Mielipiteet

Lukijalta: Kovaa peliä perustuslakivaliokunnan kulisseissa saamelaiskäräjälain uudistamisesta

Eduskunnassa on jo useilla valtiopäivillä ollut esillä kysymys saamelaismääritelmän muuttamisesta. Asian taustalla on vuonna 2015 pidetyt saamelaiskäräjävaalit, joissa saamelaiskäräjillä vähemmistönä olevat inarin- ja metsäsaamelaiset menestyivät hyvin. Kaksi eniten ääniä saanutta ehdokasta kuului tähän ryhmään.

Vaikka kysymyksessä oli henkilövaali, heitä ei kuitenkaan valittu hallitukseen tai mihinkään muuhunkaan merkittävään tehtävään. Vaalitulos osoitti kuitenkin enemmistön nimittämälle käräjien johdolle, että on mahdollista, että he menettävät enemmistön saamelaiskäräjillä. Tämä olisi tarkoittanut myös sitä, että he olisivat menettäneet päätösvallan oikeusministeri Henrikssonin aikana jyrkästi nousseisiin saamelaiskäräjien määrärahoihin. Kun määrärahat olivat vielä muutama vaalikausi sitten oli 3,8 miljoonaa €/v, ne ovat tällä hetkellä noin 10 miljoonaa euroa, nousten lain hyväksymisen jälkeen jo noin 12,5 miljoonaan euroon.

Inarinsaamelaisia edustanut Kari Kyrö oli ollut useissa vaaleissa ääniharava, mistä syystä saamelaiskäräjien johto pyrki siihen, että hän ei voisi asettua ehdolle seuraavissa vaaleissa. Kyrön merkitsemin saamelaiskäräjien vaaliluetteloon perustui siihen, että hän täytti saamelaiskäräjälain 3,2 §:n nk. lappalais- eli polveutumisperusteen. Henrikssonin johtamassa oikeusministeriössä laadittiin hallituksen esitys, jossa esitettiin tämän perusteen poistamista. Koska tällä hankkeella ei kuitenkaan ole ollut mitään oikeudellisia perusteita ja sen tarkoituksena on ainoastaan syrjiä vähemmistönä olevia alueen alkuperäisiä saamelaisryhmiä, hanke on jo kaksi kertaa rauennut eduskunnassa. Tästä huolimatta vuoden vaalien yhteydessä saamelaiskäräjät poistivat Kyrön ja samalla myös kymmeniä muita inarin- ja metsäsaamelaisia, vaikka heillä kaikilla oli KHO:n päätös tulla merkityksi vaaliluetteloon. Valitusten seurauksena KHO kumosi vaalituloksen ja silloinen vaalilautakunta ja hallitus ovat tällä hetkellä valtionsyyttäjän syyteharkinnassa.

Nyt eduskunnassa olevan hallituksen esityksen kirjoittaminen annettiin esitystä valmistelleessa nk. Timosen työryhmässä käräjien johtoa eri yhteyksissä avustaneen Martin Scheininin tehtäväksi. Tämän seurauksena hallituksen esitykseen tuli useita virheellisiä tietoja. Esityksen mukaan saamelaismääritelmä tulee muuttaa siitä syystä, että YK:n komiteat eli Ihmisoikeuskomitea ja nk. Rotusyrjintäsopimuksen täytäntöönpanoa valvova CERD-komitea olivat vuosina 2019 ja 2022 vaatineet polveutumisperusteen poistamista. Todellisuudessa Ihmisoikeuskomitea ei suinkaan vaatinut polveutumisperusteen poistamista vaan päinvastoin kritisoi sitä, että nykyisen saamelaislain 3 §:ä, joka siis sisälsi polveutumisperusteen, ei ollut sovellettu sen sanamuodon mukaan (CCPR/C/124/D/2668/2015 kohta 6.7 UM:n suomennos). CERD taas vaati nimenomaisesti polveutumisperusteen soveltamista koska kysymys oli alkuperäiskansaan kuuluvien henkilöiden määrittelystä (CERD/C/106/D/59/2016 kohta 9.8, UM:n suomennos).

