Paikallisuutiset

Aika rukattaa -arkistojuttu: Kittilällä on edessä suuria mahdollisuuksia

Kunnanjohtaja Seppo Maulan haastattelu julkaistiin Kittilälehdessä 2. helmikuuta 2005. Maula täytti 60 vuotta 4. helmikuuta.

Kunnanjohtaja Seppo Maulalla täyttyi viime kesäkuussa kymmenen vuotta Kittilän kunnan ohjaimissa. Vuosiin on mahtunut niin myötä- kuin vastamäkeäkin, mutta kokonaisuutena ottaen hän on tyytyväinen. — Jos päättäjät suovat, hänellä on vakaa tarkoitus pysyä täällä vielä viitisen vuotta eli eläkkeelle saakka.

Intoa riittää — ja kukapa malttaisi tässä tilanteessa luopuakaan. Kittilä on yksi harvoista pohjoisen kunnista, jolla on edessään todella suuria mahdollisuuksia, kirkkaimpana niistä Suurikuusikon kultakaivos.

– Jollei kaivos onnistu, meillä on Levi, arvioi Maula.

Suuren hotellihankkeen eteen on tehty taustalla työtä koko ajan, ja vuoteen 2020 asetettu tavoite 35 000 vuodepaikasta saattaa toteutua jo vuonna 2015, joten työpaikkoja tulee sinnekin. Tällä hetkellä Levillä on 18 000 vuodepaikkaa.

Pätkätyö ei sovi kunnan johtoon

Kunnanjohtajan pesti on haasteellinen, mutta töisevä. Maula ei suosittelekaan kunnanjohtajille nykyään niin muodikasta määräaikaista työsuhdetta.

– Tämä on pitkäjänteistä työtä, jossa muutamassa vuodessa ei ehdi saada mitään aikaan, periodit ovat paljon pitempiä. Määräaika asettaa vain turhia paineita, kun joutuu näyttämään kyntensä viidessä vuodessa, ja jos työsuhdetta ei jatketa, siinä jää täysin tyhjän päälle.

Maulalle on ollut yllätys, kuinka kansainvälistä työ on tänä päivänä. Yhteyksiä on viikoittain, ja viime aikoina uutta on ollut se, että Levi toimii tavallaan ”laboratoriona” ja esimerkkinä aluepolitiikan vaikutuksista elinkeinorakenteen muutoksessa ja uusien työpaikkojen luomisessa. Muun muassa Ranskan aluekehitysjohtaja on käynyt tutustumassa, ja kiinnostusta on ollut myös Englannista päin.

Maula korostaa yrittäjien roolia ja yhteistyökykyä Levin imagon luomisessa. Myös kunta on tukenut elinkeinotoimintaa säilyttämällä elinkeinoasiamiehen viran vaikeinakin aikoina. Moni luopuu siitä, ja seuraukset ovat nähtävissä.

Maula tiesi jo hakiessaan Kittilään, millaiseen kuntaan hän oli tulossa, sillä työssään Kunnallisliiton kuntatarkastajana hän oli tutustunut kuntien heikkouksiin ja hyviin puoliin, ja Kittilä kuului hänen suosikkikuntiinsa.

Hän on tyytyväinen kuntapäättäjien työskentelyyn, joka on suurissa asioissa sujunut lähes yksituumaisesti, mistä ovat osoituksena muun muassa myönteiset ratkaisut hissikaupoissa ja Levin rakentamisessa sekä Levin ympäristön yleiskaavan laatimisen käynnistäminen.

– Ainahan on olemassa ihmisiä, jotka ovat eri mieltä, mutta valitukset kuuluvat demokratiaan.

Velka on käytetty tuottaviin investointeihin

Kittilän kuntatalous on tällä hetkellä huono, mutta ei sen huonompi kuin muuallakaan, sanoo Maula.

– Taloudessa näkyvät Rovakairan osakkeiden myynti Ounastähti-kuntayhtymälle sekä Levin vesihuollon myynti paikalliselle yhtiölle. Molemmista on saamista niin paljon, että velkamäärä putoaa puoleen. Lisäksi niistä saadaan pysyvää vuosittaista tuloa ja korkoa pääomalle, mikä ei vielä näy.

– Muutoin velka on kohdentunut peruspalveluihin. Leville on tehty kaksi päiväkotia ja koulu, ja kirkonkylälle päiväkoti, asuntoja ja kunnallistekniikkaa sekä käynnistetty terveyskeskuksen peruskorjaus.

Kultakaivosta odotellessa kunta keskittyy tonttimaan hankintaan ja varautuu asuntorakentamiseen, johon on olemassa jo valtion ”optio” rahoituksesta. TEKESiltä on lupeissa tukea rikastamon rakentamiseen.

