Paikallisuutiset

”Eihän sitä nyt ministerille kehdannut sanoa ei” – Tytti, Pohto, Anri ja Juha odottavat innolla luottamustyönsä alkamista

Tulevalla valtuustokaudella uusia valtuutettuja on peräti yhdeksän, ja osa heistä on puolueensa pallilla aivan yksin.

44-vuotias projektipäällikkö Tytti Valkeapää on jatkossa ainoa Johtti Sápmelaččat -yhteislistan valtuutettu. Hän sai vaaleissa 36 ääntä. Yhteislistan valtuustopaikoilla istuvat nykyisessä valtuustossa Janne Näkkäläjärvi, joka ei ollut vaaleissa ehdolla, ja Per-Oula Juuso.

Kun vaaleissa on samalla listalla mukana vain kaksi ehdokasta, ei ole mikään yllätys, ettei kahta paikkaa saatu. Valkeapää on tällä hetkellä yhteislistan varajäsen, joten tavallaan hän vaihtaa nyt Juuson kanssa paikkoja. Hän uskoo, että varajäsenestä on kyllä tukea työhön.

Valkeapää haluaa olla vaikuttamassa kuntapolitiikassa ja tietää, missä asioissa mennään. Hänen mielestään mukana oleminen avaa myös omaa ymmärrystä asioihin.

Siinä on työmaa, että saa kemian koko valtuustolla pelaamaan. Tytti Valkeapää

– Eihän asiat koskaan ole semmosia, mitä ne yhellä, kahella lauseella näyttävät olevan, taustalla on aina paljon vaikuttavia tekijöitä, hän sanoo.

Sen vuoksi hänen mielestään on todella mielenkiintoista päästä osaksi kokonaisuutta varsinaisena valtuutettuna. Tosin jo varajäsenenä ollessaan hän on ollut asioista perillä ja osallistunut muun muassa kunnanhallituksen kokouksiin varajäsenenä.

Valkeapää uskoo vahvuutensa valtuustotyössä löytyvän siitä, että hän osaa katsoa asioita laajasti ja monesta näkökulmasta sekä kykenee ajattelemaan myös laatikon ulkopuolelta. Hänen mielestään asioihin saa aina keskustellessa eri puolia eikä aina voi jääräpäisesti olla kyllä- tai ei-mieltä vaan kaikki osatekijät vaikuttavat aina.

Yhdeksän uutta valtuutettua tuntuu Valkeapäästä aika mukavalta, ja asioiden käsittely alkaa jollakin tasolla aivan alusta. Toisaalta hänen mielestään vaatii tosi paljon, että ensin tutustuu ihmisiin ja heidän taustoihinsa.

– Siinä on työmaa, että saa kemian koko valtuustolla pelaamaan.

Kuluvan kauden valtuustoa hän ei huonoksi moiti vaan on sitä mieltä, että aina kun mukaan tulee jotakin uutta, se antaa vähän nostetta vanhallekin tehden yhteistyöstä hedelmällistä.

Vähän sillä lailla tästä mennee maku, kun niin kauhean vähä on ehokkaita matkassa. Pohto Kirkkala

53-vuotias Pohto Kirkkala (kok.) toimii asemamestarina Lapin pelastuslaitoksella, ja työn kautta kuntatuntemusta on jonkin verran tullut. Hän sai valtuustopaikan 48 äänellä ensiyrittämällä, ja on ensi kaudella yksi kokoomuksen kolmesta valtuutetusta.

Ajatuksissa valtuustoehdokkaaksi asettuminen on jo pitempään ollut, mutta esimerkiksi viime vaaleissa ehdokkaana oli hänen poikansa Santeri Kirkkala. Jos nyt olisi jäänyt lähtemättä, ei Kirkkala ehkä myöhemminkään olisi ehdolle asettunut.

Ehdokkaita hän olisi vaalitaistoon kaivannut enemmän, sillä kokoomuksellakin ehdokkaita on parhaina vuosina ollut jopa 17.

– Vähän sillä lailla tästä mennee maku, kun niin kauhean vähä on ehokkaita matkassa.

Omiksi vahvuuksikseen Kirkkala nimeää pitkäpinnaisuuden, ja oman mielipiteensä hän kyllä tarvittaessa kertoo.

– Mutta kyllähän sitä aloittelija on, kun sinne mennee.

Mielenkiinnolla Kirkkala kertoo kuitenkin odottavansa, mitä tuleman pitää. Hän uskoo, ettei yksi ihminen paljonkaan pysty muuttamaan, mutta parhaansa hänkin lupaa tehdä, vaikka kunnallinen päätöksenteko ei tunnu kuntalaisia niin paljon enää kiinnostavan.

Kirkkala tietää, että sote- ja pelastuspuolen siirryttyä Lapin hyvinvointialueelle asioita on kunnilta lähtenyt paljon pois, mutta tärkeitä asioita kunta käsittelee kuitenkin edelleenkin. Päätösvallan pitäminen paikallisessa tasolla on hänen mielestään tärkeää.

Mutta kyllähän sitä vielä melko untuvikko on. Anri Magga

Anri Magga, 63-vuotias myyjä ja koulutettu hieroja, oli ehdokaslistalla ainoa vasemmistoliiton ehdokas, ja ainoana hän tulevassa valtuustossa tulee puoluettaan edustamaan. Startti valtuustotyöhön on kuitenkin hyvä: 66 ääntä on näissä vaaleissa kolmanneksi suurin äänimäärä Enontekiöllä.

