Muualta Lapista

Poliisilla ei ollut riittävän isoa pakastinta – suuren porovarkausjutun korvat tuotiin Ivalon terveyskeskuksen pakastimeen

Inarin kunnan alueella oli aikoinaan satoja valtion työpaikkoja. Valtion eri viranomaiset tekivät mutkattomasti yhteistyötä keskenään ja mikäs oli tehdessä, kun kaikki tunsivat toisensa.

Nyt valtio on pieni työllistäjä Inarissa. Työpaikat ovat vähentyneet osin säästösyistä, mutta toki hyvin paljon myös siksi, että teknistyminen - automaatio - vei ihmisten työpaikat.

Näin todettiin yhteistuumin kuluvana talvena siinä Inarin kunnan tarinaillassa, jonka teemana oli ”valtion viranomaisilta”. Vanha kunnanlääkäri Pekka Harve muisteli, kuinka aikoinaan poliisi selvitteli Länsi-Inarin suunnalla isoa porovarkausjuttua, jonka tutkinta kesti parisen vuotta. Porovarkausjuttu ei tietenkään varsinaisesti kuulunut Ivalon terveyskeskukselle, mutta kun poliisilla ei ollut riittävän isoa pakastinta, niin todistusaineisto, säkillinen poronkorvia, tuotiin terveyskeskuksen pakastimeen.

– Sekin osaltaan kertoo siitä mutkattomuudesta ja viranomaisraja-aitojen ylittämisestä. Jossakinhan ne poronkorvat täytyi säilyttää ja meillä oli tilaa. Ne korvat sulivat monta kertaa, kun niitä aina haettiin meiltä virastotalolle ja minusta tuntuu, että homma lopulta raukesi siihen, että se säkki haisi niin pihalle, ettei niitä korvia kukaan voinut enää kattoa, muisteli kunnanlääkäri Harve.

Jo aika päiviä sitten on historiaan jäänyt Ivalosta sellainenkin valtion toimipiste kuin käsivälitteinen puhelinkeskus. Kaija Mokko muisteli, että keskuksessa oli parhaimmillaan töissä 45 naishenkilöä. Jotakin tuon ajan leppoisammasta elämänmenosta kertoo ehkä se, että joulun aikaan keskuksen puhelinliikennettä rauhoitettiin. Kaija Mokon mukaan se tarkoitti sitä, että kaikkiin puheluihin joita tuli, vastattiin, mutta Ivalosta ei yhdistetty puheluita ”joulurauhan” aikana.

Metsähallituksen metsätalouspäällikkö evp Pertti Heikkuri muisteli kaiholla aikaa, jolloin Ivalon virastotalo oli täynnä valtion henkilöstöä, kuten metsävaltion ja poliisin väkeä. Se oli vielä sitä viatonta aikaa, jolloin uskalsi hyvällä omallatunnolla poltella puuta takassa ja saunan kiukaassa. Metsähallitus työllisti Inarin kunnan alueella yli sata ihmistä tai lähemmäksi 200, kun laskee mukaan muun muassa metsurit, suunnittelijat, työnjohtajat ja urakoitsijat siihen päälle.

Heikkurin mukaan tuo aika oli myös hyvän ja joustavan asiakaspalvelun aikaa. Nythän ei asiakaspalvelua ole missään, kun kaikki toimistot ovat lukossa ja eri instanssien, henkilöistä puhumattakaan, yhteystietoja saa epätoivoisesti etsiä netin syövereistä.

Eläkepäiviä viettävä Ivalon poliisi Erkki Martin ja ylirajavartija evp Pertti Turunen muistelivat hyvää PTR-yhteistyötä, josta yhtenä esimerkkinä oli Sevettijärvellä tapahtunut vaarallisten rikollisten kiinniotto.

Turunen oli Näätämön vartiolla työvuorossa ja hän pysäytteli Tullin edustajan Antti Vallen kanssa autoja rajalla. Norjan puolelta rajan ylitti suomalaisauto, jonka kyydissä oli pari suomalaista kaveria. Valle katseli auton papereita ja pyysi miehiä pistäytymään sisällä vartioasemalla, kun papereissa näytti olevan jotakin epäselvää.

