Muualta Lapista

Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio jatkaa työtään: ”Jokaista kuunnellaan - ja niin paljon kuin hän vain haluaa kertoa”

– Kuulemiset ovat yleensä aika herkkiä tilanteita. Aika usein siellä itketään. Usein esille nousee yllättävän samankaltaisia teemoja, vaikkapa kielenmenetykseen liittyviä asioita, sanoo komission sihteeristön esihenkilö Ulla Aikio-Puoskari.

Valtioneuvosto on päättänyt jatkaa Saamelaisten totuus- ja sovintokomission työtä. Komission ainutlaatuinen työ vaatii aikaa toteutuakseen kunnolla.

Komission työtä jatketaan pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaisesti 31. joulukuuta 2025 asti.

– Alku tuntui kamalalta. Alkuvaiheessa komissaareja erosi ja pääsihteerikään ei meillä viihtynyt. Se alku tuntui kertakaikkiaan kamalalta ja mietin, että mikä tästä oikein tulee, sanoo totuus- ja sovintokomission puheenjohtaja Hannele Pokka.

Alkuvaikeuksien jälkeen komission työ on lähtenyt sujumaan hyvin ja näyttää siltä, että se on saanut myös saamelaisten luottamuksen. Kun aikaa on nyt vierähtänyt alkutaipaleesta, niin on Pokka ehtinyt sulatella asioita ja hän on sinut komission alkukangertelujen suhteen:

– Kuinkapa muuten olisi voinut ollakaan, kuin että asiat kriisiytyivät heti alussa.

– Sehän oikeastaan kuuluu tähän valtion ja saamelaisten väleihin, että eihän sitä ilman kriisiä selvitä alkuun. Siinä tuli selväksi se syvä epäluottamus, mitä saamelaiset kokevat valtiota ja viranomaisia kohtaan. Komission olemassaoloa ja tarkoitusta pohdittiin sitten yhdessä valtion, Saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen kesken, työtä päätettiin jatkaa ja palaute saamelaisten taholta on ollut kannustavaa, toteaa Pokka.

Myös komission sihteeristön esihenkilö Ulla Aikio-Puoskari on luottavaisin mielin komission toiminnan suhteen:

– Alussa oli kriisiaikaa, mutta nyt työ on edennyt ja tämä aika on jo ihan toisenlaista. Sen voin vakuuttaa, että meillä on tosi hyvä henki tässä komissiossa ja komissaarien sekä sihteeristön kesken.

Puheenjohtaja Hannele Pokka sanoo, että komission yksi tehtävä on selvittää historiallinen ja nykyinen epäoikeudenmukainen ja vääräkin kohtelu, mitä valtio ja viranomaiset ovat kohdistaneet saamelaisiin.

– Tämä tapahtuu kuulemalla. Eli meidän ensimmäinen työ ja isoin työ tällä hetkellä on se, että olemme avanneet ovet, niinsanotusti. Olemme varanneet aikaa siihen, että ihmiset saavat tulla kertomaan mitä he haluavat kertoa. Emmekä me ovella kysy, että oletko saamelainen, vai mikä sinä olet. Lähtökohta on se, että jos ihminen haluaa tulla kertomaan, niin me varmasti kuuntelemme.

– Kuuleminen on nyt ykkösjuttu, mutta toisena tärkeänä asiana tässä rinnalla kulkee selvitykset. Me olemme tilanneet erillisselvityksiä tutkijoilta, kaiken kaikkiaan toistakymmentä kappaletta. Siellä on mukana historiaa ja erikseen inarinsaamelaisten sekä kolttasaamelaisten asioita. Mukana on myös elinkeinoasioita, nykyisiä maankäyttöpaineita ja tietysti myös koulu- ja asuntola-asioita, joista on paljon keskusteltu julkisuudessa, Pokka kertoo.

– Meidän toimeksiantoon kuuluu myös se, että meidän täytyy tehdä valtaväestölle enemmän tunnetuksi sitä, mitä saamelaiset oikein ovat ja mistä silloin puhutaan, kun puhutaan Suomen saamelaisista, sanoo komission puheenjohtaja Hannele Pokka.

Pokan mukaan komission täytyy jalkautua myös saamelaisalueen ulkopuolelle, koska suurin osa saamelaisista asuu jo muualla kuin pohjoisissa kunnissa. Helsinkiä ei voi sivuuttaa, eikä myöskään muita suuria kaupunkeja, kuten vaikkapa Oulua, Tamperetta ja Turkua.

