Ihmiset

Brittikissoja ja suomalaiskulttuuria — Lynda ja Duncan Redpath kertovat, miten he löysivät kodin Rauhalasta

Kissaihmisten talossa esittäytymiset aloitetaan aina kissoista. Niitä on kaksi. Muzzy on seurallisempi ja tulee tervehtimään. Duncan Redpath kertoo, että se on saanut nimensä englantilaiselta maastohiihtäjältä Andrew Musgravelta — aluksi sen nimi tosin oli Krista hiihtäjä Krista Pärmäkosken mukaan, mutta nimi piti vaihtaa, kun selvisi, ettei se olekaan tyttö.

Arempi kissoissa käy vain nuuhkaisemassa lahjetta ja linnoittautuu loppuajaksi vaatekaapin ylähyllylle. Sen nimi on Iivo — eikä ole kovin vaikea arvata, kenen mukaan se on saanut nimensä.

– Ne ovat brittikissoja eivätkä ymmärrä yhtään suomea, Duncan nauraa.

Brittejä ovat myös Duncan ja Lynda Redpath, mutta he ymmärtävät suomea. Pariskunta on asunut Rauhalan kylässä englantilaiskissoineen maaliskuusta 2022 lähtien.

Suomen puhuminen ei luonnistu pariskunnalta vielä niin hyvin kuin he haluaisivat, mutta he haluvat oppia ja tekevät sen eteen kovasti töitä.

Siihen aikaan Levi oli pieni, hiljainen ja rauhallinen hiihtokeskus, hyvin erilainen kuin nyt. Duncan Redpath

Redpathit ostivat talon Rauhalasta vuonna 2019. Sitä ennen he olivat omistaneet Levillä loma-asunnon kahdeksan vuotta. Leviin he tutustuivat ensimmäisen kerran jo vuonna 2000, kun Lynda halusi oppia laskettelemaan. Duncan on laskenut 11-vuotiaasta saakka. Levi valikoitui paikaksi, koska hiihtokoulua suositeltiin ja rinteet olivat suhteellisen helppoja.

Pariskunta ihastui tunturikeskukseen saman tien ja palasi sen jälkeen joka vuosi.

– Siihen aikaan Levi oli pieni, hiljainen ja rauhallinen hiihtokeskus, hyvin erilainen kuin nyt, Duncan sanoo.

Jo muutaman vuoden jälkeen Lyndalle ja Duncanille oli selvää, että eläkkeelle jäätyään he muuttaisivat Lappiin. Muutto kuitenkin aikaistui alkuperäisestä suunnitelmasta, pitkälti Brexitin takia. Vuonna 2016 Iso-Britanniassa järjestettiin aiheesta kansanäänestys, ja maa erosi EU:sta helmikuun alussa 2020.

– Englanti ei ole sama maa kuin se, jossa kasvoin. Brexit muutti sen hyvin jakautuneeksi. On rasismia, ja politiikasta on tullut toksista, Duncan sanoo.

Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, kunhan heidät oppii tuntemaan. Duncan Redpath

Kuukauden päästä talon ostosta korona sulki Suomen, ja Duncan joutui palaamaan työpaikalleen Englantiin — ja sitten Englantikin meni kiinni.

Korona-aikana taloon teetettiin mittava remontti. Duncan sai työnsä vuoksi matkustaa, ja esimerkiksi keittiön kaapit pariskunta valitsi videoyhteyden välityksellä niin, että Duncan oli Suomessa ja Lynda Englannissa.

Iso-Britannian ero EU:sta mutkisti ja viivästytti esimerkiksi oleskelulupaan liittyviä asioita, mutta itse muutto sujui Redpathien mukaan helposti. Muuton järjestävä firma tosin piti vaihtaa englantilaisesta suomalaiseen.

Ennen kuin Rauhalan-talo löytyi, sopivaa taloa oli etsitty jo jonkin aikaa, ja pariskunta oli käynyt katsomassa montaa esimerkiksi Levillä, Könkäällä ja Kittilässä. Sitten Duncan näki ilmoituksen talosta Rauhalassa. Hän piti sijainnista, ja se miellyttää häntä yhä. Kaikkialle on sopiva matka.

