Muualta Lapista

Kuudes kerta toden sanoi – sodankyläläinen Ada Heikkilä sai unelmiensa opiskelupaikan Teatterikorkeakoulusta

– Kuusi vuotta on aika pitkä aika. Neljäsosa tähän mennessä eletystä elämästä.

Näin pohtii Ada Heikkilä, 23, istuessaan kahvikupin äärellä isovanhempiensa terassilla. Hänellä on nyt takanaan kuusi vuotta kestänyt maraton, jonka maali on saavutettu. Tuo maali on opiskelupaikka yhdellä Suomen himoituimmista opiskelualoista.

Helsingissä sijaitsevan Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun (Teak) ovet avautuvat vain aniharvoille. Näyttelijäntaiteen suomenkieliseen koulutusohjelmaan valittiin tänä vuonna 1138 hakijan joukosta 12. Heikkilä on yksi valituista.

– Näytteleminen kiinnosti minua jo lapsena. Lukion ensimmäisenä vuonna opinto-ohjaaja kysyi ohjaustapaamisessa, mitä haluaisin tehdä lukion jälkeen. Vastasin, etten tiedä, mutta tapaamisen jälkeen päähän jäi raksuttamaan näyttelijänopintoihin hakeminen. Seuraavassa tapaamisessa totesinkin, että tiedän sittenkin, ja sille tielle tuli jäätyä, Heikkilä muistelee.

Lukiosta valmistuttuaan Heikkilä muutti Sodankylästä Helsinkiin. Häntä ei tuolloin valittu Teakiin, mutta hän aloitti opinnot Laajasalon Opiston näyttelijäntaiteen linjalla elokuussa 2020. Laajasalossa Heikkilällä vierähti kaksi vuotta.

– Tykkäsin Laajasalossa opiskelusta paljon ja opinnot olivat käännekohta elämässäni. Ennen opistovuosia en ollut tuntenut muita näyttelijäpiireistä.

Heikkilä päätyi mukaan Helsingin Kellariteatterin toimintaan. Hän on ollut tähän mennessä mukana kuudessa eri produktiossa. Lisäksi hän on teatterin hallituksessa jo kolmatta vuotta.

Teakiin pyrkivien joukossa on useita, jotka käyvät pääsykokeissa vuodesta toiseen. Kuuden vuoden aikana monet kokeissa kävijöistä ovat tulleet Heikkilälle tutuiksi. Niin Helsingin teattereissa kuin alalle valmentavissa Laajasalon ja Lahden kansanopistoissa pyörii samat ihmiset. Heikkilä kertoo, että tiiviistä yhteisöstä käytännössä kaikki hakevat opiskelemaan ja aina joku pääsee läpi.

Ympärillä oleva teatteriyhteisö antaa vertaistukea, eikä tunteiden ja hakuprosessin kanssa joudu olemaan yksin. Heikkilä toteaa kolikon kääntöpuolena kuitenkin olevan se, kuinka eri hakuvaiheissa ympäriltä tippuu tuttuja ihmisiä pois. Samalla on myös käsiteltävä omaa tunnemyllerrystä.

– Koen olevani onnekas, kun pääsin Teakiin ”jo” kuudennella kerralla. Tunnen ihmisiä, joiden hakuprosessi on kestänyt pidempään kuin itselläni, kertoo Heikkilä.

Pääsykokeisiin valmistautuminen on määrittänyt Heikkilän vuosirytmiä viimeisen kuuden vuoden ajan. Toukokuu on täytynyt pitää pääsykokeiden vuoksi vapaana ja syksyksi on pitänyt miettiä, mitä tekee, jos ei tule valituksi.

Kun opiskelupaikka ei osunutkaan ensimmäisinä vuosina omalle kohdalle, Heikkilä kuvailee ajatelleensa, että on vielä niin nuori ja kuinka ”nämä ovat vielä ensimmäisiä kertoja ja näitä tulee vielä lisää”. Myöhemmillä kerroilla hän sanoo ajatelleensa, että tästä on selvitty ennenkin.

– On ollut kausia, että usko on loppunut. Oon halunnut kuitenkin pitää sellaisen mentaliteetin, että saa olla pari päivää paskana, mutta sitten mennään eteenpäin, Heikkilä kuvailee.

Vuoden 2024 pääsykokeiden jälkeen hän päätti lähteä täksi kevääksi reppureissaamaan Kaakkois-Aasiaan. Heikkilä kertoo, että reissusta palattuaan hänellä oli todella rauhallinen olo.

– Paine ei vähene missään vaiheessa, vaikka hakijat vähenevät vaihe vaiheelta, Heikkilä kuvailee nelivaiheista pääsykoeurakkaansa, joka kesti koko toukokuun.

– Rankin osuus ei kuitenkaan ole kokeissa olo, vaan odotus siinä välissä. Sitä kelailee, että ymmärsikö raatilaiset, mitä yritän näyttää.

Ada Heikkilä sai tietää Teatterikorkeakouluun pääsystä Taideyliopiston sivuilta toukokuun lopussa. Hän vietti edellisen yön kaverinsa luona, ja he tarkistivat tulokset heti aamuyhdeksältä.

– Kiljuttiin ja huudettiin yhdessä. Samalla ystäväporukkani soitti ryhmävideopuhelun, niin oltiin kaikki hyvänlaisessa hysteriassa. Päällimmäisinä fiiliksinä oli absurdius ja helpotus. Tuntuu kuin painava taakka olisi vihdoin tippunut harteilta, Heikkilä kuvailee.

– Menee hetki sulatella tätä, että muuttuu hakijasta opiskelijaksi. Ehkä sen tajuaa vasta sitten, kun koulu alkaa syksyllä, Heikkilä pohtii.

Mutta entä jos näyttelijäntaiteen opinnot eivät olisikaan olleet tänä vuonna korteissa?

– Ihmiset on kyselleet vuosien varrella, että onko minulla b-vaihtoehtoa. Sellaista ei ole ollut. Jos en olisi koskaan päässyt kouluun, niin olisin aina pyrkinyt pääsemään näyttelijäksi, Heikkilä toteaa.

Heikkilä kertoo, että hänen perheensä on myötäelänyt ja tukenut häntä unelmansa tavoittelussa.

Ennen viisivuotisen opiskelu-urakkansa aloitusta Heikkilän kesä kuluu töissä käydessä. Viime kesän ison teatteriprojektin jälkeen hän päätti pitää tämän kesän vapaana teatterista.

– Nautitaan nyt, kun on semmoinen vapaa aika elämästä ennen opintojen alkua, Heikkilä naurahtaa.

Mitä sanoisit heille, jotka eivät tänä vuonna pääse opiskelemaan?

– Haluaisin antaa heille pitkän, lämpimän halauksen. On kuitenkin vaikea sanoa mitään, varsinkaan siitä positiosta, kun itse pääsee opiskelemaan, kun tietää että kaikki eivät välttämättä pääse opiskelemaan. Toivottavasti heillä on ympärillä ihmisiä, joiden kanssa käydä tilannetta läpi.