Paikallisuutiset

Kilpisjärveläinen Pieti Lehkonen pärjäsi mahtavasti tämänvuotisessa snowcrossin Suomen cupissa. Pronssi jäi vain muutaman pisteen päähän.

Pietin neuvo: Paina kaasua vain!

Lieneekö sillä mitään vaikutusta asiaan, että on saanut nimensä snowcrossaaja Pieti Puhakan mukaan, tiedä häntä.

Joka tapauksessa kilpisjärveläinen Pieti Lehkonen , 8, fanittaa nimikaimaansa ja ajaa snowcrossiakin melkein yhtä kovaa – ja jo toista kauttaan Suomen cupissa ainoana enontekiöläisedustajana.

– Nimeksi tosin olisi voinut tullu Ailu, Jari tai Jamppu, nauraa hänen äitinsä Auli Lehkonen .

Pietin isä Kai Lehkonen on kelkkamiehiä myös, mutta hän on viihtynyt kelkan- sarvissa enemmänkin vetten päällä ja kesäkeleillä.

Vanhemmat huomasivat jo pojan ollessa aivan pieni, että kyseessä on vauhdikas ja vilkas kaveri.

– Siksi tarvittiin myös vauhdikas harrastus, Auli-äiti kertoo.

Pari vuotta sitten Lehkosen perhe päätti, että Pieti lähtee kokeilemaan kisoihin.

– Pietin hyvä kaveri Arttu ”Pate” Laurikkala asui silloin Kilpisjärvellä ja ajoi minijunioreissa, ja Paten kisoja seurattiin YouTubesta ahkerasti.

Pieti aloitti kisailun luokassa MicroJunior 7–9-vuotiaat. Kisat ajetaan vakiolla alle 200-kuutioisella kelkalla.

Auli kertoo, että kisakelkan laitossa oli suurena apuna Auvo Saukkonen , ja hyviä vinkkejä ja neuvoja saatiin myös Jamppu Näkkäläjärveltä .

– Mekaanikkona on toiminut tietenki yleensä isä Kaitsu ja Jere -setä.

Vauhdin mukana tulee väistämättä pieniä kolhujakin. Niin kävi muun muassa tämänvuotisissa Oulun kisoissa, kun Pieti putosi kelkan kyydistäkin välillä ja kolautti jalkansakin.

– Tuli varmaan puolikkaan kananmunan kokonen patti keskelle sääriluuta ja on vieläki siinä, Pieti ylpeänä kertoo.

Ja jatkoitko vain kisaamista?

– Joo, ja kirin vielä muut kiinni.

Auli-äiti tarkentaa, että kelkan takaiskarissa oli vikaa.

– Oli semmosta loikkivaa menoa, mutta silti suju tosi hienosti, vaikka oli vähän kalusto-ongelmia, Auli sanoo.

Onneksi Pietillä on mukanaan myös tukku sponsoreita: Käsivarren kuljetus, Kilpishalli, Joen safari ja kone, Pellon autotarvike, MPH palvelut ja Saimaan verkkoapteekki.

– Toivotaan, että kisat jatkuvat yhtä noususuuntaisesti niin kuin tähänkin asti. Sponsoreiden ja perheen lisäksi Pietiä tukee iso joukko lappilaisia, ja se on erityisen hienoa. Peukku tai habahymiö saavat aina suun virneeseen, Auli kertoo.

Ensimmäisen kerran Pieti kertoo ajaneensa kelkalla 3-vuotiaana.

– Olisko ollu 80-kuutioinen vai 120-kuutioinen... jää äiti miettimään.

– 120, ei ole olemassa kasikymppistä, hihkaisee Pieti.

Poika tietää.

Kelkka oli isosisko Piritan .

– Ja sitte mie pöllin sen, nauraa Pieti.

Tällä hetkellä hän ajaa 200-kuutioisella Yamahalla. Eikä liene suurikaan yllätys, että hyppäyttely on pojan mielestä mukavaa.

– Vaikeaa ajamisessa on se, että jos käännös tulee vahingossa vähän liian pitkälle, mennee vähän ulkokurviin ja sitten toinen pukkaa sisäkurvista pihale, Pieti toteaa.

Noin Pietille ei onneksi kuitenkaan ole käynyt.

– Painaa kaasua vain.