– Pallas, Ylläs, Levi, Muonio, hän luettelee.

Lynda ajatteli aluksi, että talon pitäisi sijaita lähellä Leviä, mutta nyt hänkin on oikein tyytyväinen siihen, että koti on siellä, missä se on.

Pariskunta sanoo, että asuessaan kylässä he ovat päässeet paremmin sisälle suomalaisuuteen ja osaksi yhteisöä kuin Levin kaltaisessa matkailukeskuksessa.

– Jos haluaa integroitua, on oltava Levin ulkopuolella, Duncan sanoo.

Chilitkin menestyvät Rauhalassa. Se oli yllätys. Lynda Redpath

He kertovat, että suomalainen elämäntapa sopii heille oikein hyvin: voi mennä viikko ja joskus toinenkin, etteivät he näe kuin korkeintaan naapurin poromiehen ajavan ohi kelkalla.

– Olimme käymässä Englannissa kaksi viikkoa sitten. Menimme supermarketiin, ja parkkipaikalla oli varmaan sata autoa. Täällä me valitamme, kun Tokmannin pihalla on kymmenen autoa! Ystävämme sanoivat, että te todella olette suomalaisia, Lynda nauraa.

Mutta ovat Redpathit myös sosiaalisia. He ovat tunteneet itsensä hyvin tervetulleiksi Rauhalaan ja ovat aktiivisesti mukana kylän tapahtumissa ja harrastuksissa. Lynda esimerkiksi käy kylätalolla kutomassa mattoja ja osallistuu neulontakerhoon. Ystäviä heillä on Kittilässä myös jo Levin-vuosilta, ja ihmiset olivat myös yksi syy, miksi he muuttivat Suomeen.

– Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä, kunhan heidät oppii tuntemaan, Duncan sanoo.

Pariskunta viihtyy hyvin luonnossa. He vaeltavat ja hiihtävät, viime talvena Duncanille kertyi suksilla noin tuhat kilometriä. Lynda pitää talvella myös lumikenkäilystä. Kesäisin Duncan harrastaa polkujuoksua. He poimivat marjoja — Duncanin mielestä Lynda lähes pakkomielteisesti. Viljelykasvejakin pihassa on.

– Chilitkin menestyvät Rauhalassa. Se oli yllätys, Lynda sanoo.

Englannissa sekä Lynda että Duncan tekivät paljon töitä. Molemmat työskentelivät pitkään johtotehtävissä, Duncan kansainvälisessä energia-alan yrityksessä ja Lynda isossa matkapuhelinverkkoyhtiössä. He joutuivat työssään matkustelemaan paljon. Lapissa heillä on ollut enemmän aikaa toisilleen.

Kylän naiset opettivat minut neulomaan. Lynda Redpath

Duncan tekee yhä töitä etänä kolmena päivänä viikossa öljy- ja kaasukonsulttina.

Lynda kertoo Suomessa löytäneensä itsestään kokonaan uusia puolia. Hän ei esimerkiksi osannut aiemmin neuloa mutta on nyt kutonut läjäpäin sukkia ja tehnyt jo muutaman villapuseronkin.

– Kylän naiset opettivat minut neulomaan.

Suku ja ystävät eivät varsinaisesti yllättyneet Redpathien muutosta Lappiin, koska he olivat lomailleet pohjoisessa niin pitkään.

Pariskunta kertoo käyneensä muuttonsa jälkeen Iso-Britanniassa kerran pari vuodessa. Omaa kotia heillä ei siellä enää ole, sillä he ovat myyneet talonsa Sunderland-nimisessä kaupungissa Koillis-Englannissa lähellä Newcastlea.

Ystävät eivät voi uskoa, että me voimme vain avata oven ja nähdä revontulia. Duncan Redpath

Tutut Iso-Britanniassa ovat kiinnostuneita esimerkiksi Rauhalan säästä, eritoten kylmyydestä. Sää kiinnostaa myös Duncanin työkavereita.

