Ihmiset

Mielipidekirjoitus: Pidetään toisistamme huolta — Irtokoiran hyökkäys Kittilässä haavoitti perheen koiraa

Haluaisin kehottaa tarkkuuteen koirien hallinnassa. Kesäkuinen sunnuntai-ilta sai karmean käänteen, kun irti päässyt jämtlanninpystykorva uros hyökkäsi rivitaloalueella narussa kiinni olevan perhekoiran kimppuun. Hyökkäyksen kohteeksi joutui viisivuotias Rokka-koira, joka sai puremavammoja. Myös väliin mennyt omistaja sai ruhjeita.

29. kesäkuuta Rokka oli kiinnitettynä naruun taajamassa sijaitsevalla rauhallisella rivitaloalueella vanhempieni pihalla, kun irtokoira tuli pihallemme ja hyökkäsi koiramme kimppuun. Koirani ei ehtinyt huomata selän takaa lähestyvää vapaana ollutta koiraa. Onneksi olin itsekin pihalla – juoksin väliin, mutta koira oli nopeampi ja sai hampaansa Rokan takajalkaan. Olin koirien välissä ja yritin saada irtokoiran kaulasta kiinni, mutta sillä ei ollut pantaa, johon tarttua. Kaaduin itsekin siinä rytäkässä, ja olin puoliksi koiran alla. En tuntenut kipua siinä hetkessä, mutta ilmeisesti Rokan päälle hyökänneen koiran kynnet tekivät kylkeeni viiden senttimetrin viillon.

Olin voimaton, huusin apua ja olin varma, että Rokka ei selviä tästä. Isäni oli sisällä ja kuuli avunhuudot. Hän sai tilanteen hallintaan, ja ison koiran irti Rokasta. Rokka saatiin sisälle turvaan, mutta koira jäi pyörimään pihapiiriin. Soitin koiran omistajalle – hän oli reissussa, ja sanoi jonkun tulevan sen hakemaan. Kävin sisällä tarkistamassa Rokan ja sen vasemmasta takajalasta vuosi verta. Soitin päivystävälle eläinlääkärille ja hän pyysi meidät Enontekiön vastaanotolle. Jämtlanninpystykorva oli edelleen pihapiirissä, enkä uskaltanut lähteä viemään Rokkaa autoon. Soitin hätäkeskukseen, jos Kittilän poliisi voisi käydä noutamassa koiran pois.

Omistajalta tuli hetken päästä tekstiviesti, että koira on kotona. Siskoni ja hänen miehensä lähtivät viemään meitä Enontekiölle. Koko kroppani tärisi, enkä pystynyt itse ajamaan autoa. Enontekiöllä meidät otti vastaan nuori, lempeä eläinlääkäri Tuuli Autio. Hänen ammattitaitonsa sai minutkin rauhoittumaan hetkeksi.

Rokka nukutettiin ja sen karvat ajeltiin. Rokan vasempaan takajalkaan oli tullut kolme puremaa, joista yksi jouduttiin tikkaamaan ja kahteen syvään haavaan asetettiin dreenit. Dreeni on lääketieteessä käytettävä putki, jonka avulla kehon eritteet, kuten kudosneste, saadaan valumaan pois esimerkiksi onteloituneista haavoista.

En halua lietsoa vihaa, vaan muistuttaa kaikkia koiranomistajia heidän vastuustaan.

Toimenpide kesti kolmisen tuntia, ja sain olla koko ajan Rokan vieressä seuraamassa sen vointia. Tikkien ja dreenien asennuksen jälkeen jalka suojattiin siteillä, ja Rokkaa alettiin herättelemään. Herätessään se ulisi kivusta, eikä se pystynyt varaamaan jalalle painoa. Olin kauhuissani, kun jouduin katsomaan virkeää ja iloista koiraani siinä kunnossa. Eläinlääkäri sanoi, että dreenit sen jalassa voivat aluksi tuntua vieraalta ja ne voivat aiheuttaa koirassa hämmennystä.

Saimme mukaamme kolme kertaa päivässä annettavat antibiootit sekä kipulääkkeet. Kotiuduimme maanantaiaamuna viideltä, ja kävin samana aamuna ottamassa itselleni jäykkäkouristusrokotteen Kittilän terveyskeskuksessa. En nukkunut tuona yönä ollenkaan.

