Paikallisuutiset

30 lohenpoikasta vaeltaa merellä äänimerkki vatsassaan – Moniko niistä selviää Tukholmaan saakka?

Tänä vuonna merelle lähti ennätysmäärä lohenpoikasia, mutta iso osa niistä ei selviä takaisin kudulle.

30 tornionjokelaista lohenpoikasta vaeltaa parhaillaan Itämerta etelään ääntä lähettävän pienen laitteen kanssa. Lohenpoikaset saivat äänimerkit vatsaonteloonsa Torniossa kesäkuun alussa, kun Luonnonvarakeskuksen tutkijat koekalastivat poikasia rysällä.

Lohennousu on ollut kaksi viime kesää surkeaa, mutta lohenpoikasia oli tänä keväänä tutkimusrysässä silti yllin kyllin, melkein 100 000. Syynä on se, että nyt merelle uivat hyvien lohennousuvuosien 2020 ja 2021 kudusta syntyneet kolme- ja neljävuotiaat poikaset.

– Se on tosi hyvä määrä, erikoistutkija Atso Romakkaniemi sanoo.

Hän arvioi, että yhteensä joesta vaelsi mereen tänä keväänä yli kaksi miljoonaa lohenalkua.

Niistä 30 ei ole kummoinen määrä, mutta kuitenkin pieni alku uudelle tiedonkeruutavalle.

Romakkaniemi on haaveillut meren yli ulottuvasta vedenalaisten hydrofonien ketjusta pitkään. Kiitos pääosin ruotsalaisen rahoituksen, vastaanottimet asennettiin paikoilleen Merenkurkkuun ja Ahvenanmaalta Tukholmaan touko-kesäkuun vaihteessa. Ruotsalainen merentutkimusta ja merten suojelua edistävä rahasto Voice of the Ocean on luvannut hoitaa hydrofoneja ensimmäiset kolme vuotta.

– Läheppä tuonne merelle selvittämään jotakin, ei se ole ihan pikkujuttu, joten rahoitusta on tarvittu, Romakkaniemi sanoo.

Reaaliaikaista tietoa ei saada. Atso Romakkaniemi

Pieniin poikasiin voidaan laittaa lähetin, joka toimii puoli vuotta. Tutkijat toivovat, että 30 lohenpoikasesta edes muutama selviää elossa ääntä rekisteröiville ketjuille saakka.

Jo vuosi sitten hydrofoneja upotettiin Kemin ja Kalixin välille muun muassa Tornionjoen kalastuslupatuloista saadulla rahoituksella. Ne kertovat lohenpoikasten käyttäytymisestä merivaelluksen ensimmäisinä päivinä ja niiden selviytymisestä Tornion ja Haaparannan saariston läpi.

Etelämpänä Pohjanlahdella meren poikki ulottuvista uusista linjoista toivotaan vastauksia siihen, missä poikasten elämä kauempana merellä tyssää. Lohenpoikasten eloonjäänti on varsinkin viime vuodet ollut niin heikkoa, että tuskin montakaan merkityistä poikasista havaitaan enää Tukholman korkeudella.

Missä lohet parhaillaan menevät?

– Reaaliaikaista tietoa ei saada, Romakkaniemi vastaa.

Pohjaan ankkuroitujen hydrofonien tietojen kerääminen on sen verran haastavaa, että se tehdään vain kerran vuodessa.

Jatkossa ketjuja voidaan käyttää toisinkin päin, aikuisten kutuvaellukselle lähtevien lohien seurantaan. Niistä on apua myös muiden kalojen tutkimisessa.

Tieteilijät ympäri maailman ovat painineet viimeiset vuodet saman kysymyksen äärellä: Miksi lohenpoikaset eivät selviä merivaelluksellaan hengissä yhtä hyvin kuin ennen?

Romakkaniemi ja hänen kollegansa ovat tutkineet pitkän ajan kuluessa tapahtuvia muutoksia, trendejä, joilla voisi olla yhteys lohien määriin.

