Mielipiteet

Akseli Erkkilän mielipidekirjoitus: Malminetsintää ei tarvitse pelätä

Ympäri Suomea ja Kittilässäkin on huomattavissa ilmiö, jossa periaatteelliset kaivosteollisuuden vastustajat pyrkivät sekoittamaan keskenään malminetsinnän ja kaivostoiminnan ja täten herättämään ihmisissä pelkoja malminetsintää kohtaan. Koska olen itse työskennellyt molemmissa, eritoten malminetsinnässä, koen velvollisuudekseni kirjoittaa asiasta. Lukijoille tiedoksi, että en saa tällä hetkellä elantoani kaivosalalta, ja niin tehdessäkin olen osannut ja uskaltanut ajatella ja puhua itse.

Yhä enemmän saa kuulla ja lukea, kuinka malminetsintäprojekteista puhuttaessa viedään keskustelu kaivostoimintaan ja sen todellisiin ja kuviteltuihin haittoihin ja riskeihin. Haitatonta teollista tai muutakaan toimintaahan ei nimittäin ole, sitä ei ole myöskään matkailu. Tämän sekoittamisen tarkoituksena on saada ihmiset vastustamaan malminetsintää, joka tietysti onnistuessaan johtaa kaivostoimintaan, mutta joka on ajallisesti ja asiallisesti yhtä kaukana toisistaan kuin kätilöopisto ja geriatrian tutkimus. Samalla janalla, mutta eri kokonaisuuksia.

Malminetsintään tarvitaan malminetsintälupa, kaivostoimintaan kaivoslupa. Malminetsintälupaa kunta ei voi evätä, vaan kunta voi siitä lausua. Kaivostoiminnan kunta voi estää kaavoitusmonopolillaan. Sekoittamisella pyritään siihen, että ikään kuin etupainotteisesti todettaisiin, että tuonne ja tänne ei kaivosta voi tulla, ja tehtäisiin näin päätös niiden puolesta, jotka ehkä 30 vuoden päästä olisivat tosiasiassa päätöksenteon hetkellä seurauksia punnitsemassa. Kittilän vakioitu lausunto malminetsintälupiin on todella erinomainen. Siinä otetaan huomioon poronhoito ja muut elinkeinot ja jopa todetaan, että paikallisten tulee voida asioida malminetsijöiden kanssa suomeksi.

Kittilä ei aina kannata malminetsintää alueellaan. Aivan oikein — kunnanhallitus lausunnossaan vastusti malminetsintää aivan Levin matkailukeskuksen kupeessa. Kyseinen firma, vaikka olisi kyllä voinut luvan saadessaan toimia ilman muuta, luopui hankkeesta. Kun ei ole kyse ”selkärangasta” vastustamisesta vaan kannanotot ovat painavia ja harkittuja, niillä on tehoa. Kuntatalouden kannalta ei olisi mitään järkeä ylläpitää malmitoimintaa tunturissa, joka tuottaa meille hyvinvointia ilmankin.

Malminetsintä on kuin kaivosalan tuotekehittelyä. Se on jatkuva prosessi, johon syydetään rahaa, vaikka suuren osan tiedetään menevän hukkaan. Noin 1/1000 projektista johtaa kaivokseen. Vielä kun lasketaan, kuinka pieni osa malminetsintäalueen pinta-alasta onnistuneessakin tapauksessa kehittyy kaivospiiriksi, on takapihalleen kaivosta pelkäävän aiheellista laittaa lotto vetämään.

Ympäristö- ja muilla tuhoilla pelottelu malminetsintävaiheessa on turhaa. Vasta tietoa keräämällä saadaan selville, onko ensinnäkään malmia kaivettavaksi asti, ja miten se louhitaan ja miten ja missä rikastetaan. Itse malminetsinnän suurimmat jäljet ovat tutkimuskaivantojen tieltä raivattavia hakkuuaukkoja. Kaivoslupavaiheessa punnitaan varsinaisen kaivostoiminnan ympäristövaikutukset ja kunta voi hankkeen estää.

Ja sitten se työllisyys ja talous: Kunta teki jälleen noin 10 miljoonan euron ylijäämän. Se ei olisi mahdollista ilman ennustettavaa, ympärivuotista teollista työtä. Aina olisi mukavampaa, mikäli kaivosfirmat olisivat suomalaisia, ehkä valtionfirmoja. Tämäkään ei kuitenkaan vastustajille riitä, toisaalla samat profeetat vastustavat sitten Sokliakin. Malminetsintäprojektin aikajänne on niin pitkä, että emme voi tietää, millaisessa tilanteessa seuraavat polvet ovat, mikäli nyt alkava projekti olisi hakemassa kaivoslupaa vuosikymmenten päästä.

Meille kaivosvero on hyvä asia ja siitä pidämme kiinni – mutta samalla kasvavat kaivosten sähköverot. Tämä lyhentää kaivoksen elinikää, koska nyt köyhintä malmia ei enää kannata hyödyntää, ja se muuttuu näin veropäätöksellä malmista kiveksi. Malmi on taloudellinen käsite. Malmia on kaikki kivi mikä kannattaa hyödyntää.

On aivan mahdollista, että vaikkapa 15 vuoden päästä Suurikuusikon kaivos loppuisi. Kuinka helpottuneita olisimme, jos silloin olisi juuri alkamassa jokin uusi kaivos, ja teolliset työpaikat säilyisivät? Mutta entä jos olisimmekin aikanaan tappaneet projektin kehtoonsa vailla tietoa siitä, mitä siellä edes oli ja missä? Vastuunkantajia ei löytyisi jonoksi asti.

Kaivosasioissa kuten muissakin on ensisijainen tavoite Kittilän paikallisyhteisön tulevaisuus. Mitä iloa on maasta, jos kittiläläisiä ei ole sitä asuttamassa ja hoitamassa?

Kirjoittaja on kunnanvaltuutettu ja geoteknikko.