Perustuslakivaliokunnan käsittelyn aikana tuli myös esille, että lakiehdotus oli myös perustuslain vastainen. Perustuslain mukaan saamelaisella tarkoitetaan alkuperäiskansaan kuuluvaa henkilöä, mutta lainmuutoksen jälkeen ne henkilöt, jotka todistettavasti polveutuivat alueen alkuperäisistä saamelaista, menettäisivät oikeutensa kuulua alkuperäiskansaan. Suurin osa heistä asuu perinteisellä saamelaisalueella, ja monet harjoittavat perinteisiä saamelaisia elinkeinoja kuten poronhoitoa. Vaaliluetteloon jäävien henkilöiden oikeus perustuu sen sijaan hyvin pienellä alueella vuonna 1962 tehtyyn haastattelututkimukseen. Nämä haastattelut ja niissä käytetty määritelmä eivät liittyneet millään lailla alkuperäiskansan määrittelemiseen. Lisäksi tässä tutkimuksessa syntyneeseen luetteloon merkityt henkilöt kuuluivat sukuihin, jotka olivat muuttaneet alueelle varsin myöhäisessä vaiheessa. Alueen alkuperäiset metsäsaamelaiset olivat asuttaneet aluetta satoja vuosia ennen heidän saapumistaan. Tällä hetkellä suuri enemmistö niistä henkilöistä, jotka voisivat jäädä luetteloon, asuu muulla kuin perinteisillä saamelaisalueilla, suurimmalta osaltaan etelän kaupungeissa. Alle 18-vuotiasta lapsista tämä luku on lähes 90 %.

Kysymys olisi siis siitä, että vaaliluetteloon jääviltä henkilöiltä ei edellytettäisi mitään alkuperäiskansaan kuulumisen kriteerejä, mutta luettelosta poistettaisiin ne henkilöt, jotka nämä kriteerit todistettavasti täyttäisivät. Asia oli ristiriidassa sen kanssa, miten alkuperäiskansaan kuluvat henkilöt määritellään ILO 169- alkuperäiskansasopimuksessa sekä perustuslaissa turvatun yhdenvertaisuuden kanssa.

Kun nämä asiat tulivat esille perustuslakivaliokunnassa, erityisesti kokoomuksen ja perussuomalaiset jäsenet esittivät hyvin kriittisiä kysymyksiä paikalla olleille saamelaiskäräjien edustajille. Monet kyseenalaistivat myös sen, että saamelaiskäräjävaaleissa eniten ääniä saaneelta, vähemmistön edustajalta halutaan poistaa vaalikelpoisuus. Kun Kari Kyrö oli käymässä eduskunnassa, pääministeri oli kertonut hänelle, että ”kyllä tämä asia hoidetaan”.

Kaikki Lapin kansanedustajat olivat hyvin kriittisiä lakiehdotusta kohtaan ja he pyysivät asiassa neuvotteluja RKP:n puheenjohtaja Adlercreutzin kanssa. Adlercreutzin vastaus oli, että jos hallituksen esityksestä muutetaan pykälääkään, RKP lähtee hallituksesta. On tietenkin selvää, että hallitusta ei kaadeta tällaisen asian vuoksi ja perutuslakivaliokunnan mietintö kirjoitettiin siten, että lakiehdotuksen ei katsottu olevan ristiriidassa perustuslain tai Suomen ratifioimien ihmisoikeussopimusten kanssa, vaikka todellisuudessa se oli ristiriidassa sekä Rotusyrjintäsopimuksen että PeL:n 6 ja 17 §:n kanssa.

Lainmuutos tarkoittaa sitä, että nykyinen käräjäjohto voi valitsemansa vaalilautakunnan kautta valita seuraavien saamelaiskäräjävaalien äänestäjät. Nykyisen lain mukaan henkilöllä, joka täyttää lain 3 §:ssä olevan nk. kieliperusteen tai polveutumisperusteen, on oikeus tulla merkityksi vaaliluetteloon. Kun polveutumisperuste poistetaan, tällä perusteella hakeutuminen ei ole enää mahdollista. Kieliperusteella tämä ei ole ollut mahdollista tähänkään asti, koska kukaan hakija ei voi todistaa, että hän tai joku hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan olisi oppinut saamen kielen nimenoman ensimmäisenä kielenään, kuten laki edellyttää (Ks. esim. KHO 30.9.2015 t. 2746). Toisaalta jos vaalilautakunta haluaa ottaa henkilön vaaliluetteloon, kenelläkään ulkopuolisella ei ole oikeutta tietää täyttääkö kyseinen henkilö mitään kriteereitä.

Esityksen mukaan ennen vuoden 2027 vaaleja vaalilautakunta käy vaaliluettelon lävitse ja poistaa sieltä ne henkilöt, jotka eivät täytä muutetussa laissa olevaan määritelmää. Polveutumisen perusteella merkityt poistetaan ja ilmeisesti tämä tarkoittaa myös aikaisemmin kieli perusteella merkittyjä ei-toivottuja henkilöitä. He eivät pysty todistamaan, että heidän merkitsemisensä olisi perustunut kielen oppimiseen ensimmäisenä kielenä. On selvää, että kun vaalilautakunta on poistanut tällaisia henkilöitä tilanteessa, jossa se on ollut lainvastaista, se tulee tekemään tällä tavalla, kun tämä poistaminen on laillista.