Tällainen muuttujien tutkiskelu ei ole ongelmatonta, Romakkaniemi huomauttaa. Välttämättä kyse ei ole siitä, että toinen tekijä aiheuttaa toisen, vaikka muutos tapahtuisikin samaan aikaan.

Vuonna 2021 Selkämeren silakat olivat hyvin laihoja. Samana vuonna lohenpoikaset jäivät eloon merivaelluksensa alussa historiallisen heikosti.

Voisiko kumpikin kärsiä saman ruuan puutteesta? Vaikkapa massiaisen, äyriäisen, jonka määriä tutkijat haluavat nyt seurata tarkemmin.

Olemme tutkailleet kymmeniä erilaisia muuttujia, mitkä voisivat olla yhteydessä lohen eloonjääntiin. Atso Romakkaniemi

Työpöydällä ovat olleet myös pedot.

– On tietysti luonnollista ajatella, että hylkeiden määrän kasvu vaikuttaa siihen, kuinka paljon lopulta hylkeet syö lohia, Romakkaniemi aloittaa.

Tiedetään, että hylkeet syövät kalastajien pyydyksistä aikuisia lohia, mutta siitä ei ole tietoa, kuinka paljon hylkeet syövät vapaana uivia aikuisia lohia. Vielä vähemmän tiedetään, minkä verran hylkeet syövät lohenpoikasia, Romakkaniemi sanoo.

Hylkeiden rasvasta nähdään, että lohikalat ovat niille yksi muttei keskeinen ravinnonlähde.

Lohen eloonjääntiin voi vaikuttaa myös merelle vaeltavien poikasten koko. Pienet selviävät hengissä isoja huonommin.

Viime vuosina poikaset ovat olleet keskimäärin 14–15-senttisiä, mutta vielä viime vuosituhannella ne olivat keskimäärin 16-senttisiä. Miksi poikaset jäävät joessa ensimmäisinä vuosinaan aiempaa pienemmiksi? Siihen tutkijoilla ei vielä ole vastausta.

– Ravintoverkkomuutokset kytkeytyvät usein ilmastonmuutokseen. Lohen ravinto on sen myötä muuttunut heikompilaatuiseksi tai sitä on vähemmän, Romakkaniemi yleistää maailman lohitutkimuksen tuloksia.

– Olemme tutkailleet kymmeniä erilaisia muuttujia, mitkä voisivat olla yhteydessä lohen eloonjääntiin, hän kertoo.

Erilaisia tietoja yhdistelemällä tutkijat voivat luoda perustaa tai hypoteeseja eli olettamuksia tulevien tutkimusten pohjaksi.

Ravinnon määrä ja laatu eivät ole yhtä hyvät silloin, kun eloonjäänti on heikko. Atso Romakkaniemi

Tärkeää tietoa lohen voinnista merellä saadaan myös Tornionjokivarren kalastajilta. Kalastusmatkailukohteet, kuten kolarilainen LappeanLohi ja Muonion Pakamukassa sijaitseva Lohestajan maja, sekä yksittäiset kalastajat ovat keränneet saalislohista suomunäytteitä 1970-luvulta saakka.

Lohen suomusta voi erottaa, kuinka paljon lohi on kasvanut ensimmäisenä merivuonnaan. Jos poikasia jää eloon hyvin, suomuista näkyy silloin yleensä reipasta kasvua ensimmäisenä merikesänä. Jos niitä kuolee paljon, kasvu on yleensä ollut heikompaa.

– Se kertoo, että ravinnon määrä ja laatu eivät ole yhtä hyvät silloin, kun eloonjäänti on heikko, Romakkaniemi sanoo.

Romakkaniemellä on kalastajille vielä aiemmilta kesiltä tuttu toive: Jos saaliiksi jää oudosti käyttäytyvä tai sairaalta vaikuttava kala, näyte siitä olisi hyvä toimittaa Ouluun Ruokavirastolle tutkittavaksi.