Kolumnit

Jukka Rajalan kolumni: Sydänsuruja ja rivitanssia

Suomalaisen kevyen musiikin ikoni Mikko Alatalo on sanonut, että suomalaiset rakastavat kantri-musiikkia tietämättään. Lauseessa oli ainakin menneitä vuosikymmeninä vinha perä.

Lukemattomat ovat ne kotimaiset iskelmät, joissa on joko suoria tai epäsuoria vaikutteita tuosta Pohjois-Amerikan kansojen sulatusuunissa syntyneestä musiikkityylistä.

Kantrimusiikki oli Suomessa pitkään kuin näyttävä vieraslaji. Sitä vieroksuttiin, mutta samalla myös ihailtiin.

Etenkin rock-piireissä sen, usein hyvinkin ihmisläheisille teksteille naureskeltiin huomaamatta, että esimerkiksi lukuisat rock-muusikot ovat kautta aikain pitäneet esikuvinaan ja ihailleet alkuperäisiä kantriartisteja.

Jos tänä päivänä kertoo kahvipöytäkeskustelussa pitävänsä kantrimusiikista, saa usein vastaukseksi myönteleviä katseita ja saman suuntaisia vastauksia.

Kantrin suosio läntisessä naapurissamme on ollut jo kauan aikaa toista luokkaa kuin meillä, mikä ei tietenkään ole ihme, sillä ruotsalaisethan ovat aina olleet meitä metsäläisiä fiksumpia ja kansainvälisempiä — no joo, vitsi vitsinä.

Pohjanlahden tuolla puolella suosittu dansband-musiikki on kuitenkin iloluonteisuudessaan ja parhaimmillaan kuin suoraan Texasin rajamailta napattua.

Kantrin juurruttaminen suomalaiseen maaperään on kestänyt yllättävän pitkään ja vaatinut sitä rakastavilta artisteilta vuosikymmenten työpanoksen.

Alatalon lisäksi kantria ovat Suomen kansaan istuttaneet ansiokkaasti muun muassa Jussi Raittinen, Kari Tapio, Jussi Syren, Freud, Marx, Engels & Jung yhtye ja uusimpana tekijänä Suonna Kononen. Tosin hänkään ei Huojuva lato yhtyeensä kanssa ole mikään eilisen teeren poika, sillä Pohjois-Karjalan laulumailla musiikkiaan tekevä Kononen on ehtinyt julkaista sekä nykyisen että edellisten kokoonpanojensa kanssa jo ison pinon äänitteitä ja kiertää esittämässä muun muassa suomenhevosesta tekemäänsä laulua aika monessa paikassa.

On vaikea kuvitella kantrimusiikkia laaja-alaisempaa tyylisuuntaa.

Gospelin, bluesin ja folk-musiikin sekoituksesta kehittyneen musiikin alalajeja on taatusti enemmän kuin missään muussa genressä. Siihen kuuluu muun muassa perinteisin akustisin soittimin esitettyä bluegrassia, rockin ja kantrin yhteen sulatuksen seurauksena syntynyttä kantri-rockia, rivitanssijoiden suosimaa reipashenkistä honky-tonkya, kantrivalsseja, yhteiskunnallisesti kantaa ottavaa outlaw-kantria, kantri-gospelia, haikeita villinlännen lauluja ja vaikka mitä.

Voi siis perustellusti sanoa, että kantrista löytyy jokaiselle musiikin ystävälle jotakin.