Ihmiset 

Aika rukattaa -arkistojuttu: Keskustelu joesta jatkuu kipeänä

Rakentamisen kannattajat nostavat mielipiteitään.

Kysymys Ounasjoesta on koskettanut entistä voimakkaammin mieliä viime päivinä. Ihmiset, jotka ovat ajaneet lakia joen suojelemiseksi voimataloudelta, ovat purkaneet tyytyväisiä mieliään valmiin lakiesityksen vuoksi.

Entistä selvemmin ja voimakkaammin on esiintynyt niitten kittiläläisten ajatukset, joitten mukaan lakiesityksen käsittelyä eduskunnassa tulisi siirtää ja pyrkiä sittenkin rakentamaan joki.

Nyt on nousemassa voimakkaasti esiin kysymys, rauhoitetaanko Ounasjoki valtakunnan yhteiseksi hyväksi ilman, että jokivarren asukkaille tarjotaan nykyistä parempia elämisen edellytyksiä.

Jokainen tuntee Tauno Iivosen ja Urho Raekallion ja heidän vastakkaiset mielipiteensä Ounasjoen käytöstä. He myös johtavat liikkeitä, jotka vetävät Ounasjoki-köyttä. Iivonen on ollut Ounasjokiliikkeen puheenjohtajana erittäin vahva. Raekallio on voinut kiristää köydestä juuri sen verran, että vastakkainasettelua on syntynyt.

Juuri tällä hetkellä, kun laki Ounasjoen rauhoittamisesta on tulossa eduskuntakäsittelyyn, ei mielipiteiden mittasuhteet Kittilässä ole entisen kaltaisesti poikkeavat.

OIlaan pettyneitä siitä, että lakiesitys ei sisällä mitään korvaavia toimenpiteitä. Peltojen paketoinnistakin on saatu korvaus, miksi ei Ounasjoen paketoinnista.

Ounasjokilaki on valmistumassa kansanliikkeen voimasta. Kittilällä on tässä ratkaiseva merkitys. Täällä on soudettu sen puolesta, että Ounasjoki rauhoitettaisiin voimatalouden käytöltä. Muulta käytöltä Ounasjokiliike ei jokea halua rauhoittaa. Kittilästä on kerätty adressi, jossa noin 3500 ihmistä vastustaa joen valjastamista. Tauno Iivosen mukaan keräyksessä on huomioitu 15 vuotta täyttäneet.

– Jokivarsi on ollut alunperin elämänantajana sellaisenaan kun se on virrannut. Joen vuoksi tänne on tullut asutus. Joki on antanut elämän. Joki antaa elämää nytkin. Joen vapauden vuoksi jokivarressa voivat hyvin maatalous ja porotalous. Vapaassa joessa myös kalataloudella voi olla merkitystä.

– Ihmiset jokivarressa ovat eläneet epävarmuudessa, onko lähdettävä vai voiko rakentaa elämää edelleen. Nyt on tämä epävarmuus poistumassa.

– Uuno Ylitalo pani alulle Ounasjokiliikkeen ja toimi sen puheenjohtajana. Kun Uuno kuoli, otin minä tehtävän hoitaakseni. Halusin jatkaa Uunon työtä.

– Olemme lähteneet siitä, että Ounasjoki on rauhoitettava sivuvesistöineen. Näin ollen emme hyväksy, että pienvoimaloita rakennettaisiin esimerkiksi Aakenusjokeen, Enontekiölle Neitokaittiin tai Rovaniemelle Sinettäjokeen. Ounasjokiliike on saanut huomattavaa tukea ulkopuolelta Ounasjokivarren eli kaikkialta Suomesta, sanoo Tauno Iivonen.

Entä taloudelliset näkökohdat? Eikö voisi tulla niin suurta taloudellista hätää, että Ounasjokiliike luopuisi jyrkästä kannastaan tai että joskus sittenkin joki voitaisiin rakentaa?

– Elinkeinokysymykset on hoidettava muutoin. Joki sellaisenaan kuin se on, turvaa perinteisiä elinkeinoja. Joen valjastaminen ei ratkaise mitään. Onhan se nähty, hyöty menee rakentajalle.

Urho Raekallion mielestä joki saadaan todella hyödylliseen käyttöön, kun sen valtava voimavarasto otetaan käyttöön.

– Joessa huilaa ohitsemme suunnattomat varat. Vesi hyödyntää yksin vain Kemijoen voimaloita ja kaikki tuotto otetaan siellä eikä tänne valuma-alueille tule penniäkään. Pitäisikö meidän vain olla hiljaa ja vaatia yksinomaan vain Ounasjoen rauhoittamista.

– Olemmeko tottuneet siihen, että meiltä on kaikki virrattava Kemijoelle päin, että täältä on annettava muualle, mikä vain irti lähtee.

– Meillähän ei ole enää vapaata Ounasjokea. Jos sanomme, että on, hämäämme pahasti itseämme. Joki on kahlittu Kemistä lähtien. Kemihaara ja Kemin sähköntarve tukkivat törkeästi kalantulon meille. Ja sieltä päin innokkaasti vaaditaan Ounasjoen rauhoittamista. Sinne on mennyt täältä puumme, kaikki varamme. Tuntuuko virtaus sinne luonnolliselta.

