Ihmiset

Vapaaehtoinen nuorisotyöntekijä Isabel Wolscht ylittää kielimuuria pelikorteilla Muoniossa – Liberaalin kristityn yllätti seurakuntalaisten konservatiivisuus

Isabel Wolscht pyöräilee alas Puthaanrannantietä. Päässä on musta pyöräilykypärä.

– Tietenkin saksalaisella on pyöräilykypärä, Wolscht virnistää.

Siinä on yksi ero: Muoniossa ei käytetä kovin paljoa kypäriä, ja halvan henkivakuutuksen puuttuminen kummastuttaa.

Wolscht istuu Ludvig Filipin puistoon. Nuorisopalveluissa vapaaehtoisena työskentelevällä on puolen päivään aikaan irrottaa hetki ja kertoa, millainen kokemus toukokuussa alkanut Muonion aika on ollut. Muutamaan kuukauteen on mahtunut kaikenlaista.

– Se on ollut ylä- ja alamäkiä, Wolscht naurahtaa.

Ups and downs.

Päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus mahdollisuudesta elää ja tehdä työtä hetki täysin uudenlaisessa paikassa.

Hän koki, että tämä ei ole häntä varten.

28-vuotias Wolscht asuu Saksassa Weinstadtissa Stuttgartin lähellä. Diakoniksi ja sosiaalityöntekijäksi kouluttautunut Wolscht työskentelee siellä nuorisotyöntekijänä.

Opiskeluaika osui koronaan, jolloin vaihtoon lähteminen ei ollut mahdollista. Siksi Wolscht mietti myöhemmin mahdollisuutta päästä tutustumaan toiseen maahan pidemmäksi aikaa, ja silmiin osui Euroopan Unionin rahoittama ohjelma, Euroopan Unionin solidaarisuusjoukot (European solidarity corps).

ESC-ohjelman kautta 18–30-vuotias voi lähteä vapaaehtoistyöhön parista viikosta kokonaiseksi vuodeksi. Wolscht saa Muoniossa asunnon ja korvauksen ruokarahoista.

Muoniossa houkutti pohjoinen sijainti, siis se, että se olisi jotain aivan uutta. Wolschtin huomion kiinnitti Muonion nuorisopalvelujen rekrytointi-ilmoitus.

– Meillä ei ole mahdollista viedä kaikkia muoniolaisia nuoria maailmalle, joten siksi haluaisimme, että maailma tulisi meidän luo, Wolscht muistelee ilmoitusta.

Wolschtia rohkaisi nuorisotyöhön toiselle puolelle Eurooppaa hyvä perusluottamus omaan ammattitaitoon. Hän osaa tukea nuorta ja auttaa heitä löytämään oman potentiaalinsa.

– Nuoret luottavat minuun, ja pidän heidän auttamisestaan.

Wolscht aloitti vapaaehtoistyön keväällä Muoniossa samaan aikaan ukrainalaisen vapaaehtoisen kanssa. Hän oli jo aiemmin asunut Suomessa.

– Alun perin tarkoitus oli, että toinen vapaaehtoinen olisi kolme kuukautta Muoniossa. Hän kuitenkin päätti lopettaa muutaman viikon jälkeen. Hän koki, että tämä ei ole häntä varten.

Pelikorteilla pelaaminen on hyvä tapa yrittää alkaa juttelemaankin.

Muoniossa Wolscht kohtasi osittain melko erilaisen tavan tehdä nuorisotyötä, kuin mihin oli omassa työssään tottunut. Saksassakin on Muonion Tippalan kaltaisia nuorisotiloja, mutta sellaista nuorisotyötä Wolscht ei tee Saksassa.

Saksassa Wolscht on tottunut järjestämään paljon erilaista suunniteltua toimintaa nuorille.

– Saksassa toiminnassa on koko ajan vahva struktuuri.

Myös Muoniossa on toki jatkuvasti myös suunniteltua ohjelmaa, mutta vapaalle oleilulle ja nuorten kanssa juttelemiselle nuorisotilalla annetaan paljon tilaa.

– Tippala on avoin talo, johon ihmiset tulevat, ja suurimmaksi osaksi siellä ei ole suunniteltua toimintaa.

Wolschtilla kesti aikansa miettiä, miten voisi parhaiten tehdä työtään. Englannin kieli on ollut aika iso este syvempiin juttuihin nuorten kanssa. Kovin moni nuori ei ole valmis puhumaan englanninkielisen nuorisotyöntekijän kanssa, minkä Wolscht kyllä hyvin ymmärtääkin. Ei ole varmasti yksinkertaista alkaa jutella omista asioista englanniksi.

– Pelikorteilla pelaaminen on hyvä tapa yrittää alkaa juttelemaankin. Sitä olen tehnyt, alkanut ja yrittänyt vaan uudelleen ja uudelleen.

Joidenkin kanssa on siten päässytkin vähän jutulle.

Saksassa olin vapaaehtoisten mentori. Täällä olenkin vapaaehtoinen.

Wolscht on ensimmäinen pitempiaikainen ulkomaalainen vapaaehtoinen Muonion nuorisopalveluissa. Kokemus on oppimista kaikille. Esimerkiksi Wolscht on huomannut, että nuorisotilalla myös muiden ohjaajien tulisi puhua johdonmukaisesti englantia, kun paikalla on työntekijä, joka käyttää sitä.

