Paikallisuutiset

Pakoa arjesta tai mukavaa ajanvietettä? Miten vain, mutta retropelit kiinnostivat kovasti - Katso, mitä Hugo-peikko tokaisi peli päätteeksi

Ennen vuodenvaihdetta Hetan liikuntahallilla uppouduttiin vanhojen videopelikoneiden ja niiden pelien maailmaan.

Henri Saarinen on rohkeasti haastanut Sega Rallyssa itsensä pelimaestro Mihku Näkkäläjärven, vaikka kertoo vasta edellispäivänä testanneensa peliä ensimmäisen kerran kymmenisen minuutin ajan.

Kotona omien pelien parissa Saariselle kuluu aikaa jonkin verran, mutta Vanhojen pelikoneiden näyttely -tapahtumassa hän pääsee kokeilemaan myös vanhempia pelejä. Aiemmin Saarinen on päässyt pelaamaan Näkkäläjärven aarteilla kymmenvuotiaana, eikä hänen kotona pelaamansakaan pelit sieltä nuorimmasta päästä ole vaan parinkymmenen vuoden takaa.

– Kuhan pelit on hyviä, se on pääasia.

Saarinen pelailee milloin vain, mitään varsinaista syytä pelaamiselle ei tarvitse. Ehkä silloin, jos on vähän tylsää, pelikapulaan tarttuu hanakammin. Ajanvietteenä pelaaminen on hänen mielestään oikein hyvää tekemistä.

Sekään ei harmita, että Näkkäläjärvi voittaa pelin. Voittaja itse toteaa, että hyvältä tuntuu, mutta myöntää auliisti kotikenttäedun olevan valtaisa: hän on ajanut rallia aika paljon.

Saarisella edes syke ei kuulemma päässyt nousemaan.

On käynyt Ihan turisteja, jotka oli lukenu netistä, että täälä on tämmönen.

Huikea menestys! Yhteensä Vanhojen videopelikoneiden näyttelyssä kävi Hetan liikuntahallilla joulun väliviikon viikonvaihteessa 28. ja 29. joulukuuta noin 250 ihmistä. Osa kävi molempina päivinä, ja osa harmitteli sunnuntaina, kun ei ollut ymmärtänyt tulla käydä lauantainakin.

Mihku Näkkäläjärven ja Juho Similän järjestämässä tapahtumassa oli mukana reippaat 30 pelikonetta kuudelta ensimmäiseltä pelikonesukupolvelta. Näyttely kiinnosti enontekiöläisiä kovasti, mutta heidän lisäkseen paikalle löysi ulkopaikkakuntalaisia.

– On käynyt Ihan turisteja, jotka oli lukenu netistä, että täälä on tämmönen, Näkkäläjärvi sanoo.

Jos näyttely ja pelien pelaaminen oli herättänyt lasten mielenkiinnon, niin Näkkäläjärven mukaan suurin kävijäkunta löytyi silti nuorten ja nuorten aikuisten joukosta. Mitään entisten nuorten kerhoa tapahtumasta ei kuitenkaan tullut, vaikka kyllä liikuntahallilla käytiin myös fiilistelemässä entisiä aikoja ja vanhoja pelejä.

Pitkät pöydät notkuivat pelikoneista ja suurista näytöistä, ja näyttely veikin tilaa puolet Hetan liikuntahallista.

– Kyllä meillä tapahtumaa edeltävä perjantai aika tarkoin näitten laittamiseen meni, Näkkäläjärvi kertoo.

Valmistelu kuitenkin aloitettiin jo viikkoja etukäteen. Näkkäläjärvi on aiemmin pystyttänyt näyttelyn useaan otteeseen, muun muassa Oulun Vectorama-pelitapahtumassa.

– Mie olen ollu sielä jo viis kertaa, ja Juho on ollu kaks kertaa matkassa. Ens kesänä tullee paussi, ettei mennä sinne ennää, Näkkäjärvi kertoo.

Kyllä se vähä tuli selkärangasta ja vanhasta muistista.

Matti Vuontissalmi on pelaamassa tyttärensä Ainin kanssa Pongia näyttelyn vanhimmalla pelikoneella. Tasohyppelypeli Giana Sisters oli aikoinaan yksi Vuontissalmen mielipeleistä, ja sitäkin hän on päässyt näyttelyssä kokeilemaan.

– Kyllä se vähä tuli selkärangasta ja vanhasta muistista, Vuontissalmi myöntää.

Pongin Vuontissalmi uskoo olleen aika ihmeellinen vuonna 1977 pelin tullessa markkinoille.