– Neljäntenä asiana tulee sitten, ainakin minun näkökulmasta, isoin ja haastavin vaihe, eli se, että tästä täytyy kirjoittaa raportti ja tehdä ehdotukset Suomen valtiolle. Tämä varmasti vaatii meiltä paljon keskustelua keskenämme, että mitä me tulemme esittämään.

Pokan mukaan juuri tähän asiaan liittyvät myös komission takkuiset alkuvaiheet:

– Siinähän se suuri epäilys syntyi, että tekeekö valtio mitään, ja sanottiin, että kun se niin monesti on luvannut, mutta jättänyt sitten tekemättä tai tehnyt ihan toisin kuin oli puhe. En yhtään kiellä sitä, etteikö tämä haastava harjoitus ole komissiolle, kun tähän vaiheeseen tullaan, hän pohtii.

– Me kuuntelemme ihmisiä niin paljon kuin he ovat valmiita kertomaan. Ja voimme kuunnella monta kertaa. Jos joku on käynyt yksilökuulemisessa, mutta sen jälkeen huomaa, että vielä heräsi uusia ajatuksia tai jotain jäi sanomatta, niin hän voi sopia uuden ajan tai viestittää kirjallisesti, kertoi komission tiedotustilaisuudessa Inarissa mukana ollut komission sihteeristöön kuuluva suunnittelija Aslak Uula Länsman.

Hän lisää, että toki on mahdotonta odottaakaan, että ihminen pystyisi yhdessä kuulemisessa kertomaan aivan kaiken mitä haluaa.

– Kuulemisiin menee aikaa ja sen vuoksikin on hyvä, että komissio sai lisäaikaa. Tässä täytyy mennä ihmisten tarpeiden mukaan, eikä hallinnon tarpeiden mukaan, sanoo Aslak Uula Länsman.

– Komissio puhuu nimenomaan kuulemisista. Me käytämme määrätietoisesti kuulemis-sanaa, eli kyse ei ole haastatteluista. Kuuleminen on sitä, että me emme vaadi ihmiseltä mitään, emmekä halua mitään, hän itse kertoo mitä haluaa kertoa, sanoo komissaari, arkkipiispa emeritus Kari Mäkinen.

Tiedotustilaisuudessa kysyttiin, onko kuulemistilaisuus niin ehdoton tilanne käytännössä, että siellä komissaarit välttävät kaikkea kysymistä, ettei syntyisi haastattelutilannetta.

– Emmehän me varmaan ilmeettöminä siellä ole, kyllä siinä sellaista normaalia ihmisten vuorovaikutusta on. Sellaiseen kuulemiseen ei voi kuitenkaan lähteä, että komission edustaja istuu paperi kädessä ja toteaa, että kerroppa nyt näistä ja näistä teemoista, sanoi Hannele Pokka.

– Ihmiset ovat erilaisia ja siksi kuulemistilanteetkin voivat olla hieman erilaisia. Kun kertojan puhe loppuu, niin joskus voi olla paikallaan esittää vielä kysymyksiä hänelle ja tunnustella ja kysellä, että mitä vielä haluaisitkaan sanoa, kertoi Ulla Aikio-Puoskari.

– Ihmiset haluavat kertoa paljon omalla nimellä. Tietysti on heitäkin, jotka haluavat, että heidän nimensä ei tule esille ja silloin haastattelu annetaan anonyymisti. Toki kaikkien henkilötiedot otetaan muistiin, jotta tiedetään ketkä ovat kuulemisissa käyneet, sanoo Hannele Pokka.

– Moni haluaa nimensä esille, on komissaari, poronhoitaja, yrittäjä Heikki Paltto huomannut.

Komission ensimmäistä erillisselvitystä laativa emeritusprofessori Veli-Pekka Lehtola on myös huomannut, että moni saamelainen haluaa kertomuksensa julki omalla nimellään.

–Se on ymmärrettävää, että moni kuultava sanoo, että hänen nimensä täytyy ehdottomasti mainita, koska tämä on hänen tietoutta. He oikein painottavat, että kertojan nimeä ei saa häivyttää pois, koska tämä on hänen antamaa tietoa, ja ilman nimeä olevassa kertomuksessa ei olisi mitään järkeä, sanoo Lehtola.

– Kuulemiset ovat yleensä aika herkkiä tilanteita. Aika usein siellä itketään. Usein esille nousee yllättävän samankaltaisia teemoja, vaikkapa kielenmenetykseen liittyviä asioita, sanoo Ulla Aikio-Puoskari.

