Muualta Lapista

Huono tuuri ei lannistanut Ilmari Finkeä vuoden 1966 Tunturirallissa – ”Eiköhän me justiin osuttu siihen kiveen”

Auto- ja hevosmiehenäkin kunnostautunut Finke muistelee oman rallihistoriansa hajonneita kilpa-auton osia ja kovaa pakkasta. Maaliin kuitenkin oli päästävä.

Tammikuun lopussa vuonna 1966 ajettiin ensimmäinen Tunturiralli. Kemijärveläinen 82-vuotias Ilmari Finke muistaa sen hyvin, sillä hän oli menossa mukana.

– Ei siitä rallista kyllä hyviä muistoja ole, naurahtaa Finke.

60. juhlavuottaan viettävä Tunturiralli on nykyään viralliselta nimeltään Arctic Lapland Rally. Rovaniemeltä käynnistyvän yli 200 kilometrin pituisen rallimatkan ja 13 erikoiskokeen aikana mennään lujaa sekä lumella että jäällä. Yhteensä reitti on 858 kilometriä.

Finke muistelee, että tammikuun lopussa vuonna 1966 oli kova pakkanen. Rallimatka jatkui Rovaniemeltä kohti Kemijärveä ja Kuumalammen jääradan kautta Pyhätunturille, jossa rakennettiin juuri hotellia. Finken mukaan häntä varoitettiin etukäteen hotellin edessä olevasta maakivestä.

– Eiköhän me justiin osuttu siihen kiveen. Nesteet tuli pihalle, pakkasta oli semmonen 25 - 30 astetta. Pyhäjärvellä oli taloja, niin sieltä hain ämpärillä vettä, panin jäähdyttäjään ja sehän jäätyi kaikki, kertoo Finke.

Kovan onnen kilpailijat ajoivat Pelkosenniemen Essolle, jossa jäähdyttäjää sulateltiin ja rikkoutunut ylävesiletku vaihdettiin uuteen. Aikaa oli kuitenkin jo kulunut kilpailun kannalta liikaa.

– Me oltiin jo ulkona kilpailusta, kun oltiin niin paljon myöhässä. Minä että kierretään koko reitti loppuun, kun tänne on kerta lähdetty. Kierrettiin ne paikat mitä kartta näytti. Rovaniemelle tultiin sitten ja se oli kisa siinä.

Onnetar oli jäänyt kyydistä seuraavankin vuoden ralleista. Finke ja kartanlukija pääsivät Heinuvaaraan saakka jälleen hyytävässä kelissä ja kuutamon paisteessa, kunnes konepellin alta pöllähti savupilvi.

– Lahtelan Heikki tuli hinaamaan meidät Pohjolan Autoon ja minä vaihtaa hilipasin autoon uuden kannentiivisteen. Päästiin taas jatkaan ja silloin piti tuolta Sallan kautta kiertää. Se meni kans silloin taas aivan ajeluksi se homma, päivittelee Finke.

Pikkupojasta asti olen koneiden kans värkännyt.

Sen jälkeen ei Finke enää Tunturiralleihin osallistunut, mutta jäärata- ja mäkiajoja hän edelleen jatkoi. Finke innostui moottoriurheilusta opiskellessaan 16-vuotiaana Saksassa autonasentajaksi. Kipinä autoihin kyti kuitenkin jo aikaisemminkin. Finken ukki piti Kemijärvellä aikoinaan Hämäläisen liikettä, jossa muun muassa myytiin ja korjattiin erilaisia ajoneuvoja, kuten moottoripyöriä.

– Pikkupojasta asti olen koneiden kans värkännyt. Aina kun meille tuli moottoripyöriä myyntiin, oli minun hommia, että aina sain kasata ja koeajaa niitä pihalla että lähteekö käyntiin. Se oli mielenkiintoista, hän kertoo.

Autonasentajaksi valmistumisensa jälkeen Finke palasi Suomeen ja työskenteli ensin ukkinsa liikkeessä ja sen jälkeen jonkun aikaa Pohjolan Autossa.

– Vuonna 1969 oltiin Eevan kanssa lähdössä takaisin Saksaan. Soitin sinne missä olin silloin työharjoittelussa, ja sanottiin että ilman muuta, täällä on töitä, tule vain tänne, Finke kertaa.

Kemijärveltä aukesi kuitenkin samoihin aikoihin asentajan työpaikka. Finke sai paikan ja Saksan reissu sai jäädä. Asentajan töistä hän eläköityi vuonna 2004.

Vauhtilajeista pitävän Finken taskusta löytyy myös raviohjastajan kortti vuodelta 1975. Kertaakaan hän ei ole raveissa kuitenkaan kilpaillut, mutta ajaa Finke osaa. Hän luonnehtii hevosia mukaviksi eläimiksi.

– Niillä on monenlaista luonnetta, kun pääsee niiden kanssa kavereiksi. On ollut lähellä, että ostan hevosen, mutta onneksi en ole ostanut, Finke hymähtää.

Finkeltä kysyttiin haluaisiko hän hypätä tammikuun lopussa Tunturirallin kilpa-auton kyytiin, sillä sellainen olisi mahdollista järjestää. Tarjous ei innostanut, mutta katsomon puolelle hän todennäköisesti lähtee.

– Minä, että ei tartte ruveta hommaamaan ralliauton kyytiin. Kyllä minä tiedän, että ne menee lujaa, Finke nauraa.

Finke on reissannut paljon, mutta Saksan opiskeluvuosia lukuunottamatta hän on asunut koko ikänsä Kemijärvellä.

– Täällä on ollut hyvä olla.