Muualta Lapista
Kittiläläinen Enni Lehtonen ajaa työkseen öljytankkeria Pohjanmerellä: ”Tämä on kutsumus”
Kun Enni Lehtonen, 29, kertoo ammattinsa, se herättää aina kiinnostusta. Tunturi-Lapista katsoen meri on kaukana, ja harva kittiläläinen ajaa työkseen öljytankkeria.
Lehtoselle ammatinvalinta on ollut selvä nuoresta pitäen. Hän kasvoi Turussa, aloitti purjehduksen kuusivuotiaana ja kaavaili jo silloin ryhtyvänsä merikapteeniksi. Suvun menneistä polvista löytyy merenkulkijoita.
– Tämä on kutsumus. En koe, että valitsin sen, vaan se vaan tuli, hän sanoo.
Lehtonen on suorittanut merikapteenitutkinnon ja on tällä hetkellä pätevyydeltään yliperämies. Hän työskentelee perämiehenä neljättä vuotta ja ajaa laivaa, joka kuljettaa öljylasteja Itämerellä ja Pohjanmerellä. Hänen tehtävänään on paitsi ajaa alusta myös vastata lastioperaatioista satamissa.
Merikapteenin tutkinnolla ja riittävällä työkokemuksella voi myöhemmin anoa merikapteenin pätevyyskirjaa, ja Lehtonen arvioi sen omalla kohdallaan tapahtuvan 2,5—3 vuoden päästä.
Tykkään työn mahdollistamasta vapaudesta, vaikka ottaahan se paljon myös. Joka toinen joulu, juhannus ja vappu jää välistä. Enni Lehtonen
Työnsä ohessa Lehtonen suorittaa merenkulun johtamiseen liittyviä maisteriopintoja ja harrastaa ammattimaisesti triathlonia. Hän asuu puolisonsa kanssa Kittilän kirkonkylällä.
Lehtonen lähtee töihin viisi kertaa vuodessa. Työnantaja eli laivavarustamo lennättää hänet Kittilästä työpaikalle sen mukaan, mistä laiva kulloinkin on lähdössä. Joskus lähtöpaikka on Porvoon Kilpilahti, joskus Amsterdam tai Rotterdam Hollannissa tai Antwerpen Belgiassa.
Työjakso laivalla kestää kuusi viikkoa kerrallaan, ja sen jälkeen Lehtonen on vapaalla kotona kuusi viikkoa. Lomia ei ole.
Lehtosella on vakituinen vaihtopari, jonka kanssa hän vuorottelee perämiehen tehtävässä. Vaihto tehdään silloin, kun laiva on satamassa, ja aikataulu tarkentuu aina laivan saapumisen mukaan.
– Tykkään työn mahdollistamasta vapaudesta, vaikka ottaahan se paljon myös. Joka toinen joulu, juhannus ja vappu jää välistä, ja elämä pitää muutenkin suunnitella sen mukaan, Lehtonen sanoo.
Lehtosen työnantajalla on kuusi laivaa, mutta viimeiset kolme vuotta hän on tehnyt töitä samalla aluksella, noin 155 metriä pitkällä tankkerilla. Laivassa on pääosin suomalainen, noin 18 hengen miehistö.
Öljytankkeri seilaa Itämerellä ja Pohjanmerellä Alankomaiden ja Belgian lisäksi satunnaisesti myös muun muassa Iso-Britanniaan, Viroon ja Norjaan kuljettaen noin 16 000 tonnin lastia. Matka Porvoosta esimerkiksi Hollantiin kestää 6—7 päivää.
– Euroopan-reissu on reilun parin viikon reissu, Lehtonen sanoo.
On syysmyrskyt ja talvimyrskyt ja jäätä, jos on jäätalvi. On aallokkoa, sumua, kaikkea mahdollista. Enni Lehtonen
Satamassa viivytään noin vuorokausi. Vapaa-ajan maissa Lehtonen käyttää yleensä juoksulenkkiin, ruokaostoksiin tai uimiseen — uinti on yksi triathlonin lajeista, ja laivassa sitä ei voi harjoitella.
Aluksella on kolme perämiestä, jotka ajavat laivaa. He vuorottelevat neljän tunnin vuoroissa niin, että ajamista on neljä tuntia ja vapaata kahdeksan. Lehtonen on työvuorossa yleensä aamuneljästä aamukahdeksaan ja iltapäivällä kello 16—20.
Laivan ajamisen lisäksi työtehtäviin kuuluu muitakin ”juoksevia” tehtäviä, viikkotarkastuksia ja paljon erilaisia raportointi- ja muita paperitöitä.
Aamuvuoron jälkeen Lehtonen yleensä menee nukkumaan hyttiinsä, ja iltapäivällä kun hän herää, alkaakin pian toinen vuoro. Illalla töiden jälkeen hän menee usein salille, syö ja nukkuu muutaman tunnin ennen aamuyön vuoroaan.
– Olen yrittänyt, että siinä välissä olisi pitempi yöuni, mutta se ei toimi, hän kertoo.
Kotona hän pyrkii kääntämään rytminsä takaisin normaaliin päivärytmiin.
Työ laivalla on varsin yksinäistä. Perämiehellä on ajovuorossaan yksi alainen vahtimiehenä ja usein myös harjoittelijoita, mutta vapaalla päivä menee pitkälti nukkuessa eikä päivävuorolaisten kanssa ehdi viettää aikaa.