Harjoitellakin kisoihin pitää.

– Aika lailla aina ajelen, hän sanoo.

Kilpisjärven kylällä samanikäiset kaverit ovat vähissä.

– Poikia on vain kolme vuotta nuorempi ja kolme vuotta vanhempi, senkin takia kelkkailu saa paljon aikaa, Auli pohtii.

Onneksi Pietillä on kaksi tyttöä hyvinä kavereina, Enni ja Isla .

Rataharjoittelu Pietillä jää lähes kisojen varaan, koska rataa Kilpisjärvellä ei ole. Hetassa olisi lähin, mutta sekään ei ole tällä hetkellä toiminnassa.

Pietin lisäksi Piritakin harrastaa kelkkailua kilpailumielessä. Aulin mukaan tarkoituksena oli ollut osallistua tänä vuonna wintage-kisoihin.

– Ikävä kyllä junior-luokat peruttiin koronan vuoksi. Ehkä ensi vuonna sitten.

Sen sijaan Pinka -siskoa ei kelkkailu kiinnosta juurikaan.

– Sujuvasti istuu kyllä kyytissä, ja hiljakseen köröttelee itsekin, mutta mieluummin ompelee, askartelee ja taiteilee, Auli listaa.

Pietin ensimmäisellä kisakaudella koko perhe kuitenkin reissasi yhdessä.

– Nyt korona-aikana sielläkin olo on hyvin rajoitettua. Ei siellä saa olla edes yleisöä, Auli kertoo.

Uusi kelkka oli hankittava vähän samasta syystä.

– Kaitsulla on ollut työhommia, ja mie olen sitten ollut Pietin kanssa kahen reissussa. Vastakin kävimme kahdet kisat samalla kertaa. Mie en kauheasti osaa sitä kelkkaa korjata, niin siksi on hyvä, että se on uusi. Kahen avaimen taktiikalla olima liikkeellä, Auli nauraa.

– Mulla lähti imuki irti kesken kisan, Pieti huomauttaa.

Ei Pieti kisamatkoista silti väsy, vaikka vierähtää joskus toista viikkoakin, ettei kotiin pääse.

– Hauskaahan se on! On kisoissa jo vähän tuttujakin, kertoo Pieti.

Esimerkiksi Laurikkalan Pate.

– Se on yksi minun parhaimpia kavereita.

Pieti fanittaa kovasti kaimaansa Puhakan Pietiä ja Topi Postia . Kisoissa Pietit aina pääsevät vaihtamaan kuulumisia.

Kisamatkoilla aikaa kuluu myös koulunkäyntiin, siitä äiti pitää huolen.

– Nytkin puolentoista viikon poissaolon vuoksi koulua käytiin etänä. On hienoa, että voi opiskella etänä, kun nykyaikana voi olla yhteydessä oppitunneille esimerkiksi WhatAppin avulla ja opiskella luokkatovereiden kanssa yhtä aikaa samaa asiaa, vaikka välissä on 600 kilometriä, kertoo Auli tyytyväisenä.

Kesällä kelkka vaihtuu mopoon.

– Nyt on moposta loppunu bensa, harmittelee Pieti.

Pilkkiminen, hillastus ja kalastus, yleensäkin luonnossa oleminen kuuluvat Lehkosen perheen puuhiin.

– Ne on ollu aina nämä kakarat meilä joka paikassa matkassa ja on siihen oppineet, Auli kertoo.

Kelkkailu saattaa silti olla ainakin Pietille vaikkapa leipälaji tulevaisuudessakin, vaikka Amerikkaan saakka poika ei aiokaan koskaan lähteä.

Aiotko kuitenkin jatkaa kisoja isompanakin?

– No, joo. Katotaan. Kyllä.

Perheelleen Pieti on kertonut, että myös kaivokseen voisi mennä töihin.

– Tai sitte ajaisin motocrossia.

Eipä puutu vauhtia siitäkään, ei.

”Aika lailla aina ajelen.

Kahdeksanvuotiaan kaksi kautta – nousujohteinen ura selvästi

Aivan ensimmäiset kisansa Pieti Lehkonen ajoi viime vuoden tammikuussa Paljakassa. Hän oli edellisvuoden lokakuussa täyttänyt seitsemän. Pieti kisaa Suomen cup -sarjassa, sillä vasta 14–16-vuotiaiden juniorluokasta alkaen sarjan nimi muuttuu SM-sarjaksi.

