Muualta Lapista

Äkäslompolosta kotoisin olevalle Kari Kaulaselle lehtimaailma on tuttu – ”Epäonnistumiset ovat paljon hauskempia kuin onnistumiset”

Espanjassa Kari Kaulanen kirjoittaa usein osakkeensa parvekkeella. Kuva: Minna Siilasvuo

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Pellolaisella eläkkeellä olevalla Kari Kaulasella ei vaikuta olevan ikävä Suomeen. Hän vastasi joulukuun lopussa puhelimeen Espanjan auringosta, jossa hän on viettänyt osan talvista viimeisten kymmenen vuoden aikana.

– Täällä on nyt aika viileää, noin 15 astetta, hän arveli kahden peiton alta sängystä, johon mahatauti oli hänet vienyt.

Kaulanen on monille tuttu nimi Meän Tornionlaakson sivuilta. Eikä hän aio Espanjassakaan unohtaa kotikyläänsä. Siitä todisteena lienee se, että hän on luvannut ilahduttaa tänä vuonna Meän Tornionlaakson lukijoita kolumneillaan. Lisäksi jokaisessa tämän vuoden lehdessä on Kaulasen kirjoittama pikku runo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Kirjoitin ensimmäisen runon huhtikuussa 2022 ja ajattelin, että niitä olisi kiva jakaa muidenkin kanssa. Kolumneja olen aikoinaan kirjoittanut satoja. Aiheen löytäminen on kyllä aina vain vaikeampaa.

Kaulanen aikoo kirjoittaa osan kolumneistaan pakinatyyliin, eikä halua ottaa kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin. Aiheet kumpuavat hänen omasta elämästään ja epäonnistumisistaan.

– Nehän ovat paljon hauskempia kuin onnistumiset.

Vuonna 2008 Kaulasesta tuli vahva lenkki Meän Tornionlaakso-lehdessä, kun hän ja hänen vaimonsa Minna Siilasvuo ostivat Asko Talven ja Lauri Hirvosen kanssa lehden osakkeet tasaosuuksin.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Se oli hyvä, kun heidän mukanaan saimme lehdelle myös painon, Kaulanen kertoo.

Kaulanen ehti työskennellä lehden toimitusjohtaja-toimittajana yli kymmenen vuotta, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 2019.

Lehtimaailma oli Kaulaselle tuttu jo ennen toimittajauraa Meän Tornionlaaksossa. Ensimmäiset lehtijutut hän kirjoitti Timo Luodon perustamaan Kuukkeli-lehteen, joka ilmestyi Ylläksen alueella. Hänellä oli kova into päästä tekemään lehteä, jota hän ehti toimittaa lopulta reilun kymmenen vuotta.

– Kesällä 1992 ostin lehden osakkeista enemmistön ja myöhemmin loput.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Vuonna 1991 Äkäslompolossa harjoiteltiin ahkerasti Käärme-oopperaa. Kaulanen seurasi oopperan kehittymistä ja kirjoitti sen vaiheista Kuukkeliin. Ensimmäisissä ulkoharjoituksissa hän tapasi Meän Tornionlaaksossa harjoittelussa olevan Siilasvuon.

– Siitä se alkoi pikku hiljaa.

Heinäkuussa 2001 hän muutti Turtolaan ja lopulta myös myi Kuukkeli-lehden. Kaulanen epäilee, että jos hän olisi jäänyt Äkäslompoloon, hän ei olisi enää hengissä.

Aktiivisena toimijana hän oli mukana kaikessa: matkailu- ja lehtialan yrittäjänä, toimittajana, valtuutettuna ja puheenjohtajana useassa yhdistyksessä.

– Kun muutin pois, huomasin, että minulla oli jo paha työuupumus.

Lehtimaailma on muuttunut valtavasti.

Kaulasen toimittaja-aikana lehtimaailma on muuttunut valtavasti. Hänen aloittaessaan toimittajana, hän piirsi juttujen ja kuvien paikat itse. Hän myös kehitti lehteen tulevat mustavalkokuvat.

– Jos tuli jotain väriä vaikka mainoksiin, ne piti merkitä erikseen.

Kaulanen muistelee, miten Äkäslompolossa viikonloppuisin lomaillut Pohjolan Sanomien työntekijä haki häneltä aina sunnuntai-iltana muovikassin, jossa oli kaikki Kuukkeliin tulevat jutut ja kuvat. Erään kerran hän ei ollutkaan hakemassa lehteä painoon.

– Niinpä, kun sain lehden valmiiksi puolenyön jälkeen, vein muovikassin roikkumaan puunoksaan Kolariin. Aamuviideltä lähti Lohinivan auto, jolla kassi saatiin Pohjolan Sanoman painoon Kemiin, Kaulanen nauraa.

