Pääkirjoitukset

Ei tullut pakkoliitosta, mutta palvelut keskittyvät kumminkin

Muistatko ajat, kun Tunturi-Lapissa ja koko Suomessa puhuttiin kiivaasti kuntaliitoksista? Ajatus suuremmasta ja tehokkaammasta kunnasta sekä leveämmistä hartioista on seurannut minua läpi työurani, vuodesta 2005 ja Paras-hankkeesta.

Kuntavaalivuosi 2012 alkoi salaisen kuntasuunnitelman vuotamisella Suomen Kuvalehteen. Siinä kuntien määrä oli tarkoitus nipistää reiluun viidennekseen. Ajatus taustalla oli, että kunnat pitää pakolla liittää isommiksi, koska muuten ne eivät 2020-luvun ikääntyvässä ja köyhtyvässä kunta-Suomessa pärjää.

Sopiva kunnan koko oli vähintään 20 000 kuntalaista. Luku on tuttu viime vuodenvaihteen työllisyysuudistuksesta, jossa samaa päälukua haettiin työllisyysalueen kooksi. Tunturi-Lappi ei Pellolla ryyditettynäkään yltänyt tavoitteeseen, mutta meni läpi.

Puheet kuntaliitoksista sammuivat, kun liitokset eivät näyttäneet tuovan säästöjä.

Sillä lailla uudistus on kuitenkin mennyt läpi, että ihmisten tärkeimmistä palveluista kunnat vastaavat itsenäisesti enää varhaiskasvatuksesta, peruskouluista, lukioista, kulttuurista, kaavoituksesta ja yrityspalveluista.

Työllisyyspalvelut johdetaan Kittilästä. Ympäristöterveydenhuolto on keskittynyt Sodankylään ja Rovaniemelle. Maaseutuviranomaisen palvelut hoituvat vähintään kahden kunnan kimppana. Sosiaali- ja terveyspalvelut luisuvat kovaa kyytiä kohti Rovaniemeä, Kittilä väliasemanaan.

Miten kunnat ohjasivat omia laivojaan tällä vuosituhannella?

Muonio investoi viime vuosikymmenen omiin sote-palveluihinsa, jotta ne säilyisivät. Kolari panosti seinien sijaan sen haisteluun, minne isompi Suomen laiva kääntyy. Terveyskeskuksen osastot kävivät vanhanaikaisiksi, samoin potilaiden kohtaaminen.

Kolarin osasto sulki ovensa Lapin hyvinvointialueen siunauksella, mutta tilalle runnottu kotisairaala ei alkanutkaan toimia odotetusti. Syytä uuden mallin epäonnistumiselle vasta etsitään, potilasralli teillä jatkuu.

Muonio sai kehittämisellä pelattua itselleen lisäaikaa, mutta samat uhat painavat nyt kuntalaisten perusterveydenhuoltoa lysyyn.

Tunturi-Lapin kuntaa ei tullut, mutta kunnat eivät enää järjestä palveluita itsenäisestikään. Nykyinen välimalli näyttäisi toimivan palveluissa, jotka eivät ole elintärkeitä.

Elintärkeissä palveluissa kuntalaisten on helppo nähdä peruutuspeilistä ketterämpi ja monesta kohtaa halvempi ja inhimillisempi kuntamalli, jossa johtajien omatkin palvelut olivat liipaisimella, kun leikkauksia mietittiin.

Lumimyrsky sekä vihaiset ja turvattomat tunturilappilaiset saivat valmisteluun taottua pienen aikalisän vuodeosastojen kohtaloniskulle.