Vuontissalmen perhe on tullut käymään Enontekiöllä joulunvietossa, ja pelinäyttelyynkin he saapuivat isommalla sakilla. Mukana on Vuontissalmen vaimo Anne, heidän lapsensa, Annen veli Jouni Vuontisjärvi lapsineen sekä Annen ja Jounin äiti Leena Vuontisjärvi. Edellispäivä on vietetty mäenlaskussa, ja ennen peleihin tuloa he ovat käyneet liikuntahallin takana olevassa kaukalossa luistelemassa.

– Nyt saatiin vähän niin kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, Vuontissalmi sanoo.

Lapsien lempparipeliksi paljastuu, mikäpäs muu kuin Super Maria Bros, jota he ovat aikaisemminkin pelanneet.

Vuontissalmi on kokeillut peliä myös, samoin Duck Hunt -ammuntapeliä. Hän ei kuitenknaan pelejä kovin vakavasti ota, ja olokin säilyy aivan rauhallisena niitä pelatessa.

VIDEO: Matti ja Aini Vuontissalmi pelasivat näyttelyn vanhinta peliä Pongia.

Kuvaus: Katja Keskitalo

Joillekin pelaaminen voi olla myös eskapismia arjesta.

Miikka Niska, Ada-Maria Rantatalo ja Tuija Rantatalo ovat lähteneet pelinäyttelyyn Palojoensuusta.

– On täällä niitä pelejä, mitä on ittelä tullu penskana pelattua, sanoo Niska, mutta osa on tuttuja vain videoista tai valokuvista.

Niska kertoo olleensa lapsena kova pelaamaan ja harrastaa pelaamista edelleenkin. Hän myös opiskelee alaa.

Niskan mukaan pelaaminen ei ole mitenkään mielenlaadusta kiinni, vaan pelata voi "kaikilla tuulilla". Oikein kipeänä ollessaan hänkään ei sentään ohjaimeen tartu.

– Joillekin pelaaminen voi olla myös eskapismia arjesta, Niska uskoo.

Hän on tapahtumaan tyytyväinen ja pannut merkille, että paikalla on paljon nuorempaakin väkeä, jonka mielestä tuntuu myös olevan mukavaa pelailla.

Niska ja Ada-Maria Rantatalo asuvat Oulussa, eri osoitteissa kylläkin, mutta vierailevat toistensa luona paljon. Meneekö Ada-Maria joskus hermot, kun Miikka melko paljon pelailee?

– Vähän, joo, vois kai sitä muutakin tehä, myöntää Ada-Maria.

Se oli ihan hauska, että lapset yhessä pelasivat.

Tuija Rantatalo ei paljon pelaile tai ole koskaan pelaillut ja nauraa, että alkaessaan kokeilemaan tyttärensä Ada-Marian kanssa Hugo-peliä tämäkin koitti pelata ohjain väärinpäin. Naurattaa asia Ada-Mariaakin, vaikka samaan hengenvetoon hän huomauttaa, että Hugokin tuntuu hankalalta, kun se on niin hidas nykypeleihin verrattuna.

Ennen vanhaan pelaaminen oli muutenkin erilaista. Kun lapset alkoivat pelata pelejä, äiti sai olla rauhassa kotona, koska puhelinlinja oli varattu pelaamiselle.

Ada-Marialle pelaaminen ei tosin ole kovinkaan tärkeää ollut, vain yksi ajanviete muiden joukossa. Nykyään hänellä on vain muutama peli puhelimessa, joita voi harvakseltaan pelata.

Lapsena Ada-Maria saattoi perheen muiden lasten kanssa yhdessä pelata vaikka Simsiä niin, että yksi pelasi ja toiset katsoivat, vuoroa vaihdellen.

– Se oli ihan hauska, että lapset yhessä pelasivat, sanoo Tuija-äitikin.

Rantataloilla oli muitakin pelejä.

– Korpuilla, semmosissa mustissa lätkissä, muistakko, kysyy Rantatalo tyttäreltään.

Oikein sopiva kysymys retropelien näyttelyssä, vai mitä?

VIDEO: Hugo-peikko seikkaili aikoinaan myös televisiossa, ja sitä pääsi pelaamaan, jos omisti puhelimen, jossa oli näppäimet. ”Nunnasesta ei voinut osallistua, ko puhelimessa oli kiekko”, nauraa Mihku Näkkäläjärvi. Mutta muistatko, mitä Hugo sanoi pelin päätteeksi?

Kuvaus: Katja Keskitalo