Samalla poistetaan myös mahdollisuus valittaa suoraan tuomioistuimeen. Valittaminen edellyttää tulevaisuudessa sitä, että KHO myöntää valitusluvan, mikä käytännössä myönnetään hyvin harvoin. Tällainen on PeV:n mukaan mahdollista siitä syytä, että saamelaiskäräjien yhteyteen perustetaan ”puolueeton” ja ”riippumaton” oikeusturvalautakunta, joka käsittelee ensimmäisenä asteena vaaliluetteloon merkitsemistä koskevat valitukset. PeV:n mietinnössä jää kuitenkin mainitsematta, että oikeusturvalautakunnan jäsenet voidaan nimittää ainoastaan saamelaiskäräjien esittämistä henkilöistä. Oikeusturvalautakunta on siis samassa asemassa kuin saamelaiskäräjien valitsema vaalilautakunta, joka monessa päätöksessä on hyväksynyt osan ja hylännyt osan sisaruksista, riippuen siitä ketä kyseisten henkilöiden voidaan olettaa äänestävän. Voidaan myös kysyä, miksi tämän elimen puheenjohtajan ja muidenkin jäsenten tulee olla päätoimisia, kun lautakunnan ainoa tehtävä on käsitellä kerran neljässä vuodessa pidettävissä vaaleissa tehdyt valitukset. On myös ilmeistä, että valituksia ei edes tehdä koska niillä ei ole lainmuutoksen jälkeen menestymisen mahdollisuuksia.

Lainsäädäntöhanke, jossa riidattomasti vähemmistöön kuuluvilta henkilöiltä riistetään oikeus kuulua vähemmistöön, on ristiriidassa Suomen ratifioimien ihmisoikeussopimusten kanssa. Samalla se on ristiriidassa myös oikeusvaltioperiaatteen kanssa. On yllättävää, että samat poliitikot, jotka kritisoivat käännytyslakia oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta, ovat valmiita tässä tilanteessa itse rikkomaan oikeusvaltioperiaatetta. Vasemmistopuolueiden ja vihreiden osalta kysymys on ollut aivan ilmeisesti siitä, että asian todellinen sisältö ei ollut puoluejohdon tiedossa siinä vaiheessa, kun puolueen kannasta päätettiin. Sitoutuessaan hallitusohjelmaan, kokoomus ja perussuomalaiset eivät ilmeisesti tienneet hallituksen esityksen todellisesta sisällöstä. Adlercreutz tiesi mistä oli kysymys, mutta hänen intressissään oli nostaa puolueen kannatusta kovan linjan saamelais aktivistien joukossa myös alue- ja kuntavaaleissa. Se, että samalla poljetaan satojen saamelaisten ihmisoikeuksia, ei vaikuttanut asiaan.

Asian taustalla on myös se, että suuret mediatalot uutisoivat vain saamelaiskäräjien johdon kannan tähän kysymykseen. Yle julkaisee vain käräjien johdon kantoja esille tuovan Yle-Sapmin tekemiä uutisia. Helsingin Sanomat ei ole koskaan haastatellut Kari Kyröä, vaikka hän on ollut ääniharava useissa vaaleissa, eikä julkaissut yhtään sellaista uutista, jossa olisi tuotu esille saamelaiskäräjien vähemmistön näkökohtia. Tästä syystä suurella yleisöllä ei ole tietoa mistä asiasta on ollut kysymys. Lapin kansanedustajat ovat tietoisia asiasta ja he ovat kaikki puoluekannasta riippumatta vastustaneet laki hanketta. Vasemmistoliitolla ei ole tällä hetkellä kansanedustajaa Lapissa, mutta puolueen aikaisempi kansanedustaja Markus Mustajärvi vastusti myös hanketta.

Näistä syistä me allekirjoittaneet pyydämme, että Eduskunta ei hyväksyisi saamelaiskäräjälain vaan palauttaisi sen uudelleen valmisteluun.

Merja Mattila, puheenjohtaja, Suomen alkuperäisten saamelaisten yhteistyöjärjestö ry, Lapinkylien parlamentti

Eila Ylilokka, puheenjohtaja, Keminkylän ja Sompion Lapinkylä ry

Merja Mattila, puheenjohtaja Kuolajärven Lapinkylä ry

Arja Mäkitalo, puheenjohtaja Sodankylän Lapinkylä ry

Harri Siitonen, puheenjohtaja Kuivasalmen Lapinkylä ry

Pentti Keskitalo, puheenjohtaja Peltojärven Lapinkylä ry

Kari Kyrö, Inarinmaan Lapinkyläyhdistys ry