– Viime vuonna tavoitteena oli finaalipaikka, ja se saavutettiin. Sijoitus finaalissa oli 12., kertoo äiti Auli Lehkonen, joka on tiiviisti mukana poikansa kisatouhuissa.

Toiset kisat pidettiin Kemijärvellä heti helmikuussa.

– Alkuerät menivät harjoitellessa ja ”kontatessa”, kertoo Auli.

Sitten kuskille oli yhtäkkiä tullut niin paljon virtaa, ettei sitä pietellyt mikään.

– Last chansissä 7. sijalta hieno nousu ykköseksi ja eturivin lähtöpaikka finaaliin! Finaalissa seiskapaikalta kakkoseksi ja kovaa vääntöä norjalaisten kanssa. Tämä kisa on jääny kyllä niin hienona onnistumisena mieleen, iloitsee äiti.

Kolmannet kisat olivat helmikuun puolivälissä Torniossa, ja sijoitus oli hienosti 6. Stadium crosseissa Oulussa kisailtiin isojen poikien kanssa yhdessä 200-kuutioisten luokassa, ja 15. tila.

Helmikuun jälkeen loppukauden kisoja ei ajettu, sillä koronaepidemia kaahasi paikalle.

Tämä kausi alkoi takellellen, sillä alkutalvi yritettiin elvyttää vanhaa kisakelkkaa, mutta tuloksetta.

– Pieti joutui harjoittelemaan 600-kuutioisella mxz:lla ja vanhalla Tundralla. Oikeaa rata-ajoa ei oikeastaan ole pystytty harjoittelemaan ollenkaan, Auli kertoo.

Eka kausi hurahti micro- junioreissa, johon osallistuvat 7–9-vuotiaat, mutta nyt Pieti halusi vaihtaa luokkaa ja mennä Minijunioreihin, vaikka olisi vielä voinut ajaa tämän kauden microissa.

– Näytti siltä, että vauhtikin riittää isompaan luokkaan.

Minijunioreissa kisaavat 9–11-vuotiaat.

Kauden ensimmäiset kisat ajettiin vielä vanhalla kisakelkalla Kokkolassa maaliskuun alussa. Pieti oli finaalissa 5., ja yhteispisteissä upeasti kolmas.

– Sitten ostettiin uusi kisakelkka, että pystyttiin menemään kisoihin ilman mekaanikkoa, Auli kertoo.

Korona kiusaa edelleen, ja Torniossa pidettäväksi suunnitellut toiset kisat siirrettiinkin Kokkolaan.

– Sijoitus erissä oli 3. ja 3., finaalissa tuli 4. sija. Pronssipokaali jäi alle sekunnin päähän, ja harmitus oli Pietillä kova, myöntää Auli, joka siitäkin sijasta oli kovin ylpeä.

Maaliskuun lopulla ajettiin jälleen Oulun Stadium snowcrossit, SM-kisat, ja Pieti oli erissä 6. ja 5.

– Finaalissa hienosti kolmonen. Oli aika rankka kisa, mutta hienon lähdön ansiosta tuli hyvä sijoitus, muistelee Auli.

Kertakaikkiaan hieno suoritus, kun osallistujiakin Oulussa oli kaikkiaan 26.

Huhtikuussa kausi huipentui kaksiin kisoihin. Ensin Pieti ajoi Rovaniemellä isojen luokkien SM- ja EM-kisoissa. Pietin sarja eli 200-kuutioiset oli näytösluonteisesti kisailemassa, ja kisassa ajettiin kahdeksan minuuttia plus kaksi kierrosta.

– Kelkka alkoi reistaamaan kesken kisan, ja sijoitus oli loppupäästä. Se on sitä motorsporttia, aina ei voi mennä nappiin.

Kilpailukauden 2021 SM-finaalit ajettiin 17-18. huhtikuuta Paljakassa, jossa Pieti oli molemmissa erissä nelonen, ja samalla finaalin nelonen.

– Suomi cupissa tuli 4. tila, ja kolmossija jäi vain 7 pisteen taakse. Pienestä se on kiinni, toteaa Auli-äiti, mutta tuumaa samaan hengen vetoon:

– Kaiken kaikkiaan hyvä kausi takana.