Paikallisuutiset

Milloin virvotaan? Pitääkö virpomisesta sopia etukäteen? Koostimme vastauksia pääsiäisenä mietityttäviin kysymyksiin

Miten voi muistaa, milloin on pääsiäinen?

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee 22. maaliskuuta ja 25. huhtikuuta välillä. Nyrkkisääntönä pääsiäissunnuntai on sinä sunnuntaina, joka on kevätpäiväntasausta seuraavan täyden kuun jälkeen. Tämäkään ei kuitenkaan ole tarkka sääntö. Kätevintä on siis vain katsoa ajankohta kalenterista erikseen joka vuosi. Tänä vuonna palmusunnuntai on 24. maaliskuuta, pitkäperjantai 29. maaliskuuta, lankalauantai 30. maaliskuuta, pääsiäissunnuntai 31. maaliskuuta ja toinen pääsiäispäivä 1. huhtikuuta. Näistä pitkäperjantai, pääsiäissunnuntai ja toinen pääsiäispäivä ovat virallisia pyhäpäiviä.

Kuuluuko virpoa palmusunnuntaina vai lankalauantaina?

Lähes koko Suomessa käydään virpomassa palmusunnuntaina, mutta monilla pohjalaismaakuntien paikkakunnilla pikkunoidat lähtevät liikkeelle viikon kuluttua lankalauantaina. Syynä on se, että nykypäivän virpomisessa on piirteitä niin ortodoksisesta virpomisperinteestä kuin länsirannikon trulliperinteestä.

Ortodoksiseen perinteeseen kuuluu virpominen varhain palmusunnuntain aamuna. Läheisiä käydään tervehtimässä koristelluilla ja siunatuilla pajunvitsoilla ja siten toivottamassa heille hyvinvointia. Tapaan kuuluvat myös virpomislorut ja palkan antaminen vasta viikon kuluttua virpomisesta. Pajunvitsat muistuttavat palmunlehdistä, joilla Jeesusta Raamatun mukaan tervehdittiin Jerusalemissa. Virpojat eivät pukeudu noidiksi vaan siisteihin vaatteisiin.

Erityisesti länsirannikolla sen sijaan on ollut trullittamisen perinne. Se juontaa juurensa uskomuksiin siitä, että lankalauantai oli otollista aikaa pahantahtoisille voimille ja että noidat kävivät tuolloin esimerkiksi varastamassa naapurin onnea. Ajan myötä tästä syntyi lasten tapa käydä noidiksi eli trulleiksi pukeutuneena kiertämässä ovelta ovelle. Esimerkiksi Kokkolassa oven taakse ilmestyy vieraita lankalauantaina.

Onko tällä ajankohtien erolla kuinka tarkka maantieteellinen raja?

Suomalaisen kirjallisuuden seuran tutkijan Juha Nirkon mukaan tarkkaa maantieteellistä rajaa ei ole, kuten ei perinneilmiöissä yleensäkään. Joillain paikkakunnilla voidaan mennä kiertelemään kumpana tahansa päivänä. Kun karjalaiset evakot muuttivat ympäri Suomea ja myös Pohjanmaan maakuntiin, virpomisperinne levisi ja yhdistyi trulliperinteeseen. Jotkut ovat Pohjanmaalla pajunoksien hakemisen lisäksi myös virponeet palmusunnuntaina jo ennen toista maailmansotaa.

Nykyään monet puhuvat esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla sekä trulleista että virpomisesta samassa lauseessa, mutta osan mielestä kyse on edelleen kahdesta eri ilmiöstä.

Minkä ikäisenä virpomassa tai trullittamassa yleensä käydään?

Karjalassa virpominen on ollut kaikenikäisille. Nykyään ovelta ovelle kulkevat eniten varmaankin esikoulu- ja alakouluikäiset, aikuisen valvojan kanssa vielä nuoremmatkin, Nirkko arvioi.

Entä jos lapsi ei halua pukeutua noidaksi?

Myös muut asut sopivat, kuten pupun tai kissan asu tai jopa ihan tavalliset vaatteet, sanotaan Suomalaisen kirjallisuuden seuran sivuilla.

Mitä kannattaa tietää pääsiäisvitsojen tekemisestä?

Ihan mistä tahansa metsiköstä pajunvitsoja ei saa käydä katkomassa. Paju on puukasvi, ja jokaisenoikeudet kieltävät puiden kaatamisen tai vahingoittamisen ilman lupaa. Ilman maanomistajan lupaa saa kuitenkin kerätä maahan tippuneita oksia. Valmiit virpomisvitsat kannattaa säilyttää maljakossa ilman vettä, jos ei halua niiden alkavan kukkia ja erittää siitepölyä nopeasti.

Mikä on hyvä palkkio? Onko sopivaa antaa rahaa, vai onko se pelkkä hätävara karkkien loputtua?

Juha Nirkon mielestä ensisijaisesti kannattaa tarjota karkkia, kuten suklaamunia. Jos ei näitä ole, kolikotkin ovat parempi kuin ei mitään.

– Noloa, jos on jo ehditty virpoa, eikä sitten olekaan antaa mitään, hän sanoo.

Kannattaako virpomisesta tai trullittamisesta sopia etukäteen, vai voiko ilmestyä tuntemattomienkin oville? Onko maantieteellisiä eroja siinä, kuinka tässä asiassa on totuttu toimimaan?

– Kannatan ”paikallista sopimista” etukäteen, virpovan yhteisön sisällä, niin toiminta pysyy hallinnassa ja turvallisena. Erot voivat tässä asiassa olla ihan korttelien ja kylien välisiä, eivät niinkään maakuntien tai kuntien välisiä.

Mitä tehdä, jos ei halua vieraita ovelleen?

Juha Nirkko kääntää asian näin päin: virpojan on aina hyvä kysyä ensin kohteliaasti, saako virpoa. Silloin oven jo avannut voi vielä kieltäytyä kohteliaasti.

– Oven voi tietysti jättää avaamattakin ja vain lymyillä kotona, mutta se on molemmille osapuolille kiusallista ja aikaa vievää. En suosittele kieltolappujen kiinnittelyä. On parempi, jos etukäteen on jo sovittu, missä virpojille ollaan suopeita.

Voiko virpomisessa tehdä "etikettivirheitä"?

Nirkko vinkkaa, että virpojien kannattaa välttää ryhmittymistä liian isoihin porukoihin, joissa ovelle ilmestyy kymmenenkin lasta kerralla. Pääasia on muistaa olla kohtelias ja iloinen puolin ja toisin ja jättää oksa virvottavalle.

– Virpominen on keväinen ilonpilkahdus ja hyvän toivotus.