Ihmiset 

Muoniolaiskaverit tekevät piparkakkutaloja rennolla otteella: ”Loppujen lopuksi se kuitenkin syödään”

Muoniolaiset ystävykset Anne Mäkelä ja Mirja Metsola rentoutuvat piparkakkutaloja pystyttämällä. Talojen tyylikin on rento, ja koristelut peittävät, jos jokin paikka repsottaa.

Anne Mäkelän keittiössä Muonion kirkonkylällä soi joulumusiikki. Pöydän ovat vallanneet piparkakkutalon rakennuselementit. Mäkelä on ystävänsä Mirja Metsolan kanssa rakentanut tälle joululle jo muutaman piparkakkutalon, ja taas on syntymässä yksi.

Kaksikon piparkakkutalofilosofia on rento: vaikka yksityiskohdissa saa olla hieman pikkutarkkaakin piperrystä, pääasiassa talot koristellaan rennosti ja elementit ovat yksinkertaiset.

– Piparkakkutalon pitää olla vähän krouvi. Loppujen lopuksi se kuitenkin syödään, muistuttaa Metsola.

Metsola vastaa talon piirustuksista, luonnollisesti. Onhan hän ammatiltaan rakennuspiirtäjä.

– Vapaalla kädellä viivottimen kanssa tein. Omasta päästä.

Katosta Metsola halusi tarpeeksi loivan. Hän on katsellut, että valmiissa piparkakkutalopaketeissa tuppaa olemaan liian jyrkkä katto, joka ei ole hänen silmäänsä kaunis.

Taikinan resepti taas on Mäkelältä, ja samaa Valion reseptiä hän on käyttänyt jo useamman vuoden. Taikinassa on reilusti siirappia, jauhoja ja kananmunia.

– Piparkakkutalon taikina saa olla kovempaa, kun se tulee uunista. Annan taikinan olla pitkään jääkaapissa ennen leipomista, tällä kertaa se oli pari vuorokautta, mutta voi olla kolme-neljäkin vuorokautta, Mäkelä sanoo.

Kaiken kaikkiaan talojen näpertely on Mäkelän mielestä rentouttavaa puuhaa. Kaverin kanssa se on kaksin verroin kivempaa.

Aletaan siis rakentamaan! Ensin koristellaan katot karkkipäreillä. Kolmeen osaan leikatut Kettu-karkit liimataan kiinni valmiilla sokeriliimalla. Syynsä on sille, että katot jätetään puoliksi päreittä. Ensinnäkin nyt halutaan jo vähän vanhalta näyttävä asumus, josta tuuli on saattanut viedä osan kattopäreistä.

– Ja se on mukavampi lasten syödä, siitä ei tule niin makea, Metsola sanoo.

Hän on rakentanut lastensa ja sittemmin kuuden lapsenlapsensa kanssa monet talot.

– Ennen tehtiin sulatetulla sokerilla liimaukset. Oli se hommaa, Metsola naurahtaa.

Valmis sokeriliima helpottaa tekemistä.

Seuraavaksi koristellaan muut talon osat. Työnjako on selkeä: Metsola tekee pikkutarkat koristelut ja kuorrutukset, Mäkelä vastaa lopusta.

Tarkinta on ikkunaruudun tekeminen. Liivatelehdelle taiteillaan keltaisella elintarvikevärillä kaksi kukkaa.

– Nää on tietenki hyasintteja, Metsola toteaa.

Mäkelä lisää pienet koristepallot pinseteillä.

Sitten vielä savupiipun tiilikuviointi, ja talo on kokoamista vaille valmis.

– No niin, sitten se alkaa!

Mäkelä valmistautuu haastavimpaan osuuteen vakain käsin. Taloa pitää jaksaa pitää pystyssä. Kokoamisessakin selkeä työnjako helpottaa: Mäkelä pitää kiinni palasista ja kaveri liimaa.

Itse kananmunan valkuaisesta ja tomusokerista tehty pikeeri on tanakka aine, kun liimataan talon palat yhteen. Siinä ei kannata säästellä.

– Mönjäksi me sitä kutsutaan, Mäkelä nauraa.

Jokin nurkka saattaa vähän repsottaa, mutta sellaiseen kohtaan lisätään pikeeriä.

– Maali peittää rakennusvirheet, Metsola naurahtaa.

Savupiippu on viimeinen silaus. Tässä vaiheessa Metsolan rakennusalan tausta puskee taas esiin.

– Pitää kattoa, että tiilien jaksotus tulee kohilleen, kyllä sitä sen verran rakennuspiirtäjä ollaan.

Mäkelä tuputtaa kokonaisuuden päälle tomusokeria teesiivilälle. Lisätään pihaan vielä pari koristeltua kuusipiparia.

Valmis! Tämäkin talo lähtee Muonion vanhusten asumispalveluyksikköön joulua tuomaan.