450 kohtuuullisen hyvinpalkattua työpaikkaa kerrnnaisvaikutuksineen muuttaa kunnan elinkeinorakennetta melkoisesti. Työvoimatoimisto on kartoittanut jo parisataa ihmistä Kittilästä ja lähikunnista mahdollista kouluttamista varten. Maula uskoo koulun ja päiväkodin sekä terveydenhuollon palvelujen riittävän, mutta hankkeen eri puolia tarkastellaan yhteisen kehittämisprojektin avulla.

Pakatin koulutus uudistuu

Kunnassa on odotettavissa pulaa myös rakennustyövoimasta. Rovaniemen koulutuskuntayhtymän kanssa onkin neuvoteltu vetovoimaisemman rakennusalan koulutuksen saamisesta Pakatin toimipisteeseen. Myös luontaiselinkeino- ja porotalouskoulutus säilyvät, sen sijaan maatalousala on vaakalaudalla. Kunta ja koulutuskuntayhtymä ovat käynnistämässä valtion tukeman kehittämisprojektin viemään kouluasiaa eteenpäin.

Kulttuuripuolella Maulan sydämenasia on Särestöniemen taidemuseo, jonka saaminen valtionavun piiriin on tärkeä sen tulevaisuudelle. Museo on paikallisen kulttuurin helmi, jonka hyödyntäminen matkailumielessä on vielä aluillaan. Konserttikiista on saanut hänen mielestään turhan paljon julkisuutta.

– Vuodessa on vielä paljon käyttämättömiä päivä, joten museon toimintaan soveltuvat tapahtumat ovat edelleen tervetulleita.

Pallas ja saha tuottivat pettymyksen

Kuluneet kymmenen vuotta eivät kuitenkaan ole olleet pelkkää myötämäkeä. Kaksi suurinta pettymystä ovat olleet Pallaksen menetys ja riskinotto Kittilä Woodin kohdalla. Kolmantena Maula mainitsee seudullisen yhteistyön, johon naapurikunnissa ei toistaiseksi nähdä tarvetta.

Perinteinen ajattelumalli värittää edelleen toimintatapoja, mutta esimerkiksi syntyvyyden pudotessa tätä rataa olisi korkea aika miettiä, missä toimii lukio muutaman vuoden kuluttua, entäpä ammattikoulutus, pohtii Maula. Yhteistyömahdollisuuksia tarjoaisi myös taloushallinto, terveydenhuolto, kansalaisopisto sekä tietojenkäsittely, ja näissä asioissa olisi Maulan mukaan saatava aikaan jotain jo kuluvan valtuustokauden aikana. Jätehuollon suhteen Kittilä on suunnannut jo katseensa muualle ja virittelee kuntayhtymää Inarin, Sodankylän ja Kemijärven kanssa.

Paineet purkautuvat hirvimetsällä

Maula on kotoisin Keminmaasta, entisestä Kemin maalaiskunnasta. 1850-luvun tienoilla rakennettu kotitila toimii lomapaikkana, jossa hän purkaa paineita hirvimetsällä tai metsätöissä sekä naapureiden ja vanhojen tuttujen parissa.

– Se on terapiaa, jos mikä.

Maula kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1965 ja suoritti joulukuussa 1970 kunnallistutkinnon Tampereen yliopistossa. Seuraavana vuonna hänet valittiin kunnansihteeriksi Enontekiölle, josta hän siirtyi Tervolan kunnansihteeriksi marraskuussa 1973.

Helmikuussa 1976 käynnistyi kymmenen vuoden jakso Suomen Kunnallisliiton kuntatarkastajana. Sinä aikana hän toimi myös kaksi vuotta kauppa- ja teollisuusministeri Esko Ollilan poliittisena sihteerinä.

Vuonna 1986 Maula siirtyi Lapin lääninhallitukseen lääninneuvottelukunnan pääsihteeriksi ja sieltä Kittilän kunnan johtoon 1994.

Kunnanjohtajan työ vaatii kovaa kuntoa, sillä matkustamista riittää. Ajokilometrejä tulee vuosittain 35—40 000, vaikka hän on pyrkinyt vähentämään pitempiä matkoja. Tuttavuudet ministeriön ajoilta ovat säilyneet, ja niitä on voinut käyttää hyväkseen ”etätyönäkin”. Kuntoaan Maula hoitaa liikkumalla ja hiihtäen, ja hän arvelee ensi kesänä olevan edessä myös golf-taitojen harjoittelun.

Perheeseen kuuluvat vaimo Leena ja kolme tytärtä. Vanhin toimii Rovaniemellä sairaanhoitajana, ja hänen kauttaan Maula on myös Juulian ja Joonatanin isoisä. Kaksoistyttäret ovat opiskelleet hallintotieteen maisteriksi ja toimivat Helsingissä tilintarkastajina.

Hallinnon ala näyttää siis periytyvän suvussa, sillä Seppo Maulan isä oli Kemin maalaiskunnan kunnansihteeri.

Syntympäpäiväänsä Maula viettää matkoilla ”lämpimässä paikassa”.

Anneli Ylitalo

Juttu on julkaistu Kittilälehdessä 2. helmikuuta 2005.