Muualta Lapista

85-vuotiaiden Eilan ja Kaisun päivät täyttyvät yhä kotiaskareista ‒ Katso videolta, kun ampiainen keskeyttää Reinon esityksen!

Kerran syksyssä kaikki yli 70-vuotiaat enontekiöläiset juhlivat yhdessä pyöreitä vuosia Enontekiön seurakunnan järjestämillä yhteissyntymäpäivillä. Tällä kertaa mukaan tuli myös utelias ampiainen.

– Ei tule joutilasta päivää.

Maaliskuussa 85 vuotta täyttänyt Eila Kotavuopio on saapunut yhteisiin syntymäpäiväjuhliin Karesuvannosta. Hän asuu yksin, mutta kaverina on kissa.

– Kaikki huushollihommat mie hoijan ja ruat tehen.

Aika ei Kotavuopiolla pääse pitkäksi tulemaan eikä tekeminen niin vain kesken lopu.

– Pihatöitä mulla on paljon, ja kesäksi laitan kukkia, joita sitte hoijan.

Kotavuopiolla on kolme tytärtä, joista Annen kanssa hän on syntymäpäivillekin saapunut.

– Aina joku tyttäristä käypi, etenki kesän aikana, heilä on mökit Enontekiöllä.

Sitte alkavat päivän askarhet ja niitä kyllä riittää, niistä ei tule loppua.

Hyvä päivä alkaa Kotavuopion mukaan sillä, että olisi aamulla herätessä hyvässä kunnossa.

– Vaikka aamut on kyllä vähä takkuset, mutta pikkuhiljaa net lähtevät käynthin. Sitte alkavat päivän askarhet ja niitä kyllä riittää, niistä ei tule loppua, nauraa Kotavuopio.

Paljon hän kertoo kuntoilevansakin, esimerkiksi kävelemällä ja käymällä kerran viikossa Revontuli-Opiston vesijumpassa Karesuandon puolella.

Televisiota hän ehtii myös katsomaan, mutta lukeminen ei tällä hetkellä oikein luonnistu.

– Silmhän on kaihi kasvanu, mie en sillä laila näe. Se vaikeuttaa niin kauoin ko saapi sen leikattua, Kotavuopio sanoo.

Keväällä vaivasi iskiaskipu, ja siitä jäi selkään vaivaksi särky.

– Se hiastaa paljon minun liikkumista, mutta silti täytyy liikkua.

VIDEO: Tony Mannela puhuu yhteissyntymäpäivillä seurakuntakodilla.

Kuvaus: Katja Keskitalo

Kaikki vain tapahtuu hitaammin, mutta mihinkäs meillä on kiire.

– Meille on syntynyt melkoinen määrä elämänkokemusta ja -viisautta, mikä tekee elämästä notkeampaa ja avarampaa, sanoo iittolainen Tony Mannela puheessaan syntymäpäiväjuhlilla.

Hän jatkaa:

– Nuorena moni asia oli verhottu tulevaisuuden hämärään huntuun, jonka läpi ei nähnyt tai labyrinttiin, jonka päätepiste oli näkymättömissä.

Mannela kertoo pohtineensa omia elämän valintojaan ja sitä, missä olisi, jos olisikin valinnut toisin.

– Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen valintoihin ja polkuihin, jotka johtivat minut Käsivarteen. Ne olivat parhaat päätökset ikinä.

Hän toteaa, että jokaisella on omat vahvuutensa ja asiat, joissa on taitava.

– Koskaan ei ole liian myöhäistä oppia uusia asioita tai toteuttaa ideoitaan terveyden sallimissa rajoissa. Kaikki vain tapahtuu hitaammin, mutta mihinkäs meillä on kiire, Mannela muistuttaa.

Aivoja pitää rasittaa ja luovuutta edistää, hän vielä lisää.

– Solekko ittestä kiini, kuten Enontekiöllä sanotaan, hän lisää.

Juhlassa esiintyvät myös Lasse Mäkitalo ja Pentti Raittimo, ja Reino Mannela säesti kummankin esityksiä viululla.

VIDEO: Lasse Mäkitalo esittää ukrainalaisen kansanlaulun Hiljainen tienoo. Häntä säestää Reino Mannela.

