Paikallisuutiset

Porokoira Ránne siirtää ohjaavalla haukullaan porot ja lampaat ‒ Maija Korhonen kertoo, että koira pääsee sinne, missä kelkka pysähtyy

Pilvipolun Neakkel eli tuttavallisemmin Ránne on poropaimennuksen tuore mitalisti. Aalistunturin juurella, Kolarin paliskunnassa järjestettiin poropaimennuskilpailu 31. maaliskuuta. Kittiläläinen Maija Korhonen ja porokoira Ránne edustivat kilpailussa Kuivasalmen paliskuntaa ja sijoittuivat hienosti kolmanneksi. Kilpailussa oli tänä vuonna mukana 24 koiraa.

Arvosteluissa kerrottiin, että Ránne on varma työkoira, jolla on haukku kohdillaan. Kisassa pisteytettiin muun muassa koiran asennetta, haukkua, vastuuta, paineen käyttöä ja ylipäätään koiran toimintaa työtilanteissa. Pisteitä tuli 89,5, kun sata oli maksimi.

– Minun mielestäni koira alkaa olla parhaimmillaan viisivuotiaana ja siitä ylöspäin. Nuoremmat ovat usein liiankin innokkaita. Ránne täytti vasta viisi vuotta, Korhonen sanoo.

Porokoiraa tarvitaan porojen kokoamiseen ja siirtämiseen aidasta toiseen.

– Mönkijällä ja kelkalla tulee aina paikkoja, joista ei pääse, esimerkiksi tiheää tai kivikkoista. Mutta koira pääsee.

Korhonen kertoo, että hänen koiransa juoksee usein kelkan tai mönkijän vierellä tai istuu kyydissä ja haukkuu paikaltaan. Koiran koulutus tapahtuu työn ohessa.

– Koira, joka on alusta asti ollut mukana, oppii lukemaan laumaa ja tietää, mitä tarvitsee tehdä.

Korhosella on myös lampaita, jotka koira hallitsee hyvin.

Korhonen on viettänyt koko ikänsä porokoirien parissa. Hänen syntyessään perheessä oli yksivuotias porokoira.

– Ensimmäisen oman koiran sain 11-vuotiaana. Siinä on oppinut itsekin, alussa isän kanssa.

Ránnen lisäksi Korhosella on tällä hetkellä kasvamassa porotöihin kolmevuotias Tellu. Sekin oli ensimmäisissä poropaimennuskilpailuissaan ja löytyi tuloksista sijalta 14.

Kuivasalmen paliskunnassa on työkäytössä toistakymmentä työkoiraa, joko lapinkoiria tai porokoiria.

– Hyvä koira on parempi kuin huono kaveri. Säästää se polttoainettakin, kun ei tarvitse ajaa niin paljon. Koiran avulla poroja saa kerättyä laajemmalta alueelta, haukku on tärkeä työkalu, Korhonen sanoo.

Ránne on myös hyvä seurakoira, joka viihtyy pilkillä, lumikenkäilemässä ja lasten rapsuteltavana.

– Paimenkoira on tarkka omasta laumasta, se harvemmin lähtee pihasta. Toisin kuin hakeva metsästyskoira voi lähteä.

Porokoiralla talvi on melko hiljaista aikaa, vaikka se onkin porojen ruokinnassa ja perheen touhuissa mukana. Pian alkaa tapahtua, kun toukokuussa porot viedään vasotusaitoihin ja laitumille, lisäksi lampaat löysätään laitumelle. Lampaiden parissa puuhaa riittääkin koko kesäksi, kun eläimiä siirretään syöttölohkolta toiselle. Porohommiakin välillä riittää, kun viljelijät ilmoittavat, että porot pitäisi siirtää pellolta pois.

Poropaimennuskilpailut järjestää vuosittain Porokoirakerho. Voiton veivät Petteri Morottaja ja Kiri Muddusjärven paliskunnasta Inarista.

Mukana kilpailussa oli myös muutama ennakkoilmottautunut koira poronhoitoalueen ulkopuolelta. Nämä harjoittelevat usein lampaiden parissa ja osallistuivat leireille Lapissa.