Turunen jäi ulos jatkamaan liikenteen pysäyttämistä. Yhtäkkiä hän huomasi, että miehet tulevat kaikessa rauhassa ulos, hyppäävät autoon ja lähtevät jatkamaan matkaa kohti Sevettiä. Turunen tuumaili, että Anttihan selvitti asiat nopeasti. Samantien juoksi ulos Antti Valle ja hän huudahtaa, että missä ne miehet ovat, niillähän on ”aaykkönen perässä” eli kova haku päällä.

Miehet lähtivät takaa-ajoon Rajan Transitilla ja ottivat kyytiin Jääjärveltä rajamies Pertti Kettusen rajakoiransa kanssa. Matkan varrelta soitettiin Sevettiin vapaapäivää viettävälle rajamies Rauno Sanilalle, että hänen pitäisi mennä vastaan erittäin vaarallisiksi ja todennäköisesti aseistautuneita rikollisia vastaan.

Rauno ei tuosta hätkähtänyt, vaan hän pisti rajan virkalakin päähänsä, otti haulikon käteen ja meni keskelle tietä vastaanottamaan vieraita. Gangsterit eivät varmasti vähästä hätkähtäneet, mutta kun he näkivät hurjan näköisen Raunon seisovan keskellä tietä, niin he tekivät äkkijarrutuksen, peruuttivat ja ajoivat auton poroerotusaidan tielle.

Miehillä oli huonoa tuuria, sillä tiehän oli umpikuja. Kun kiinniottajat löysivät tien päästä rikollisten auton, niin se oli tyhjä. Sisältä löytyi muun muassa rekisterikilpiä ja kaikennäköisiä tiirikoita. Pian toinen miehistä lompsii kädet taskuissa kohti Rajan ja Tullin kiinniottajia.

Kaikki miehet olivat avoimella hiekkakentällä ja Turusella oli ase viritettynä valmiiksi ja suunnattuna maata kohti. Kaikkien kiinniottajien mielessä pyöri ajatus, että rikollinen pitelee asetta taskussaan. Turunen mietti, että nyt voi olla se päivä, että tässä joutuu käyttämään asetta.

Yhtäkkiä mies vyöräytti kiven taskustaan. Samalla hetkellä viranomaiset ottivat hänet kiinni ja Turunen jurskautti käsiraudat ranteisiin. Rytäkän alussa Valle suihkutteli vielä kaiken varalta sumuttimella miehen silmiin.

Toinen kaveri oli vielä karussa ja Ivalon poliisi sekä Liikkuva poliisi olivat jo matkalla kohti Sevettiä. Sevettiläisille levitettiin sanaa, että liikkeellä on vaarallinen vankikarkuri, niin että olkaa varovaisia. Myös Rajan helikopteri oli noussut ilmaan. Turunen palasi Näätämön vartiolle, sillä hänen täytyi mennä päivystämään.

Turunen nukahti päivystäjän punkalle, mutta heräsi, kun radiosta Vallen Antti ilmoitti, että siellähän se mies liftasi tien laidassa, kun hän ajeli kotia Kaamaseen päin. Ivalon poliisit löysivät miehen tien poskesta ja hän oli jo säyseä kaveri ja nousi valtion kyytiin mukisematta. Sääsket ja paarmat olivat kupanneet miehen yltympäriinsä ja naamakin oli turvoksissa paarmojen pistoista.

Viranomaisillan paneelikeskustelijat tekivät työtään aikana, jolloin savu nousi vielä Inarijärven itäpuolen lapintaloistakin. Rajan helikopterimekaanikko Martti Koskinen oppi nuo talot tuntemaan, sillä kelirikon aikana, jolloin postivene ei kulkenut, saattoi Rajan kopteri ottaa Nellimistä postisäkit kyytiin ja viedä postit talojen asukkaille.

– Asukkaat ottivat tietysti kovin ilahtuneena ne postit vastaan. Ja kyllä siinä samalla oli sellainenkin tarkoitus, että me vähän katseltiin, miten ne ihmiset siellä pärjäävät. Se oli sitä aikaa yleensäkin, että viranomaistoimintaan kuuluivat tällä perällä kasvokkain tapahtuvat kontaktit, muisteli Koskinen.