Paikallisuutiset

Erävalvoja Mika Seurujärvi: Ihminen on mukavuudenhaluinen ja haluaa päästä helposti yhä syvemmälle erämaahan

Erätarkastajat ja valvojat tarkastivat valtion alueilla viime vuonna noin 10 000 luonnossa liikkunutta kulkijaa. Suurin osa oli kalastajia ja metsästäjiä. Yli sata tapausta johti sakkovaatimuksiin, 44 rikesakkoon ja 42:sta kirjattiin rikosilmoitus. Muut selvisivät huomautuksella.

Kittilässä hirvenpyyntiin liittyneet erimielisyydet puhuttivat paljon viime vuonna. Lapin poliisilaitos kirjasi syys–lokakuussa kuusi rikosilmoitusta, joissa tutkitaan Kittilässä tapahtuneita hirvenpyyntiin liittyviä metsästysrikoksia ja -rikkomuksia. Myös Seurujärvi sanoo, että kissanhännänvetoa riitti metsässä.

– Sanaharkkaa oli pyyntialueilla, ja asioita on selvitetty paikan päällä ja viety eteenpäin. Hirvenpyynnin punainen lanka tahtoo monella unohtua. Se on lihansaannin sijaan se, että hirvikantaa pitää vähentää, jotta ei aiheudu metsätuhoja ja liikennevahinkoja.

Tilanne on sittemmin rauhoittunut, ja hirvenpyynti päättyy sunnuntaina. Vuorossa on keskiviikosta alkaen mustanlinnun eli urosteeren ja -metson metsästysaika, joka jatkuu tammikuun loppuun saakka. Metsästäjiä kehotetaan huomioimaan metsästysalueensa lintutilanne ja metsästämään vastuullisesti.

Kun rajat koronapandemian seurauksena menivät kiinni, erävalvojat havaitsivat maastossa aiempaa enemmän rikkomuksia. Kelkkailu koskemattomilla hangilla lisääntyi niin matkailukeskusten ympäristössä kuin kansallispuistoissakin.

– Kun ei päässyt Ruotsiin kelkkailemaan, se näkyi piikkinä Suomen tuntureilla. Käsivarressa kelkkailijoita oli siellä täällä, eikä esimerkiksi poroelinkeinon herkkyyttä ymmärretty. Tilanne helpotti, kun Ruotsin tuntureille taas pääsi, siellä kelkkailu on vapaampaa, Seurujärvi sanoo.

Sittemmin kelkkailuintoa on vähentänyt selvästi kallistunut bensan hinta. Suosiotaan kasvattaneet traktorimönkijät ja mopoautot ovat tuttu näky paitsi koulujen pihoissa myös jängillä ja metsissä.

– Ne näkyvät ylimääräisenä ajamisena maastossa. Niillä ajetaan kielletyillä alueilla, ilman lupaa yksityisillä mailla, ja hillajängilläkin on paljon havaintoja.

Seurujärvi sanoo, että maastossa ajaminen voi tuoda haittaa luonnolle ja luontaiselinkeinoille – sakkoja toimivampi ratkaisu olisi hänen mielestään valistus ja ohjeistus.

Kelkkailijoiden rinteidenvalloitusinto on aiheuttanut eniten häiriöitä Kilpisjärvellä Saanan ja Mallatunturin maastoissa. Usein asialla ovat Norjasta saapuvat kelkkailijat, Norjassa olosuhteet ovat kelkkailuun rajalliset ja Suomen maastot houkuttavat. Erävalvonta ja poliisi on tehnyt valvontaiskuja alueelle.

Myös kevyemmät kulkupelit nostavat suosiotaan eränkäynnissä. Käsivarren tuntureilla on tehty havaintoja riekonpyytäjistä, jotka liikkuvat tunturialueelle läskipyörällä.

– Ihminen on mukavuudenhaluinen, ja keksii miten päästä helposti yhä syvemmälle erämaahan, Seurujärvi sanoo.

