Mielipiteet

Muistokirjoitus: Elämä on tarina, jota tulee elää

Vilma Hettula 1934–2024.

Rakkaamme, äiti, mummi ja vanha mummi, jätti jälkeensä suuren tyhjyyden ja kaipauksen neljälle tyttärelleen perheineen, sekä lukuisille ystäville, naapureille ja tuttaville. Äitini Vilman elämä oli täynnä merkitystä, tekoja ja rakkautta, joka säteili kaikille, jotka saivat hänet tuntea.

Hänen elämäänsä vaikutti vahvasti se, kun hän oli sotalapsena Ruotsissa. Elämäntyönsä hän teki lomittajana ja meijerissä, ja eläimet olivatkin hänelle loppuun saakka hyvin rakkaita. Niiden rooli äidin elämässä oli suuri; hevosilla tehtiin töitä, esimerkiksi ajettiin tukkeja. Äiti oli ylpeä siitä, että hän sai olla Suomen ensimmäisiä naispuolisia raviohjastajia.

Äiti oli periksiantamaton, vahva ja hyväsydäminen. Äidin rakkaus perheeseen, ystäviin ja elämään näkyi hänen jokapäiväisissä teoissaan. Hän omisti elämänsä auttaakseen muita.

Lukemattomat talkootunnit ja työ muiden hyväksi ovat hänen perintönsä, jossa yhteisöllisyys ja pyyteettömyys olivat keskiössä. Hän oli aina valmis jakamaan vähästään yhteiseen hyvään, ja hänen kätensä, jotka olivat elämänsä aikana tehneet paljon, antoivat meille kaikille jotakin arvokasta.

Äidin kodin ovet olivat aina avoinna ja pöydässä oli ruokaa tarjottavaksi vierailijalle. Äiti oli perheensä sydän, jonka läsnäolo toi turvallisuutta ja rakkautta. Hänelle läheiset lapset ja lastenlapset olivat kaikki kaikessa. Hänen kanssaan jaettujen marjastusretkien ja pitkien juttutuokioiden muistot elävät meissä ikuisesti.

Äidin elämä ei ollut helppo, mutta hänen vahvuutensa ja sitkeytensä veivät hänet läpi elämän haasteiden. Hän oli aina valmis auttamaan ja tukemaan, eikä koskaan valittanut kohtaloaan. Hänen elämänsä oli tarina, jota elettiin täysillä, hänen muistonsa ja opetuksensa jäävät meihin elämään.

Nyt on hänen aikansa levätä. Rakkaudella ja kiitollisuudella muistamme häntä jokaisella marjaretkellä, aina silloin, kun nautimme luonnon antimista, arjen touhuissa keittiössä, puurokattilan äärellä tai vaikka hiihtoretkellä. On suuri kunnia kantaa hänen tarinaansa mukanaan, sillä hänen elämänsä oli täynnä rakkautta, rohkeutta ja merkitystä. Kiitos, äiti ja mummi, kaikesta mitä annoit meille.

Viimeiset ajat äiti asui tyttärensä Ailan kotona, mistä suuri kiitos kuuluu myös Matille ja Heikille. Kannan lämpimiä muistoja mukanani niistä hetkistä, kun sain käyttää äitiä kotona Kaukosessa.

"Levolle lasken luojani, armias olet suojani, jos sijaltaan en nousisi, taivaaseen ota tykösi. Siunaa kaikkia maailman ihmisiä ja eläimiä. Aamen."

Kirjoittaja on Vilma Hettulan tytär.