Paikallisuutiset

Arkistojuttu Luoteis-Lapissa 12.8.1993: Koulut alkavat

Tänä vuonna Kolarin kunnassa aloittaa ensim­mäisen luokkansa 62 oppilasta. Esikouluun menee 37 lasta ja lukion ensimmäi­selle luokalle tulee 40 innokasta opiskelijaa.

Yhteensä peruskouluun menee 669 ja lukioon 111 oppilasta. Kolarin kunnassa ei ole lakkautettu yhtään koulua.

Muoniossa aloittaa maanantaina opintiensä 39 ekaluokkalaista. Esikouluun menee 3 Iasta ja lukion aloittaa 34 opiskelijaa. Muonion peruskoulu käsittää 266 oppilaan määrän ja lukion vastaava määrä on 82 oppilasta.

Muonion kunta ei ole säästynyt täysin ilman koulujen lakkauttamista. Muotkavaaran ala-aste on lakkautettu ja näin Muonion kuntaan kuuluu entisen seitsemän ala-asteen sijasta enää kuusi ala-­astetta.

"Makaroonia en haluaisia syödä sitten millään”

KolarilainenVesa-Matti Salla, on yksi niistä lukuisista, maanantaina koulutiensä aloittavista lapsista.

Vesku on odottanut kou­luun pääsyä jo kauan. Aapista on luettu jo jonkin aikaa ja reppu sekä penaali kynineen on hommattu jo aikoja sitten. Kaikki on valmista, yhdeksän vuotta kestävän peruskoulun alkamista varten.

Veskua ei kuulemma kouluun meno hirveästi jännitä, vaikka pientä, normaalia jän­nitystä ei hänkään voi kiistää. Kuitenkin yksi asia Veskua hieman pelottaa. Hän on kuullut, että koulussa on pak­ko syödä kaikkea ruokaa ja hän ei sitten niin millään ha­luaisi syödä mitään makaronia sisältävää ruokaa.

Veskulla on pari kaveria, jotka myös aloittavat eka­luokkansa maanantaina, jo­ten olokaan ei tunnu hirveän orvolta luokkaan mentäessä.

Vesa-Matti tietää jo tulevan opettajansa nimen ja kaikki opesta kuullut jutut ovat pel­kästään myönteisiä. Vesa-­Matin Elisa-äiti kertoo Vesa-­Matin osaavan jo yhteen- ja vähennyslaskun alkeet ja kyl­lä poika jo muutaman aakko­senkin tietää.

Eniten Vesku odottaa koululta lukemisen ja laske­misen oppimista, eikä uusista kavereistakaan Veskun mukaan ole mitään haittaa.

Maanantaina 16.8. koittaa jälleen monelle pienelle nappisilmälle suuri päivä. Silloin nimittäin on aika pakata ensimmäisen kerran aapinen laukkuun, ja suunnistaa tiensä kohti uutta, jännittävää tapahtumaa. Toiset saapuvat tapahtumaan kyyneleet silmäkulmissa, kun taas toiset tulevat riemusta kiljuen. Yhteistä kuitenkin kaikilla tulijoilla on hirmuinen jännityksen tunne. Kymmenet kysymykset piirittävät pienen ekaluokkalaisen mieltä.

– Minkähän näköinen se meidän ope sitten on?

– Onkohan koulun ruoka niin pahaa, kuin isot pojat puhuvat?

– Onkohan minun pakko syödä kalakeittoa, ja jos en syö niin lyököhän opettaja minua karttakepillä päähän?

Isoilta pojilta kuullut kauhunjutut saavat monen seitsemänvuotiaan saapumaan kouluun hieman murheellisin mielin, mutta jo päivän kuluttua huomaavat kaikki, ettei jutuista juuri yksikään pidä paikkaansa.

Koulun ruoka ei ole pahaa, eikä ope millään karttakepillä uhkaile. Uusia kaverisuhteita solmitaan pikavauhdilla ja aakkosetkin alkavat tuntua helpoilta jo muutaman kuukauden kuluttua.

Toiset toteavat matematiikan olevan lähellä sydäntänsä, kun taas toiset eivät halua kuulla puhuttavankaan yhteen- ja vähennyslaskuista.

Jotkut yrittävät hammasta purren istua paikallaan, mutta kuitenkin vilkas mieli ottaa jälleen voiton ja niinpä ope voi joutua rauhoittelemeaan nuorta Ville Vallatonta.

Tästä alkaa lasten kasvattaminen yhteiskuntakelpoisiksi, parhaimmiksi todettujen metodien avulla.