Mielipiteet

Timo Helanivan lukijakirjoitus: Vieraana omalla maalla – tunnelmia EU:n arktisesta foorumista

Viime viikolla Levillä järjestettiin suuri EU:n arktinen foorumi, teemalla alkuperäiskansojen ja arktisen alueen nuorten vuoropuhelu. Odotukset olivat luonnollisesti suuret – vihdoin meidänkin ääni saadaan kuuluviin! Polveudummehan näillä alueilla asuneista, 1500-luvulta alkaen veronkanto- ja henkikirjoihin merkityistä metsä-, kalastaja- tai tunturilappalaisista. Olemme osa saamelaista alkuperäiskansaa ja täytämme kaikki ILO 169 -sopimuksen määritelmän kriteerit.

Foorumin ohjelmaa tutkiessa selvisi, että alkuperäiskansan puheenvuorot oli jo jaettu. Äänessä olivat porosaamelaiset, kolttasaamelaiset, Norjan puolen saamelaiset, Ruotsin puolen saamelaiset, inuiitit ja monet muut, mutta meitä ei päästetty ääneen. Ainoastaan kahvipöytäkeskusteluissa pystyimme avaamaan asiaamme – uusi saamelaiskäräjälaki syrjäyttää meidät päätöksenteosta. Lain myötä meille ei enää tunnusteta asemaa ja meiltä kielletään oikeus hakeutua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, mikä sulkee meidät ulos omien asioidemme päätöksenteosta. Suomeen muodostuu näin kaksi saamelaista väestöryhmää: ne, joilla on äänioikeus omassa asiassaan – ja me metsäsaamelaiset, joilta se evätään.

Suomen hallitus petti meidät, asemamme oli poliittista kauppatavaraa. Meitä ei myöskään kutsuttu tähän foorumiin, mutta menimme silti. Milloin tulee se aika, että Euroopan unioni, Suomen hallitus ja yhteiskunta yleensä ryhtyvät toimiin saattaakseen asemamme ansaitsemaansa tilaan? Ei voi olla niin, että alkuperäisin alkuperäiskansa jätetään joka kerta huomiotta.

Kirjoittaja on Lapinkylien parlamentin 1. varapuheenjohtaja.

Muokattu 27.6. kello 16.41: Lisätty linkki arktista foorumia käsittelevään juttuun.