Kolumnit

Taisto Tammelan kolumni: Paartoselän Pojat hallitsi kylän lentopallokilpailuja

Useat lukijat muistavat kuusikymmentä vuotta sitten noussevat iskelmätähdet, Dannyn ja Irwinin. Ensin mainittu villitsi Kittilän tanssiyleisöä kertoen lapsuudessaan ”juosseen peloissaan suuren kiven taa”, mutta jälkimmäinen ei aikonut kertoa ”kuinka jouduin naimisiin”. Harva sen sijaan tietää tai muistaa, että samaan aikaan (1965–1966) kirkonkylästä etelään sijaitsevassa Paartoselässä oli suuri savotta. Liekö muulloin yhtenä hakkuukautena otettu alueelta puuta yhtä paljon?

Monitoimikoneista ei ollut tietoakaan sen enempää kuin nykyisenkaltaisista puutavaran siirtokalustosta. Tukit kaadettiin moottorisahoilla ja ajettiin maataloustöihin tarkoitetuilla traktoreilla. Tuolloin Kittilän väkimäärä oli nykyistä suurempi. Lappilaistaustainen Esko Rahkosen laulu ”Hiljainen kylätie” ennakoi 1960-luvulla maaseudulta voimistuneen muuttoliikkeen edelleen jatkuvan.

Kahdella traktoriryhmällä ajettiin puutavara Ounasjoen jäälle. Työskentelimme nelistään naapuritalon traktorilla kahdessa vuorossa. Yllämainittuna kautena kunnan aktiivinen liikuntasihteeri järjesti kirkonkylällä lentopalloilun puulaakisarjan. Saimme luvan kilpailla nelihenkisellä joukkueella. ”Olkaa vaikka Paartoselän Pojat”, nimesi liikuntasihteeri ryhmämme. Voitimme kaikki ottelumme. Tuo ei ollut yllätys, sillä joukkueemme koostui Maunujärven Kairan avainpelaajista. Seura hallitsi 1960-luvulla pitäjän lentopallokilpailuja. Sijoitumme myös Lapin piirinmestaruuskisoissa pari kertaa mitalisijoille.

Hoilaaminen sopi hyvin tunnelmaan ajaessamme traktorilla pitkää reittiä Ounasjoen sillankorvaan.

Viimeisistä otteluista jouduimme luopumaan. Savottamme siirtyi kevättalvella 1966 Sirkankylään täyttämään puutavaralla Levisalmea. Rekisteröimätön Paartoselän Pojat jäi kolmen kuukauden ikäiseksi, sillä kahta vuoroa ajaessamme emme ehtineet uudesta paikasta jatkamaan sarjaa.

Palaan vielä Irwinin kappaleeseen ”En kerro, kuinka jouduin naimisiin”. Lopulta hän kertoo heltyneensä naimisiin johtuen, joko vaimon kyynelistä tai hänen tuomista pienistä kaksosista. Tutuista lauluista tämän laulaminen, tai oikeastaan hoilaaminen, sopi hyvin tunnelmaan ajaessamme traktorilla pitkää reittiä Ounasjoen sillankorvaan. Luonnollisesti venytimme sanoja Irwinin tapaan. Laululla sanotaan olevan voimaa; Kalevalan Väinämöinenkin lauloi vastustajansa suohon. Tiettävästi Irwin ei saanut kaksosia. Liekö hoilaamisellani ennettä, sillä minulle ne kyllä tulivat.

Kirjoittaja on kittiläläislähtöinen oululainen.