Urheilu

”Ei toinen voi liikkua toisen puolesta, mutta toinen voi vaikuttaa paljon” — enontekiöläislähtöinen Anna-Liisa Keskitalo palkittiin elämänurasta liikunnan parissa

Liikkumaan innostaminen on Anna-Liisa Keskitalolle tärkeää.

Enontekiöltä kotoisin oleva, mutta sittemmin kolarilaistunut Anna-Liisa Keskitalo sai lauantaina Elämänura Uno -palkinnon Lapin urheilugaalassa 140-päisen liikuntayleisön edessä. Keskitalo oli mukana urheilugaalaa järjestävän Lapin liikunnan hallituksessa sen perustamisvuodesta 1995 lähtien viime syksyyn saakka.

Keskitalo on kolarilaisen urheiluseuran Sieppijärven Sisun pitkäaikainen seura-aktiivi ja entinen puheenjohtaja. Hän kertoo, että hänen roolinsa on ollut erityisesti innostajan rooli.

– Se on tärkeä rooli, Keskitalo myöntää.

– Ihan hyvältä tuntuu, että Kolariin tuli tämmöinen palkinto, Keskitalo sanoo.

Liikunnan ja terveiden elämäntapojen edistäminen oli Keskitalon päämäärä seuratoiminnassa ja Lapin liikunnan hallituksessa.

– Olen sen tyyppinen ihminen, että jos olen jossakin, niin mie sitten myös olen, en vain nimenä, hän sanoo.

Suomessa tällä hetkellä ongelma on nuorten pahoinvointi. Liikunta ei ole ainoa, mutta yksi tärkeä asia, joka hyvinvointia edistää.

Keskitalon mielestä on tärkeää, että jokainen pitää huolen omasta terveydestään. Yhtä tärkeää on innostaa muita liikkumaan.

Vertauskuva löytyy tuoreeltaan leikkauspöydältä. Lääkäri kertoi lonkkaleikkauksen yhteydessä Keskitalolle, että hän tekee puolet ja Keskitalo itse puolet. Sama toimii liikunnassa ja liikuntaan innostamisessa.

– Ei toinen voi liikkua toisen puolesta, mutta toinen voi vaikuttaa paljon.

Lapin liikunnan merkitys on Keskitalon mielestä seurojen ja kuntien tukena oleminen, neuvominen, keskustelu, liikunnan edistäminen.

– Se on hyvin aktiivisesti toimiva ja kehittynyt, todella edistänyt ihmisten liikkumista yhessä ja yksin, Keskitalo sanoo.

– Suomessa tällä hetkellä ongelma on nuorten pahoinvointi. Liikunta ei ole ainoa, mutta yksi tärkeä asia, joka hyvinvointia edistää, Keskitalo sanoo.

Hiihtäähän voi ilman latujakin, missä vain.

Hiihto on Keskitalolle ykköslaji, ja kilpahiihtoa hän harrasti jo lapsena kotikylän seurassa Vuontisjärven Viimassa.

Hyvää työtä on hänen mielestään tehnyt myös Sieppijärven Sisu, tunnettu, vanha urheiluseura, joka on 1970-luvulla ollut suomalaisen hiihdon huippuseuroja. Keskitalo edisti seurassa yhdessä toisten seuratoimijoiden kanssa lasten ja nuorten liikuntaa. Erityisesti mieleen jäivät seuran järjestämät hiihtokoulut.

– Hiihtokoulut olivat tärkeitä, mitä piethiin hyvinkin paljon. Toivois, että tänäkin päivänä olis enemmänkin niitä.

Sieppijärven Sisu on viime vuosina järjestänyt esimerkiksi keväisiä Lapin juniorihiihtäjille tarkoitettuja Musticup-kilpailuja Sieppijärvellä.

– Se on hyvä nimi tänäkin päivänä, mutta toivottavasti toimintakin vielä vilkastuu.

Keskitalo muistaa ajat, jolloin hiihtäminen oli Lapissa jokapäiväinen tapa liikkua. Hän kannustaa hiihtämään latujen lisäksi metsässä ja järvien keväisillä jäillä. Hiihto on Keskitalon mielestä edelleen lappilaisille luontainen liikunnan muoto pitkien talvien ansiosta.

– Hiihtäähän voi ilman latujakin, missä vain.

Liikkumisesta hän haluaa nostaa esiin terveyshyötyjen lisäksi toisen tärkeän asian: yhdessä olemisen.

– Sehän on hauskaa! Liikunnasta saa iloa ja elämään merkitystä.

Gaalassa palkittiin lisäksi muun muassa Enontekiön naapurikunta Muonio, jonka nuorisopalvelut sai palkinnon koulupäivän yhteydessä harrastamisesta. Muoniossa 40 prosenttia koululaisista harrastaa koulupäivän yhteydessä. Kunnassa pyörii yhtä aikaa viidestä kymmeneen erilaista harrastuskerhoa, joihin lapset ja nuoret osallistuvat heti koulupäivän jälkeen.

Muoniossa on voinut harrastaa esimerkiksi kotikosmetiikkaa, perinnekäsitöitä ja minecraftkerhoa etäyhteydellä, nuorisovastaava Heidi Pouttu kertoo erikoisemmista harrastuksista.

– Me olhaan saatu aktivoitua todella isoa prosentuaalista osaa peruskoululaisista harrastustoimintaan. Tiedän, että pronsenttijoukossa on todella paljon mukana semmoisia, jotka ei muuten harrasta mitään, Pouttu kertoo.

Se on onnistunut Muoniossa kysymällä lapsilta ja nuorilta, mitä he toivovat, ja järjestämällä toiveiden mukaisia harrastuskerhoja. Valtion rahoitus harrastamisen Suomen mallin kerhoihin mahdollistaa sen, että kerhoissa ei tarvitse olla välttämättä montaa osallistujaa.

– On voitto, että yhellekin löytyy harrastus. He löytävät sieltä mahdollisesti uusia kavereita. Se ehkäisee syrjäytymistä, Pouttu kertoo.

Muonio vakinaisti viime vuonna harrastuskoordinaattorin ja koulunuorisotyöntekijän, joka kokoaa harrastuslukujärjestykset, hoitaa tilavaraukset sekä sovittaa harrastukset eri-ikäisten koululaisten koulupäiviin sopiviksi.