– Kun videoyhteys aukeaa, ensimmäinen kysymys on aina: ”Millainen on sää?” Se on englantilainen tapa, mutta he kysyvät sitä myös, koska se kiehtoo, Duncan sanoo.

Redpathit sanovat, ettei Suomeen muuttoon ole liittynyt suuria yllätyksiä. Esimerkiksi vuodenajat olivat tuttuja. Jotkut asiat ovat kyllä vaatineet tottumista, kuten se, että isommille ostoksille pitää ajaa Rovaniemelle asti ja että jos tilaa jotakin verkkokaupasta, se ei tule seuraavana aamuna, kuten Iso-Britanniassa.

– Pitää suunnitella enemmän, mutta siihenkin tottuu, Lynda sanoo.

Kylmyys on pukeutumiskysymys, kaamos ei ahdista ja sääskienkin kanssa he sanovat oppineensa elämään. Lunta he sanovat rakastavansa — kissat eivät ole siitä yhtä innostuneita. Omaa rauhaa he voisivat saada Iso-Britanniankin maaseudulla, mutta siellä he eivät koskaan saisi oikeaa talvea.

– Ystävät eivät voi uskoa, että me voimme vain avata oven ja nähdä revontulia, Duncan sanoo.

Virallisten asioiden hoitaminenkin saa heiltä kiitosta. Asiat hoituvat heidän mukaansa Suomessa nopeasti ja tehokkaasti, ja monet asiat voi hoitaa netissä, kun on henkilökortti.

Mutta palataan siihen haasteeseen — oikeastaan ainoaan, jonka pariskunta Suomessa sanoo kohdanneensa: kieli. Molemmille on ensiarvoisen tärkeää päästä kunnolla sisälle suomalaiseen kulttuuriin ja osaksi yhteiskuntaa, ja motivaatio kielen oppimiseen on siksi kova.

Redpathien mielestä on kummallista, ettei Suomessa tunnuta olettavan, että maahan muuttava opettelee kielen. Monessa maassa on toisin. Kun Duncanin veli esimerkiksi oli lähdössä töihin Romaniaan, hänet lähetettiin kolmen kuukauden intensiivikurssille. Suomesta vastaavia kursseja ei Duncanin mukaan löytynyt.

Miksi elää jossakin maassa, jos ei halua tuntea sen kulttuuria? Duncan Redpath

Lynda ja Duncan Redpath opettelevat kieltä helsinkiläisen opettajan johdolla etäyhteydellä viikoittain, ja etätapaamisista on sovittu nyt myös fonetiikan asiantuntijan kanssa, joka opastaa pariskuntaa ääntämisessä. Varsinkin Lynda tunnustaa olevansa arka puhumaan, koska pelkää sen kuulostavan hassulta, mutta Duncan ei ole sen suhteen niin tarkka.

Sekä Lynda että Duncan seuraavat uutisia suomeksi ja kuuntelevat radiota.

– On tärkeää ymmärtää esimerkiksi, mitä politiikassa tapahtuu. Se auttaa ymmärtämään maata, Duncan sanoo.

Hyvää kannustusta puhumiseen he ovat saaneet presidentti Alexander Stubbin puolisolta, Suzanne Innes-Stubbilta, joka on kotoisin Britanniasta ja puhuu televisiohaastatteluissa suomea, sekä Britannian suurlähettiläältä Laura Daviesilta, joka käyttää sosiaalisessa mediassa suomea.

– Haluamme oppia suomea ja tuntea suomalaisen kulttuurin. Miksi elää jossakin maassa, jos ei halua tuntea sen kulttuuria? Miksi elää jossakin maassa, jos ei osaa kieltä? Duncan sanoo.

Siitä mieleen tulee tapaus, josta pariskunta on vähän aiemmin kertonut. He olivat Levillä ravintolassa syömässä ystäviensä kanssa ja tilasivat laskun suomeksi. Se tyssäsi kuitenkin siihen, ettei tarjoilija puhunut suomea.