Kuvaus: Katja Keskitalo

VIDEO:Pentti Raittimo esittää Eino Grönin levyttämän kappaleen Ääretön aava ympärilläin.

Kuvaus: Katja Keskitalo

Nyt siellä ei taho oikein aika kulua, kun ei jaksa ihan koko päivää tehä töitä.

– Hyvään päivään kuuluu se, että vois hyvin, kun välillä sitä voi huonomminkin, Kaisu Sarvi sanoo.

Kaisu Sarvi on täyttänyt tammikuussa 85 vuotta.

– Aika korkea ikä, hän meinaa, mutta teot puhuvat toista.

Sarvi pyöräilee usein Hetasta Periläkankaan mökille.

– Nyt siellä ei taho oikein aika kulua, kun ei jaksa ihan koko päivää tehä töitä eikä mulla nyt ole siellä televisiotakaan. Tullee aika niin pitkäksi, hän kertoo.

Televisiosta hän seuraa tietenkin La Promesa - Salaisuuksien kartano -sarjaa, jota esitetään päivittäin.

– Saa nähä jaksaako sitä niin paljon ees kattoa. Reilusti voi kyllä olla kaksikin viikkoa kattomatta, eikä putoa kärryiltä, Sarvi nauraa.

Keväisten Nato-joukkojen jäljiltä on metsissä puunoksia, ja niillä Sarvi on koko kesän lämmittänyt mökillä saunaa.

– Viime pyhän aikanaki olin kolme yötä siellä yksin.

Minä olen sitä ikäluokkaa, että minä en ossaa hemmotella itteä.

Taloustyöt kuuluvat Sarven päivittäisiin askareisiin myös, sillä hän asuu omassa taloudessa Hetassa tyttärensä Minnan kodin pihalla olevassa mökissä.

– Mökkiä minä lämmitän puilla.

Yhtä asiaa Sarvi ei osaa sitten yhtään.

– Minä olen sitä ikäluokkaa, että minä en ossaa hemmotella itteä. Kyllä minä olen jääny paljosta vaille juuri sen takia, että olen sovan jälkeistä sukupolvea.

Työnteosta luopuminen onkin hänen mielestään kaikista vaikeinta.

Aiemmin paljon kirjoitelleena Sarvi kertoo seitsemänkymppisenä ostaneensa tietokoneen, mutta sille ei juurikaan käyttöä ollut.

– Minä en tykännyt yhtään, annoin sen tyttärentyttärelle Karen-Annille.

Syntymäpäivälahjaksi Sarvi sai uuden sähköpyörän.

– Sain sen suvulta ja Kahvila Peuran Mathiakselta. Sillä minä nykyään pyöräilen.

Kovasti hän pyörästään tykkääkin.

– Mutta nyt on pää välillä vähän epävarma, niin pelottaakin.

Onneksi pyörä ei kulje sen nopeampaa kuin polkee, ja Sarvi kertoo malttavansa ajella hiljokseen.

Pyöräileminen ei olekaan outoa hommaa Sarvelle. Aikoinaan hän pyöräili Hetasta jopa Iittalaan asti.

– Se poika on nyt päälle 30, jonka 10-vuotispäiville minä silloin menin, Sarvi nauraa.

Minä ajattelin, että lapset ei tartte mummua, kun ne on murrosikäsiä, mutta sehän oli aivan väärä luulo.

Hettaan Kaisu Sarvi muutti takaisin viisi vuotta sitten lokakuussa.

– Olin Kittilässä mummuna, ja sen jälkeen asuin syntymäkotikunnassa Vihannissa vähän aikaa. Minä ajattelin, että lapset ei tartte mummua, kun ne on murrosikäsiä, mutta sehän oli aivan väärä luulo. Tartteehan ne silloinki mummua.

Enontekiöllä hän tykkää asua.

– Vihannissa minulla oli omakotitalo, mutta se alko tuntumaan raskaalta. Ei välttämättä ruumiillisesti, mutta se kaikki asioitten huolehtiminen! Tuntui vanhalla päällä, että se oli liikaa, naurahtaa Sarvi.

VIDEO: Ampiainen katkaisee Pentti Raittimon ja Reino Mannelan esityksen Kristallivirta yhteissyntymäpäivillä.

Kuvaus: Katja Keskitalo