden nojalla, ja usein virheellisesti, haetaan parhainta kuvauskulmaa järvestä ja metsästetään taivaanvaloja yksityisistä pihapiireistä. Jokaisen vastuusta puhuu harva.

Turistit varaavat omatoimisesti mökin ja saavat tiedon paikallisista tavoista milloin mistäkin.

Myös meillä Muoniossa on yhä enemmän noussut yksityisalue- ja kameravalvontakylttejä pihoihin, sillä turistit hortoilevat pihoille täälläkin. Pistävät autoa parkkiin, eivätkä usko, että täällä ihan asutaan ennen kuin asiaa jankataan tarpeeksi. Ensimmäisellä kerralla se saattaa naurattaa, muttei enää toisella.

Omatoimimatkailu ja lyhytvuokraus ovat olleet kasvussa etenkin ulkomaalaisten matkailijoiden keskuudessa jo vuosia, ja tämä yhdistelmä luo uudenlaisia ongelmia. Turistit varaavat omatoimisesti mökin ja saavat tiedon paikallisista tavoista milloin mistäkin. Jos saavat.

Yksi mittari lienee se, että kun moni ihminen älähtää samasta aiheesta, kuunnellaan ja toimitaan.

Meillä on lisäksi Muonion mittakaavassa muutamia isoja matkailuprojekteja suunnitteilla, joten turistivirrat tulevat kasvamaan myös ryhmämatkailussa. Näissä vastuu on oppailla.

Jotta matkailu olisi kestävää, vaatii se aina paikallisten tuen. Se tuki on jo menetetty monissa paikoissa maailmalla ja yhä enemmän myös Lapin matkailukohteissa. Meillä nämä ongelmat ovat vasta nupullaan, mutta kasvavat kausi kaudelta.

Sosiaalista kestävyyttä on hankala mitata, sillä kokemukset ovat usein henkilökohtaisia. Milloin tiedetään, että jokin raja on ylitetty? Yksi mittari lienee se, että kun moni ihminen älähtää samasta aiheesta, kuunnellaan ja toimitaan.

Jotta Muonion matkailulla olisi tulevaisuudessakin paikallisten hyväksyntä, haastan niin isot kuin pienetkin toimijat, myös mökkivuokraajat mökkikansioissaan siihen, että opastavat matkailijoita sopeutumaan paikallisten sääntöihin ja kertomaan, mihin saa mennä ja mihin ei. Sen voisi aloittaa ihan vaikka tällä: ”Hei matkailija, täällä asutaan ja eletään ihan normaalia elämää”.

Ihan oman aukeaman voisi luoda latuetiketille, mutta sitä Pandoran lipasta en uskalla tässä avata.

Kirjoittaja on muoniolainen kestävän matkailun asiantuntija, toimittaja, valokuvaaja, eräopas ja opettaja.