Magga kertoo seuranneensa vaaleja iloisella mielellä, etenkin kun omat arvailut äänimäärien suhteen ylittyivät hienosti. Hyvällä mielellä hän aikoo myös tarttua aikanaan valtuustotyöhön.

Vähän yksinäiseltä ainoana vasemmistoliiton ehdokkaana, ja pian valtuutettuna, oleminen on Maggasta tuntunut, eikä varajäsentäkään tule olemaan. Tällä hetkellä hän kertoo ajattelevansa niin, että vähintään tärkeitä asioita käsiteltäessä täytyy pyrkiä olemaan paikalla. Toisissa kunnissa järjestettäviin puoluetapahtumiin hän myös aikoo jatkossa osallistua enemmän, jotta sieltä kautta sitä taustatukea löytyisi.

Muoniossa hän kertoo aikoinaan saaneensa hieman oppia kunta-asioihin muun muassa ollessaan kulttuurilautakunnassa, ja kyllä Enontekiön kuntapolitiikkakin on jonkin verran tuttua ennestään. Muun muassa valtuuston kokouksia hän on suoratoistoina seurannut.

– Mutta kyllähän sitä vielä melko untuvikko on, hän sanoo.

Maggan mukaan on hienoa, että uusia valtuutettuja saatiin niin paljon: saadaan uutta verta valtuustoon ja onhan se luonnollistakin, että väki vaihtuu. Hänen mukaansa melkein kaikki nyt valtuustoon valitut ovat tuttuja ihmisiä, ja valtuustoksi asettuu varmasti hyvä joukko.

Oman järjen käyttö, se, että tuo omia mielipiteitään julki, mutta miettii asioita kuntalaisten kannalta ovat Maggan mukaan hänen vahvuuksiaan. Lisäksi entinen yrittäjänä toimiminen ja nykyinenkin yrittäjyys antaa hänelle näkökulmia esimerkiksi matkailun ja palveluiden suhteen.

– Pystyn myös kuuntelemaan toisia. Minusta on kunnia, että pääsin valtuustoon, Magga sanoo.

Monesti on kohtalo puuttunut peliin, ja sekin on ihme, että Enontekiöllä yleensä ollaan, niin tämä kuuluu kyllä samaan sarjaan. Juha Kolehmainen

Juha Kolehmainen on 54-vuotias psykiatrinen sairaanhoitaja ja valokuvausyrittäjä. Hän täytti vaaleissa komeasti kristillisdemokraattien Outi Kurkelan saappaat ja nappasi puolueen ainoan valtuustopaikan itselleen.

Hän kertoo laskeneensa, että seitsemän ääntä hän voisi saada, mutta nekään eivät ihan varmoja olleet. Lopulta ääniä tuli 51.

– Monesti on kohtalo puuttunut peliin, ja sekin on ihme, että Enontekiöllä yleensä ollaan, niin tämä kuuluu kyllä samaan sarjaan, meinaa Kolehmainen.

Nyt on iso vastuu ja velvollisuus täyttää äänestäjien toiveet, kasaa uusi valtuutettu heti päälleen paineita. Sitä loi ehdokkaaksi asettumisessa jo hiukkasen se, että istuva valtuutettu Kurkela oli mennyt antamaan ministeri Sari Essayahille Kolehmaisen numeron.

– Sieltä Essayah sitten Brysselin mennessä soitteli ja eihän sitä nyt ministerille kehdannut sanoa ei, vitsailee Kolehmainen.

Niin Kolehmainen kertoo asian käsittävänsä, että siunaus työlle on saatu niin Kurkelalta kuin ministeritasoltakin.

– Meillähän oli kokoomuksen kanssa vaaliliitto ja sen verran sain ääniä, että taisin vetää kokoomuksesta viimeisenkin ehdokkaan valituksi. Kävi toisin päin, miten oli ajateltu, iloitsee Kolehmainen.

Hän toivoo, että tulevalla kaudella yhteen hiileen puhaltamisen meininkiä löytyy ja sitä hän omalta osaltaan aikoo tehdä. Eripuraa ja erilaisia näkemyksiä on hänen mukaansa joka paikassa, eikä niiden takia tarvitse riidellä. Valtuuston kokouksia hänkin kertoo netistä seuranneensa, ”pitkiä ja välillä pitkäveteisiä”, ja ihmisten kanssa arjen keskusteluissa asioita on puitu vuosien varrella.

Vahvuudekseen hän mainitsee kunnioittavan, yhteistyötä tekevän ja palvelevan asenteen. Maailmaa ja kaupunkeja kiertäneenä hän tietää, että ihminen on aina ihminen, ja viimeisintä köyhää ja kurjaakin hän kunnioittaa samalla tavalla kuin pormestaria. Myös vanhusten arjen ja sote-asioiden tunteminen on hänen mielestään tärkeää.

Edes tulevan valtuuston 12 naista ja 5 miestä -asetelma ei Kolehmaista pelota, sillä hän on reilusti yli 30 vuotta tehnyt työtä naisvaltaisella alalla.

– Mutta hienoa, että valtuustossa tulee olemaan viisi miestä, ettei ole sielläkin ainoana miehenä, Kolehmainen naurahtaa.