Rokan haavojen puhdistus ja hoito tapahtui aamuin sekä illoin. Siteitä piti vaihtaa kahden päivän ajan, ja haavoja suihkuttelin haalealla vedellä. Lisäksi ostin lasten housuja suojaamaan haavoja. Rokka joutui pitämään kauluria. Kymmenen kilometrin lenkit vaihtuivat varovaisiin pissareissuihin pihalla. Enkä uskaltanut mennä Rokan kanssa ulos ilman kättä pidempää. Nukuin Rokan kanssa lattialla, kun se ei uskaltanut mennä makuuasentoon, ja ylösnouseminen teki kipeää. Ensimmäiset kolme yötä nukuimme katkonaisia pätkiä.

Kolmen päivän kuluttua dreenit poistettiin Kittilän eläinlääkärillä, ja aloin näkemään Rokassa paranemisen merkkejä. Kittilän eläinlääkäri Päivi Puustjärvi antoi neuvoja ja hoiti Rokkaa niin, ettei se reagoinut dreenien eikä tikkien poistoon mitenkään. Irtokoiran omistajaan oli hankaluuksia saada yhteyttä, ja ensimmäinen puhelu koiranomistajalta saapui keskiviikkona. Kolme päivää tapahtuman jälkeen. Puhelu sujui hyvässä hengessä ja hän kertoi, miten koira oli päässyt irralleen. Se oli inhimillinen vahinko.

Koira ei ollut ennen näyttänyt aggressiivisuutta muita koiria kohtaan, mutta omistaja lupasi olla koirankouluttajaan yhteydessä ja selvittää syyn koiran käytökselle. Sain tapahtuneesta korvaukset vakuutusyhtiöltä – olisin kuitenkin valmis maksamaan siitä, jos tapahtuneen saisi tapahtumattomaksi. Se on jättänyt henkiset arvet. Lenkille mennessäni mietin mitä teen, jos kohtaan irtokoiran, ja osaanko suojella koiraani. Jos kuulen lenkillä koiran haukuntaa vatsassani muljahtaa. Uniini on tuo koira tullut monet kerrat. Olen pikkutytöstä asti rakastanut koiria, nyt pelkään niitä. En koskaan enää jätä Rokkaa yksin pihalle kiinni, ja mietin yhä, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme olleet kahdestaan lenkillä – eikä kukaan olisi päässyt auttamaan.

Tapaus on saatu selvitettyä irtokoiran omistajien kanssa asiallisesti – en halua lietsoa vihaa, vaan muistuttaa kaikkia koiranomistajia heidän vastuustaan. Koirat ovat eläimiä, ja irti päästessään ne voivat aiheuttaa vakavaa vahinkoa. Vahinkoja sattuu, mutta omistajana olet aina vastuussa lemmikkisi tekemisistä.

Tarkistakaa välineet, joilla ulkoilutatte koiraa sekä aidat, joissa ne oleskelevat. Haluan myös muistuttaa, että omistajan läsnä ollessa koira voi olla kuin enkeli, mutta irti päästessään kukaan ei voi sadan prosentin varmuudella sanoa, että oma koira ei ikinä olisi kenellekään ilkeä. Ja jos koirasi aiheuttaa vahinkoa muille, pidä yhteyttä, tarjoa empatiaa ja kanna omistajan vastuu.

Olen saanut muilta mieltä lämmittäviä viestejä sekä neuvoja miten suojautua jatkossa. Olen tilannut koirasumutteen irtokoirien varalle, ja hankinnassa on Rokalle oma aitaus, jossa se voi nauttia ulkoilmasta turvallisin mielin. Terveyskeskuksen henkilökunta on antanut sympatiaa, ja Kittilän poliisiasemalta on tullut neuvoja. Olen onnekas, että sain koirani elävänä kotiin. Kaikilla ei ole ollut yhtä hyvä tuuri, enkä osaa kuvitella niiden omistajien tuskaa, jotka ovat menettäneet lemmikkinsä rajulla tavalla. Kaikille koirat eivät ole vain "lemmikkejä" vaan rakkaita perheenjäseniä. Rokka on onneksi toipumassa ja olemme palanneet pikku hiljaa lenkkeilyn pariin.

Haluan sydämestäni kiittää kaikkia auttajia sekä ennen kaikkea Kittilän kunnan osaavia eläinlääkäreitä. Koiramäärät kasvavat vuosi vuodelta, joten huolehditaan koirien koulutuksesta pennusta alkaen, ja totutetaan ne muihin ihmisiin ja koiriin. Pidetään huolta toisistamme – ja huolehditaan, että jokaisella ihmisellä ja eläimellä on mahdollisuus liikkua turvallisesti.