– Jos tulen paikalle Tippalaan ja siellä puhutaan jo suomea, minun on tosi vaikea aloittaa sen jälkeen juttua englanniksi.

Suomessa asioita on päässyt taas tarkastelemaan ikään kuin aloittelijan silmin.

– Saksassa olin vapaaehtoisten mentori. Täällä olenkin vapaaehtoinen.

Wolscht on tehnyt nuorisotyötä Tippalan lisäksi koululla, lukiolla ja Lappialla. Hän myös osallistuu erilaisiin tapahtumiin, kuten nuorten diskoretkeen. Työnkuvaan on kuulunut viikoittain myös kirjastotyötä, mitä Wolscht on pitänyt aivan mukavana vaihteluna nuorisotyöhön.

Wolscht vetää kahden viikon välein kokoontuvaa Kansainvälistä kerhoa, johon toivoisi vielä enemmän osanottajia. Ryhmä kokoontuu seuraavan kerran tiistaina 30. syyskuuta Muonion lukion kirjaston tilassa kello 15–16. Kerhossa jutellaan yhdessä englanniksi, ja se on avoin kaikille kansainvälisyydestä kiinnostuneille.

Syyskuun lopussa Muonion nuoret voivat osallistua Kansainväliseen toimintapäivään.

On ollut aika vaikeaa luoda suhteita ihmisiin.

(Juttu jatkuu faktan jälkeen.)

Suuri haaste ja arjen mutkistaja Wolschtille on Suomessa ollut se, ettei osaa suomea. Se on näkynyt työssä ja totta kai muuallakin.

– Tulen tänne ja tunnen, että ainakin aluksi tarvitsen enemmän apua perusasioissa. Täällä en ymmärrä yhtään kieltä. Kaupassa en tiedä yhtään, mitä tuotteissa on. Minun täytyy arvailla, ja kielenkäännössovelluksista on tullut parhaita kavereitani.

Wolscht on tutustunut joihinkin muoniolaisiin. Ei koviin moniin.

– On ollut aika vaikeaa luoda suhteita ihmisiin. Uskon, että se on vaikeaa täällä Muoniossa, koska matkailun tai luonnon takia monet ihmiset tulevat tänne vain vähäksi aikaa ja siksi paikalliset ihmiset eivät ehkä jaksa tutustua jatkuvasti uusiin ihmisiin.

Olen kuitenkin kokenut, että olen hyväksytty mukaan, vaikka ajattelenkin eri tavalla.

Wolscht on luonteeltaan aika ujo. Seurakunnasta on kuitenkin löytynyt ihmisiä, joiden kanssa hän on jäänyt juttelemaan kirkon jälkeen ja tutustunut. Wolscht on luterilainen ja asenteiltaan liberaali. Ennen Suomeen tuloa hän luki, että suomalainen yhteiskunta ja myös kirkko ovat samoin liberaaleja.

– Se yllätti minua, että kun tulen Muonioon, löydänkin ihmisiä, jotka ovatkin aika konservatiivisia.

Keskustelussa Wolscht on kohdannut konservatiivisia, Raamatulla perusteltuja asenteita esiaviollista seksiä sekä homoseksuaalisuutta vastaan. Niitä Wolscht ei jaa.

Hän ajattelee, että vaikka Raamattu onkin tärkeä, se on ihmisten kirjoittama kirjakokoelma, joka on syntynyt tiettynä aikana. Raamattua ei pidä ymmärtää tiukkana sääntökirjana ja sitä pitää tulkita, Wolscht sanoo.

– Olen kuitenkin kokenut, että olen hyväksytty mukaan, vaikka ajattelenkin eri tavalla, Wolscht kertoo kohtaamisistaan seurakunnassa.

Seurakunnan ihmisiä hän on joskus tavannut kirkonmenojen ulkopuolellakin. Mieleen jäi ihmisten auttamisen halu: kun Wolscht loukkasi jalkansa maastossa juhannuksena, seurakuntatuttu lähti viemään häntä autolla Kolariin, missä silloin oli lähin päivystys.

Lähti oikeasti, 70 kilometrin päähän, Wolscht ajatteli kiitollisena.

Wolscht arvostaa todella paljon niitä kertoja, kun työkaveri on joskus kysynyt viikonloppusuunnitelmia ja ehdottanut tunturiretkeä.

– Sitten ollaan menty hänen kyydillään. Autottomana se on ollut ainoa mahdollisuus päästä käymään vähän pidemmällä, Wolscht kertoo.

Pidemmillä retkillä autolla Wolscht kävi myös kesällä Saksasta vierailleen poikaystävän ja ystävien kanssa.

Saksan hälinään verrattuna Muoniosta ja Lapista on löytynyt rauhaa ja kokemus koskemattomasta luonnosta.

– Tämä rauhallisuus täällä on jotain ainutlaatuista. Tuntuu, että olen tullut hetkeksi maailman ääriin.

Alun perin tarkoitus oli, että Muonion keikka kestäisi täydet puoli vuotta. Vapaaehtoisen oli tarkoitus lähteä takaisin lokakuun lopussa, mutta lähtö aikaistuikin kuun alkuun, koska Wolscht sai opiskelupaikan Heidelbergin yliopistosta sosiaalityön maisteriohjelmasta.

Wolschtilta jää nyt valitettavasti näkemättä lumi ja talven pimeys revontulineen. Hän lähtee juuri ennen lumia.

Siksi tänne pitää tulla joskus uudestaan.