Hannele Pokka sanoo, että yllättävän moni puhuu ensimmäistä kertaa ääneen jostakin vaikeasta asiasta juuri komissiolle. Moni saamelainen on saattanut vaieta elämänsä kipupisteistä aina, eikä ole kertonut niistä edes omalle perheelleen.

–Voi olla niinkin, että vieraalle, vaikkapa nyt komissiolle, on helpompi puhua kuin kovin tutulle ihmiselle. Paljon puhutaan vaikeista asioista, mutta täytyy sanoa, että ei kaikki ole aina mennyt huonosti, vaikka asiat hankalia ovatkin. Saamelaiset ovat myös hyviä selviytyjiä, ja jotkut kertovat, kuinka asioista on aina vaan koitettu mennä eteenpäin.

Totuus- ja sovintokomission rinnalla toimii koko ajan psykososiaalinen tuki, jota tarjotaan kaikille saamelaisille koko Suomessa sekä etä- että lähipalveluna.

– Ihminen voi tarvita purkukeskustelua sen jälkeen, kun on osallistunut kuulemiseen, ja silloin hän saa psykososiaalista tukea suomen kielellä tai saamen kielellä. Ja voi olla niinkin, että aiheet ovat niin kipeitä, että ihminen haluaa ensin keskustella psykososiaalisen tuen kanssa ennen kuin tulee komission kuulemiseen, sanoo Pokka.

Komission tiedotustilaisuudessa sihteeristöllä, komissaareilla ja emeritusprofessori Veli-Pekka Lehtolalla tuntui olevan yhteinen käsitys siitä, että komission on hyvä julkaista raportteja vähitellen ja sitä mukaa kun niitä saadaan valmiiksi. Maailmalta löytyy varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka joku totuus- ja sovintokomissio on työnsä päätteeksi julkaissut raportteja kymmenen kilon painon edestä ja tällaiset epäinhimillisen paksut raportit lopulta vain pölyttyvät omaan mahdottomuuteensa.

– Psykososiaaliseen tukeen saa olla yhteydessä hyvin matalalla kynnyksellä. Ei niiden asioiden tarvitse olla suuria, vaan toivomme, että hyvin pienissäkin asioissa meihin oltaisiin yhteydessä, kertoi saamelaisen psykososiaalisen tuen yksikön hankejohtaja, lääkäri Heidi Eriksen.

Kun Sipilän hallituksen aikana ryhdyttiin puhumaan saamelaisen totuus- ja sovintoprosessista, niin silloin saamelaisten taholta tuotiin nopeasti esille, että tarvitaan myös psykososiaalista tukea.

– Saamelaiset viestittivät, että komission työ on kestävällä pohjalla vain, jos tarjolla on omakielistä ja kulttuurin mukaista psykososiaalista tukea koko komission työn ajan.

Psykososiaalinen tuki on perustettu tukemaan totuus- ja sovintokomissiota, mutta Eriksen huomautti, että heihin voi olla yhteydessä, vaikka ei osallistuisi kuulemisiin.

– Ymmärrämme hyvin, että nämä asiat, joiden vuoksi komissio on perustettu, ulottuvat hyvin laajalle saamelaiseen yhteiskuntaan. Tämä tuki on tarkoitettu kaikille, jotka tarvitsevat saamelaiskulttuurin huomioivaa psykososiaalisen tuen tukea ja hoitoa, saamen kielillä tai suomeksi.

Eriksen sanoi, että jos tarvitsee komission kuulemisen jälkeen purkukeskustelua psykososiaalisen tuen kanssa, niin se tapahtuu hyvin matalalla kynnyksellä, eikä keskustelusta tule automaattisesti kirjausta psykiatrian lehdelle. Toki voi olla niinkin, että keskustelun aikana voidaan huomata, että ehkä on syytä aloittaa hoidollinen näkökulma.

– Tämä on asia, mistä päätetään yhdessä. Tukea on tarjolla myös komission työn jälkeen, sillä tarvehan ei lopu sillä hetkellä, kun komission työ loppuu. On perustettu myös kansallinen palvelunumero. Se ei ole varsinainen päivystysyksikkö, mutta numeroon vastataan arkipäivisin, kertoi lääkäri Heidi Eriksen.

Me emme puhu vain historiassa tapahtuneista vääryyksistä, tai pelkästään kielestä ja kulttuurista. Esille nostetaan myös saamelaisiin liittyvät tämän päivän kovat asiat, kuten teolliset maankäyttöhankkeet, sanoo puheenjohtaja Hannele Pokka.