– Joskus on paljon ajatuksille aikaa, Lehtonen sanoo.
Työvuoron haastavuus on paljolti kiinni säästä.
– On syysmyrskyt ja talvimyrskyt ja jäätä, jos on jäätalvi. On aallokkoa, sumua, kaikkea mahdollista. Jos ollaan Tanskan salmissa, sumu on haastava, kun on paljon liikennettä, Lehtonen sanoo.
Merisairaudesta ammattimiehistö ei huonossakaan säässä kärsi, mutta jos myrsky kestää useita päiviä, se hankaloittaa nukkumista ja väsymys voi alkaa näkyä.
Uran alussa oli perustytöttelyä, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana siinä on tapahtunut muutos. Enni Lehtonen
Kauniitakin päiviä matkalle kuitenkin sattuu, ja Lehtosta viehättävät erityisesti auringonnousut ja -laskut.
Laivaa ajetaan yleensä autopilotilla, eli automaattinen järjestelmä huolehtii ohjaamisesta. Laiva on kuitenkin esimerkiksi aina käännettävä käsin, ja käsin ohjaamista tarvitaan Lehtosen mukaan myös hankalissa sääoloissa sekä silloin, kun laivalla ajetaan erityisen hitaasti. Laivan normaali kulkuvauhti on noin 11,5 solmua eli noin 21 kilometriä tunnissa.
Katso videolta, miltä komentosillalla näyttää aallokossa:
Video: Enni Lehtonen
Komentosillalla seurataan tarkasti monitoreja ja karttajärjestelmää ja kuunnellaan radioliikennettä.
Lehtonen on oman tehtävänsä ohessa laivan turvallisuusvastaava ja huolehtii esimerkiksi pelastuslauttojen ja -veneiden viikoittaisesta sekä pelastusliivien ja -pukujen kuukausittaisista tarkastuksista. Hän on myös ympäristöupseeri ja tekee satamaan ilmoituksen siitä, kuinka paljon jätteitä laiva on sinne jättämässä, ja laatii tästä myös tarvittavat raportit.
Lisäksi hän muun muassa pitää kirjaa kiinnitysköysien käyttökerroista, sillä köydet pitää vaihtaa, kun niiden maksimikäyttötunnit tulevat täyteen.
Lehtonen työskentelee naisena miesvaltaisella alalla, muttei koe tulleensa kohdelluksi eri tavalla kuin miehet.
– Uran alussa oli perustytöttelyä, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana siinä on tapahtunut muutos, hän sanoo.
Vanhempaa ikäpolvea on eläköitynyt ja miehistön keski-ikä laskenut.
Lehtonen pitää hienona myös sitä, että Suomessa koulutus takaa pätevyyden.
– Kun katsotaan, että olet kykenevä, sitä ei enää kyseenalaisteta.
Asiassa auttaa myös se, että merillä hierarkkisuus on tärkeää ja asema ratkaisee. Lehtosen mukaan tämä tarkoittaa myös sitä, että vastuut ovat selvät.
Hänen omassa työpaikassaan naisia on kaikilla tasoilla, myös päällikköinä.
Ammattitaitoa pidetään yllä jatkuvasti. Uusia säädöksiä ja määräyksiä tulee koko ajan. Merimiespassin on oltava voimassa, ja lääkärintarkastuksessa on käytävä kahden vuoden välein — työnantaja lennätti Lehtosen Helsinkiin lääkärintarkastukseen haastattelua edeltävänä päivänä. Pätevyyskirjat vanhenevat viidessä vuodessa. Ne pysyvät voimassa, jos tietty merillä oloaika täyttyy.
– Savusukellus- ja paloturvallisuuskurssit, radioluvat... Kaikki, mihin voi tulla muutoksia viiden vuoden välein, on uusittava, Lehtonen sanoo.
Käytännössä se tarkoittaa yleensä 1—3 päivän kurssia paperitöineen.
– Sillä pidetään huolta, että osaamista on. Vastuu on suuri.
Kuuden viikon vapaillaan Lehtonen keskittyy urheiluun. Hän kisasi aiemmin purjehduksessa ja saavutti MM-pronssia, mutta Kittilään muuton jälkeen laji on ollut tauolla. Tilalle on tullut voimallisesti triathlon.
– Triathlonia niin paljon kuin amatööri voi harrastaa, hän sanoo.
Merillä ollessa harjoittelu keskittyy laivan kuntosalille, mutta kotona lajivalikoima monipuolistuu ja Lehtonen käy harjoittelemassa myös yhdessä muiden Kittilän triathlonkoululaisten kanssa.
Kilpailemisen Lehtonen aloitti viime vuonna, ja tulosta syntyi. Hän sijoittui Levi Extreme Triathlon -kilpailussa kolmanneksi ja oli omassa ikäluokassaan Finntriathlon Vierumäki -kisan viides. Kaldoaivi Ultra Trail -polkujuoksukilpailussa hän sijoittui 18 kilometrillä neljänneksi.
Tämän vuoden tavoitteet liittyvät Ironman-kisaan sekä lajin SM-kisoihin.
Lehtosta valmentaa kittiläläinen Juuso Laitinen.