Siihen aikaan ei myöskään ollut vielä tietokoneita lehdistön apuna vaan jutut kirjoitettiin kirjoituskoneella. Vuonna 1993 Kaulanen hankki ensimmäisen Mac-tietokoneen.

– Kun ei ollut vielä PDF-tiedostoja, kaikki laitettiin yhteen kansioon. Sen lähettämiseen meni koko yö. Yhden kerran lähetys katkesi ja tuli kiire aamulla laittaa se uudestaan.

Peilasin lauluun omia kokemuksia ja tärkeitä asioita Turtolasta.

Viime aikoina Kaulasella on kirjoittaminen jäänyt hieman taka-alalle. Myös vasemmassa silmässä oleva rappeuma häiritsee jonkin verran tekstin tuottamista, koska virhelyöntejä tulee aiempaa enemmän.

Kirjoittamisen tilalle hänellä on tullut enemmän musiikin tekeminen. Siitä on hyvä esimerkki laulu Turtolasta, joka sai alkunsa, kun kylä nimettiin Vuoden lappilaiseksi kyläksi.

– Peilasin lauluun omia kokemuksia ja tärkeitä asioita Turtolasta. Halusin tehdä sellaisen, että siitä jää kaikille hyvä mieli.

Kaulanen on viihtynyt nykyisessä kotikylässään Turtolassa. Hän kokee, että se on kuin Äkäslompolo ennen vanhaan, jolloin siellä näkyi tuntureiden lisäksi peltomaisemaa, eikä joka paikassa ollut rakennustyömaita kuten nyt.

– Meidät on otettu hyvin vastaan.

Juuret Kaulasella ovat tiukasti Äkäslompolossa, jossa hän syntyi vuonna 1953 ja ehti asua yhteensä 46 vuotta.

– Kasvoin pienessä ja syrjäisessä kylässä. Maantie sinne tuli syntymästäni seuraavana vuonna. Se oli turvallista.

Kaulasen lapsuudessa kevät oli jännittävintä aikaa, kun turistit ilmestyivät kylään. Kaulasen pirtistäkin kannettiin kalusteet varastoon ja tilalle tuotiin pitkät pöydät ja penkit. Keittiö rajattiin kaapilla ja verholla omaksi huoneeksi. Verho myös rajasi Kaulasen perheen ja keittiöapulaisten nukkumasijan turistien puolelta.

Kaulasen yksi muisto lapsuudesta on ensimmäiseltä luokalta koulusta. Hänen opettajansa Anni Nikumaa harrasti piirtämistä ja oli tehnyt pastelliväreillä kuvan tuntureista. Kaulanen hoksasi jäljentää opettajansa työn ja aloitti oman liiketoiminnan myymällä piirroksia turisteille.

– Varmaan säälistä ostivat niitä. Yhden löysin kotoa kehystettynä, se on nyt seinällä Turtolassa.

Kaulanen on kirjoittanut muitakin lapsuusmuistojaan, mutta mitään isompaa hän ei niistä usko syntyvän.

Kaikkiaan Kaulanen on kirjoittanut kuusi kirjaa. Niistä ehkä tunnetuimman Kuuramäki sarjan lisäksi hän on kirjoittanut kertomuksen Velho-trilogiasta sekä Tornionlaakson Sähkön ja äkäslompololaisen Riemuliiterin historiikit.

– Edelleen kysytään, koska Kuuramäelle tulee jatkoa. Olen miettinyt, että viimeisen osan päätös oli niin vahva, ettei siihen synny lisää.

Kari Kaulanen ja Minna Siilasvuo (keskellä) oululaisten Merja Suonsalon (vas.) ja Markku Rättilän sekä tervolalaisten Leena Leväsvirran ja Aaro Tiilikaisen kanssa matkalla uudenvuodenpäivän kala-aterialle Torreviejassa. Kuva: Aila Leontjeff

Kymmenen vuotta sitten hän osti Siilasvuon kanssa osakkeen Espanjan Torreviejasta, johon he ihastuivat, kun kävivät paikassa ensimmäisen kerran vuonna 2011.

– Täällä tulee liikuttuakin enemmän, Minna kertoi tänäänkin kävelleensä jo 18 000 askelta.

Kaulasen mukaan Torrevieja on rauhallinen ja turvallinen kaupunki, jossa on pieni suomalaisten yhteisö.

– Minulle täällä on tullut hyviä ystäviä. Sosiaalinen kanssakäyminen on rikasta.

Tällä hetkellä Kaulasella on Suomesta ikävä lähinnä sähkökitaraansa, jota akustinen soitin ei täysin korvaa.

Tapahtuiko jotain?

Lähetä viesti, kuva tai video Tunturi-Lappi-lehteen

Kommentoi  (0) Ilmoita asiavirheestä