Paikallisuutiset

Annika Leinonen tarkastaa, mikä porot tappoi – maaseutusihteeri haaveilee omasta maatilasta

Ruoan tuottaminen lähellä on tärkeä osa huoltovarmuutta, Enontekiön, Muonion ja Kittilän maaseutusihteeri sanoo. Hän vaihtoi autotestauksen oman alan työhön.

Kun poronomistaja kohtaa luonnossa kuolleen poron, tieto siitä tulee nopeasti maaseutusihteeri Annika Leinosen työhuoneeseen Muonion kunnanvirastolle.

Leinonen aloitti työt kolmen kunnan maaseutupalveluiden kaksihenkisessä tiimissä kesäkuun alussa. Kuolleet porot eivät olleet hänelle ennen sitä arkipäivää, mutta nyt ne ovat.

Poronomistaja ottaa maastossa löytämästään kuolleesta porosta vähintään kaksi valokuvaa, lähikuvan sekä yleiskuvan ympäristöstä, ja lähettää ne Pesä-sovelluksen kautta paliskuntansa poroisännälle. Poroisäntä voi hylätä petovahingon suoraan. Jos ilmoitus on hänen mielestään asianmukainen, kuvat pomppaavat Leinoselle.

Niiden lisäksi hän saa tiedon esimerkiksi poron löytöpaikasta ja -ajasta, omistajasta ja löytäjästä. Leinonen arvioi kuvien perusteella, onko poro pedon tappama, vai pitääkö asia tarkastaa maastossa.

Karhulle on tyypillistä, että se nylkee nahan, ottaa sisäelimet pois ja sitten sillä on siisti pöytä, jossa se syö.

Tavoitteena on joka kymmenennen vahinkoilmoituksen tarkastaminen. Tällä hetkellä Leinonen tarkastaa paikan päällä 8,5 prosenttia vahinkoilmoituksista.

Eri eläinten tappamis- ja ruokailutyylit ovat tulleet tutuiksi maastossa kesän ja syksyn aikana.

– Karhulle on tyypillistä, että se nylkee nahan, ottaa sisäelimet pois ja sitten sillä on siisti pöytä, jossa se syö, Leinonen kertoo.

Leinonen ei lähde maastoon yksin. Mukana on yleensä riistanhoitoyhdistyksen petoyhdyshenkilö ja usein myös poronomistaja.

– Meillä on hyvä porukka, Leinonen kehuu.

Ympäristöstä etsitään jälkiä pedosta, vaikkapa karhun ulostetta. Kesäaikaan ruhot tuhoutuvat nopeasti. Kolmekin päivää ilmoituksen jälkeen voi olla vaikea tehdä enää päätelmiä.

Kun vahinko on tarkastettu, Leinonen tekee päätöksen. Porosta maksettavaan korvaukseen vaikuttaa poron ikä, sukupuoli ja käyttötarkoitus.

Arvokkain on matkailuporo, josta maksetaan noin 3 000 euron korvaus. Matkailuporon kouluttaminen vie vuosia. Siksi se on arvokkain, Leinonen toteaa. Pienin korvaus maksetaan vasasta, noin 660 euroa.

Miten poronomistajat pärjäävät petojen kanssa?

– Onhan niitä liian paljon, kesällä karhun tappamia, talvella ahman tappamia, Leinonen kertoo.

Ruuhka-aika on keväällä, kun ahmat tappavat paljon poroja etenkin Käsivarren alueella. Pedot eivät katso valtakunnan rajaa.

Kolmessa kunnassa ilmoituksia tulee vuodessa 1500–1600 porosta noin 250 poronomistajalta.

Leinosen yhteistyö poronomistajien kanssa on alkanut hyvin. Konflikteja ei ole tullut.

– Hyvä, että on joku, joka tarkastaa, poronomistajat ovat sanoneet Leinoselle.

Tarkastaminen vie heidänkin etujaan eteenpäin.

Jos sattuu tulemaan poikkeustila, sitä parempi, mitä lähempänä ruokaa tuotetaan.

Ennen nykyistä työtään Rauhalasta kotoisin oleva Leinonen työskenteli viisi talvea autotestauksen parissa Muoniossa. Lukion jälkeen käymissään agrologiopinnoissa Iisalmessa hän erikoistui hevos- ja asiantuntijapalveluihin.

Leinonen päätyi agrologiksi, kun hänen ystävänsä keksi hakea alalle, ja sitä myötä Leinonenkin tutustui alaan ja päätti hakea. Agrologin työt tuntuivat sopivilta Leinoselle, joka on aina ollut eläinihminen.

Leinonen ei ehtinyt koskaan nähdä paltamolaisten isovanhempiensa lehmiä. Tilanpito loppui Euroopan Unionin myötä juuri ennen Leinosen syntymää. Tila on hänelle silti aina ollut läheinen.

– Veri on vetänyt, se piti vaan tajuta, Leinonen kertoo.

28-vuotias Leinonen asuu Särkijärvellä kahden kissan ja kahden metsästyskoiran kanssa. Hän haaveilee, että jossain vaiheessa ympärillä olisi kokonaisen pienen tilan verran kotieläimiä, esimerkiksi kanoja, hevosia ja ylämaankarjaa.

– Se on ikiaikainen haave, itselle omavaraisuutta, Leinonen sanoo.

Leinoselle oma tila olisi myös tapa olla lähellä luontoa.

– Maatalous on luonnollinen asia. Eläinihmisenä kaipaan laumaa ympärille.

Omavaraisuus ja ruuan tuottaminen lähellä ovat hänelle merkityksellisiä asioita nyt myös työn kautta. Poronhoito ja lihakarjan kasvatus ovat tärkeä osa huoltovarmuutta, Leinonen sanoo.

– Jos sattuu tulemaan poikkeustila, sitä parempi, mitä lähempänä ruokaa tuotetaan.