– Jokainen meistä katsoo omaa etuamme. Meitä Ounasjoen rakentamisajatuksen kannattajia syytetään helposti itsemme ajattelusta. Jokainen ajattelee itseään, ei luonnonsuojelijan ajatukset ole yhtään ylevämpiä. Ne voivat olla yhä itsekkäämpiä.

– Joen rauhoittamista halauavat ajaa innokkaimmin ne, jotka eivät ole tekemisessä jokivarren kanssa ja joille ei kuulu tippaakaan alueemme kohtalo.

– Ja hyvät ihmiset, me tarvitsemme sähköä. Meille tulee yksi ainoa linja Meltauksesta ja häiriöt ovat tavallisia. Me maksamme sähköstä niin kalliin hinnan.

– Sodankylä saa jo nyt puhdasta verotuloa vuosittain yli 3 miljoonaa markkaa voimataloudesta. Tervola saa peräti 7 miljoonaa markkaa. Mitä nämä miljoonat merkitsisivät Kittilälle, sanoo Urho Raekallio.

Raekallio ei toki esiinnyt yksin voimatalouden puolesta. Se tuli hyvin esille viime lauantaina, jolloin lukiolle oli kokoontunut kolmisenkymmentä ihmistä keskustelemaan rakentamisvaihtoehdosta.

Kokouksessa muistutettiin menneistä ratkaisuista. Kun Kittilän läpi aiottiin aikanaan tehdä Jäämerentie eli tie Rovaniemeltä Petsamoon, sitä vastustettiin täällä jyrkästi siksi, että tie toisi epätoivottuja kulkumiehiä. Ja kun paljon myöhemmin Kittilään tarjottiin varuskuntaa, ei sitä huolittu, koska ajateltiin, että Kittilään tulisi aviottomia lapsia. Aina on vedottu luontaiselinkeinojen voimaan. Ja kuitenkin luontaiselinkeinot ovat tuottaneet pettymyksiä kehityskaaressa.

Ounasjoki on nyt kysymyksistä suurin. Sitä ei saa ratkaista hätäisesti. Jokea ei saa rauhoittaa ilman ehtoja.

Joen rauhoittamista ajavat vetoavat siihen, että voimalaitokset pilaisivat vettä, tuottaisivat hapetonta vettä. Kuitenkin joki saastuu jatkuvasti jokivarren maataloudesta. Suorat viemäriputket navetoista johtavat jokeen. Kalastuksesta voidaan puhua vasta sen jälkeen, kun Ounasjokikin saa allasalueensa.

Näitä ajatuksia esittivät useat kokouksen osanottajat. Enontekiön kunnan edustajat toivat kokouksessa kuntansa voimakkaan kannan siitä, että Enontekiölle on saatava voimalaitos. Heidän mukaansa enontekiöläisistä 90 prosenttia kannattaa rakentamista. Kunta on huolissaan yksinkertaisesti siitä, että sen sähköhuolto loppuu ilman omaa pienvoimalaa ja tästä huolestuneisuudesta ei välitä kukaan muu kuin enontekiöläiset itse.

Aaro Markuksela viittasi pohjoisen Lapin huonoon sähköhuoltoon.

– Sähköä tuodaan kolmesta eri valtakunnasta ja silti sanotaan, että Lappi on enemmän kuin omavarainen sähköntuotannossa. Kuinka se meillä näkyy. Onko Lappi ja Lapin ongelmat aina vain katsottava eteläisen Lapin suunnalta.

Alvar Siitonen oli pettynyt kansanedustajiin ja ministereihin, jotka Lapin kehittämistä puolustaen asettuvatkin Lapin kehittämisen esteeksi. Alvar Siitonen ajaa voimakkaasti joen energian hyödyntämistä.

Rauni Yrttiaho, kokouksen toinen sihteeri, piti myönteisenä, että Kittilään on tullut kulkumiehiä- ja naisia.

– He ovat yleensä toimineet aktiivisesti. Kuntamme on menettänyt suuren määrän omia aktivistejaan.

– Kittilän työnvälitystoimistossa on jatkuvasti noin 600 työnhakijaa. Luku on joskus hieman pienempi ja joskus suurempi. Näistä alle 25-vuotiaita on peräti 40-50 prosenttia ja nuorista työttömistä on valtaosa vailla ammattikoulutusta.

Tapani Kokko puuttui siihen, että Ounasjoki on ainoa todellinen kohde, johon on saatava sellaista rahaa, mikä vaikuttaa koko talouselämäämme.

– Kun sanomme, että jokea ei saa rakentaa, kukaan ei tule kysymään, mitkä muut kehitysvaihtoehdot meille kävisi.

Voimatalouden puolesta esittivät ajatukset Erkki Köngäs, Kauko Ranta, Seppo Tekoniemi, Eero Huilaja ja monet muut.

Kokous oli sitä mieltä, että Ounasjokilain käsittely on saatava siirtymään tuli vaalien. Tätä varten kokous päätti lähettää helsinkiin lähetystön.

Juttu on julkaistu Kittilälehdessä 19.1.1983.