Muualta Lapista

Ukkolan sisarusten lapsuuskotiin pääsee vain sukeltamalla 24 metrin syvyyteen – vielä ehdit muistelemaan altaan alle jäänyttä

Ensimmäisessä muistossaan Porttipahtaalta Jenna Simontaival ui tekoaltassa puiden seassa.

Se oli unta.

– Painajaisunesta tutkimuskohteeksi, kahden vuoden ajan pohjatyötä Ylikitisen historian kokoamiseksi tehnyt Jenna sanailee.

Aihe kiinnostaa häntä, sillä hänen sukujuurensa menevät Ylikitiselle ja Porttipahtaan alue on Sattaseniemen paliskunnan jäsenelle tuttua palkista.

Ukkolasta allasevakkoon lähtenyt Hilkka Ukkola opetteli sukeltamaan, koska hänen haaveensa olisi sukeltaa Ukkolan lapsuuskotiin, jonka päällä on 24 metriä vettä. Ukkolan törmä oli korkea, siksi vettä paikalla on paljon. Altaassa olevat puut ja Kitisen monikerroksinen jääkansi vaikeuttavat sukeltamista. Kun kotipaikalle sukeltaminen olisi viimein ollut mahdollista, tuli korona.

– Saatan mie vielä mennä sinne. Voisin sukeltaa sitä poroaitapolkua, mutta kaveri pitäis olla mukana, Hilkka suunnittelee.

Ukkolan sisarukset osallistuivat Ylikitisen historiapiiriin, jossa kerätään tietoa ja muisteluksia Ylikitisen alueella elämisestä ennen Porttipahdan tekoaltaan rakentamista. Altaan alle jäi lännessä Pokan kylän korkeudella sijainnut Laitin kylä ja Ylikitisen alueen taloja.

Historiapiiriin ehtii vielä muistelemaan muun muassa sitä keitä alueella asui ja millaista arki oli, mitä elinkeinoja harjoitettiin sekä tapoja ja tarinoita, sota-aikaa ja savottojen ja altaan rakentamisen aika.

Ukkolan sisarusten muistot osoittavat sen, kuinka erilaisia muistoja alueelta evakkoon joutuneilla on.

Jollekin lähteminen oli helpotus, kun toiset taas eivät olisi koskaan halunneetkaan muuttaa pois

Hetki muistellaan koulunkäyntiä ja sitä kuka kävi koulunsa missäkin. Muistellaan kiusaamista ja sitä kiusattiinko ketään.

Toisia asuntolaan sopeutumisessa helpotti muiden kanssa yhteiset tekemiset, kuten metsällä kulkeminen.

Kannanjurmusta allasevakkoon lähtenyt Mauri Kustula ei ole kokenut joutuneensa allasevakkoon, sillä ennen altaan tuloa hän oli jo ehtinyt olla sotalapsena Ruotsissa, mistä hän palasi puolikielisenä Lohtajalle evakoidun perheensä luoksen.

– En ole koskaan oikein Kannanjurmussa asunutkaan, sillä evakkoaikojen lisäksi asuin koulun asuntolassa ja kun kotiin tuli savottamiehiä, se ei tuntunut kodilta, Mauri sanoo.

Hilkka Ukkola ei olisi koskaan halunnut muuttaa Ukkolasta ja suunnitteli lapsena rakentavansa itselleen asumuksen altaan yläpuolelle.

– Viime kesänä kävin ensimmäistä kertaa Laitissa ja putosin Äärelän kaivoon. Ensi kesänä aion mennä sinne uudestaan.

Jenna Simontaipaleen mielestä nyt on viimeiset hetket koota Porttipahdan alle jääneillä alueilla asuneiden muistot yhteen. Lokan alueelta vastaavaa muistitietoa on koottu jo huomattavat määrät. Porttipahdas on ollut julkisuudessa enimmäkseen Väinö Ukkolan kautta.

Revontuliopiston kurssille ovat tervetulleita Ylikitisellä asuneet, heidän jälkeläisensä, alueella työskennelleet ja kaikki asiasta kiinnostuneet. Kurssilla koottua materiaalia käytetään Jenna Simontaipaleen kirjaprojektissa.

Lisäksi kurssilla koottua materiaalia hyödyntää ylikitisläisten jälkeläinen Viola Ukkola, joka kirjoittaa gradututkimusta Porttipahdan ja Lokan tekoaltaiden ylisukupolvisista vaikutuksista.

Kurssi kokoontuu seuraavan kerran lauantaina 1. helmikuuta kirjastossa. Jotta muisteluista saataisiin mahdollisimman moniäänisiä, mukaan mahtuu vieläkin osallistujia. Kokoontuminen kirjastossa alkaa kello 10.