Maastopyöräily ja retkeily ylipäätään on nostanut suosiotaan. Yksi syy voi löytyä korona-ajan lisäämästä lähimatkailusta, ja Seurujärven mukaan myös television retkeilyohjelmat innostavat ihmisiä luontoon.

Kun retkeilijöiden määrät nousevat, joltain aina pääsevät unohtumaan säännöt. Seurujärvi kertoo, että kansallispuiston keväthangilla liikutaan usein koiran kanssa, ja silloin unohdetaan, että eläin tulee olla aina kytkettynä.

– Vaikka ajatellaan, että ei se minun puudeli mitään tee, sadan metrin pyrähdyksen aikana koira voi pöläyttää esimerkiksi linnunpesällä.

Seurujärvi muistuttaa, että syksyn metsästysaikanakaan koiraa ei niin vain saisi pitää irti.

– Koiran saa löysätä metsästysalueella, mutta on oltava metsästysoikeus.

Muun valvonnan yhteydessä erävalvonta on selvittänyt myös esimerkiksi silloin tällöin ilmeneviä tapauksia, joissa valtion metsistä on viety keloja ja tukkipuuta, käytöstä poistetuista soramontuista on kauhottu traktorin kärryyn hiekkaa ja romua on viety luvattomille kaatopaikoille¨.

Moni lappilainen jättää kalastonhoitomaksun maksamatta

Kalastajat lunastivat Suomessa viime vuonna 266 700 kalastonhoitomaksua. Metsähallituksen mukaan lakisääteinen maksu jää edelleen suurelta osalta kalastajista maksamatta.

Kalastonhoitomaksu on pakollinen kaikille 18–64-vuotiaille kalastajille, jotka kalastavat muuten kuin pilkillä, ongella tai silakkalitkalla. Maksuvelvollisia on kuitenkin huomattavasti enemmän kuin maksajia.

– Valitettavasti tilastojen valossa näyttää siltä, että syystä taikka toisesta kalastonhoitomaksu jää monilta maksuvelvollisilta suorittamatta. Arvioimme, että vain hieman yli puolet heistä maksaa maksun tällä hetkellä, erikoissuunnittelija Jaakko Haapakoski Metsähallituksesta sanoo.

Tunturi-Lapin alueen erävalvoja Mika Seurujärvi kertoo, että useimmiten kalastonhoitomaksu tai vesialuekohtainen lupa puuttuu paikalliselta kalastajalta.

– Kalaluvat ovat kunnossa, kun lähdetään etelästä viikoksi reissuun, mutta paikalliset kun lähtevät sen yhden kerran silloin kun on hyvä keli, luvat tahtovat puuttua, Seurujärvi sanoo.

Hän muistuttaa, että kuuluu kalastajan vastuulle selvittää vesialuekohtaiset säännökset.

Kalastonhoitomaksuista kertyi viime vuonna 9,3 miljoonaa euroa. Varat eivät uppoa valtion pohjattomaan kassaan, vaan ne käytetään kalavesien ja kalastuksen hyväksi kalastuslain mukaisesti. Viime vuoden kalastonhoitomaksuista 32 prosenttia jaettiin korvauksina kalavesien omistajille, 21 prosenttia kalavesien hoitoon ja valvontaan, 16 prosenttia neuvontaan, 12 prosenttia kalatalousalueiden toimintaan, 9 prosenttia tutkimukseen ja kalastuslain toimeenpanoon, 7 prosenttia maksun keräämisestä aiheutuviin kustannuksiin ja 3 prosenttia muihin kuluihin, kuten kalatalouden rekisteriin. Tunturi-Lapissa lupatuloilla on palkattu kesäkauden ajaksi kaksi kalastuksenvalvojaa. Erävalvonta tarkasti Suomessa viime vuonna noin 3100 kalastajaa tai heidän pyydyksiään.

Kalastonhoitomaksun voi maksaa helposti netissä Eräluvat-kaupassa tai Eräluvat-sovelluksella. Esimerkiksi vuosimaksun hinta on 47 euroa.